Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mariseeko teidän eskari-ikäiset jatkuvasti?
11.11.2010 |
Mulla alkaa hermo mennä lapseen, kun kaikki on jatkuvasti hidasta ja hankalaa. Mikään ei suju helposti. Mitään hän ei tee kauniisti pyytämällä, vaan kaikesta pitää sanoa tuhat kertaa ja yleensä jotain tapahtuu vasta sitten, kun sanoo vihaisesti tai uhkaa tai kiristää jollain.
Ikinä iltapala ei ole sitä, mitä hän haluaisi ja alkaa kamala narina. Jos kysyn etukäteen, mitä ottaisit, valitsee jonkun vaihtoehdon, mutta sitten alkaa kuitenkin pöydässä kamala narina siitä, että tämä ei ollut kuitenkaan sitä, mitä hän halusi. Aamut on aina hankalia, hän haluaisi, että äiti auttaa kaikessa ja on koko ajan vieressä. Ja kaikki asiat sanotaan narisevalla ja mankuvalla äänellä. Argh! Kiiretilanteissa menee väkisinkin hermo, vaikka kuinka yrittäisi pysyä rauhallisena.
Pojan puolesta täytyy kyllä sanoa se, että vieraiden läsnäollessa ja kylässä käyttäytyy tosi hyvin. Moni ei usko, millaista kiukuttelua meillä on kotona, koska hän kiukuttelee vain vanhemmille, ei muille eikä muiden läsnäollessa.
Kommentit (5)
Meillä on eskari-ikäinen tyttö, joka on marissut n. puoli vuotta suunnilleen kaikesta. Lupasin kesällä Hesan-matkan (asutaan Oulussa) palkinnoksi, jos edes vähentää marinaa jouluun mennessä, mutta ei auta, kaikki on vaan yhtä hankalaa. Jos esim. sanoo illalla että nyt pesulle, niin suu vääntyy alaspäin ja alkaa valitus. Mitään ei tehdä ilman valitusta ja narisemista. Muualla kyllä käyttäytyy kivasti, mutta varsinkin äidille osaa olla todella rasittava. Toivon ja luulen, että tämä on ohimenevä vaihe, eikä hän ole oikeasti luonteeltaan tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ihan oikeasti alan uskoa siihen että eskari-ikä on "miniteini-ikä"...
Jotenkin on alkanut pinna olemaan asian takia hirveän tiukalla. Mulla on elämässä raskas aika nyt mutuenkin, joten yhtään mitään tollasta ylimääräistä jatkuvaa kiukuttelua ei jaksaisi.
Meillä on tosiaan ihan kuin olisi murrosikäinen talossa. Oikeastaan välillä huvittaakin, nyt hän on oppinut Aku Ankasta sanontoja, kutsui mua aamulla suutuspäissään aivottomaksi tunariksi. Oikeesti alkoi jo vähän hymyilyttää moinen...
t. ap
Kaikki on aina jonkun syytä, yleensä minun. Hirvittää hakea poikaa eskarista kun ei koskaan tiedä millainen kohtaus sieltä tulee :(
Poika on tosin aina ollut vaativa tapaus ja pientä kehityksen viivästymää ja tämä nykyinen kiukuttelu voi liittyä siihenkin.
Mutta raskasta on.
Alue: Aihe vapaa
viime vuosi meni juurikin noissa merkeissä, mutta nyt on loppunut. Koulun alun jälkeen ensimmäinen kuukausi oli melkoista kainalossa istumista, mutta nyt lapsi (tyttö) on tottunut uuteen elämäänsä ja on hyvin tyytyväisen oloinen - eikä marise. Mitä nyt joskus... ;)