Lue keskustelun säännöt.
Mies raivoaa =(
10.11.2010 |
Miehellä menee hermot, kun lapset metelöivät ja/tai kiukkuavat. Hermostuu jopa siitä kun lapset leikkivät ja nauravat kovaäänisesti. Lapset eivät saa pyytää kavereitaan kylään ja usein käskyttää muksut omiin huoneisiin, koska ei kuulemma jaksa katsella ja kuunneella mölinää, mikä usein on normaalia puhetta kun lapset kertovat esim. koulupäivistään. Ikävämpi juttu, kun perheessämme on neljä lasta, joista nuorin vasta pari kuinen. Puhuu lapsille rumasti, nimittelee, ym. Nyt on lyhyen ajan sisällä todennut pari kertaa, että voisi aivan hyvin häipyä. Ei siis uhkauksena, vaan tyynesti todennut asian. Uskon, että saattaa sen tehdäkkin. Minua tai jaksamistani hän ei arvosta, vaan puhuu minullekkin alentuvasti ja vieläpä lasten kuullen. Nyt olen huomannut, että esikoinen yrittää puhua minnulle samaan sävyyn. Se kyllä jäi yritykseksi =)
Kiitos jos joku jaksoi lukea väsyneen äidin vuodatuksen =0)
Kommentit (48)
ja lapsellista purkaa omaa väsymystään lapsiin tai vaimoonsa, tai varsinkaan sitä jos ei saa seksiä... ei oo normaalia.. ihminen voi välillä suuttua ja sit pyytää anteeksi, mut kylmähän se ukkos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietinkin jo, että etkö ole edes miettinyt eroa.
En normaalisti ole eron kannalla kovinkaan helposti, mutta väkivalta ja tällainen henkinen väkivalta ovat kyllä asioita, joiden takia ero kannattaa ottaa. Et sitäpaitsi kauaa voi vaikuttaa esikoisesi puhetyyliin, jos et itse kerro ottamalla eroa miehestäsi, että sinua ei saa kohdella verbaalisesti väärin. Nythän annat ymmärtä, että sinulle saa sanoa mitä vaan.
Se pelottaa, kun esikoinen, 11v, on poika ja saa kyllä todella huonon käytösmallin tulevaisuutta ajatellen.
Ja anteeksi pyytämisestä.. Sitä minä opetan lapsille, samoin kuin toisen kunnioittamista. Taitaa vaan opit olla turhia, kun näkevät miten kotona toimitaan.
[/quote]
Itselläni on rikkonainen ja vaikea lapsuus/nuoruusaika. Ehkäpä siksi olen kynsin hampain yrittänyt saada omille lapsille "normaalin" lapsuuden ja kokonaisen perheen. Kai se pitää vain uskoa ettei näin tule käymään.
ap.
[/quote]
Ei tuo mikään normaali ja ihana perhe ole, missä isä sättii lapsiaan ja vaimoaan ja kaikki ovat varpaillaan sen takia. Luuletko että lapset muistelevat lapsuuttaan onnellisena pääasiassa siksi, koska perhe oli "ehjä" vai voisiko olla niin että muutkin seikat vaikuttavat..? Ehkäpä se oletkin sinä joka itsellesi sitä ehjää perhettä niin kovasti toivot.
Sitä paitsi aika kamalaa, että teillä ei ole muuta läheisyyttä kuin seksi 4 kertaa vuodessa! Sellaiseenko sinä alttarilla lupauduit? Senkö haluat lapsillesi parisuhteen mallina välittää? Ei vielä ole myöhäistä tulla onnelliseksi! Valinta on sinun.
Ikävä kyllä tuo teidän tilanteenne ei ole "normaali". Minusta on tosi huolestuttavaa, että koko perhe ikäänkuin jähmettyy ja vaivaantuu, kun isä tulee kotiin. Tuntuu ettei kukaan voi olla vapaasti kotonaan, kun diktaattori palaa kotiin. Jos olisitte lasten kanssa keskenään, saisitte olla vapaasti aina ja lapset saisivat jutella ja leikkiä rauhassa. Puhu miehellesi (vastasi tai ei, kai se sentään kuulee) mitä olet ajatellut ja katso tapahtuuko muutosta. Sano että et uhkaile erolla, mutta et näe enää muuta mahdollisuutta koska mies ei suostu edes puhumaan tilanteesta ja että kukaan teistä ei ole onnellinen.
T. nro 17
uskotko, että perheenne tilanne vielä tuosta muuttuu? Näetkö, että perheessänne voisi joskus olla kepeä, iloinen tunnelma, jossa kaikki viihtyvät? Voitteko kaikki hassutella yhdessä? Lähestyvätkö lapset isäänsä ja tekevätkö kivoja juttuja yhdessä? Oletko onnellinen 10 vuoden päästä jos tilanne ei muutukaan? Kun oikeasti mietit noita asioita, niin ehkä tilanne selkeytyy sinulle johonkin suuntaan.
Itselläni on rikkonainen ja vaikea lapsuus/nuoruusaika. Ehkäpä siksi olen kynsin hampain yrittänyt saada omille lapsille "normaalin" lapsuuden ja kokonaisen perheen. Kai se pitää vain uskoa ettei näin tule käymään. ap.
Itselläni on rikkonainen ja vaikea lapsuus/nuoruusaika. Ehkäpä siksi olen kynsin hampain yrittänyt saada omille lapsille "normaalin" lapsuuden ja kokonaisen perheen. Kai se pitää vain uskoa ettei näin tule käymään.
ap.
Ei tuo mikään normaali ja ihana perhe ole, missä isä sättii lapsiaan ja vaimoaan ja kaikki ovat varpaillaan sen takia. Luuletko että lapset muistelevat lapsuuttaan onnellisena pääasiassa siksi, koska perhe oli "ehjä" vai voisiko olla niin että muutkin seikat vaikuttavat..? Ehkäpä se oletkin sinä joka itsellesi sitä ehjää perhettä niin kovasti toivot.
Sitä paitsi aika kamalaa, että teillä ei ole muuta läheisyyttä kuin seksi 4 kertaa vuodessa! Sellaiseenko sinä alttarilla lupauduit? Senkö haluat lapsillesi parisuhteen mallina välittää? Ei vielä ole myöhäistä tulla onnelliseksi! Valinta on sinun.
Ehkä se olenkin minä, joka kaipaa ehjää perhettä. Tosin en enää. Nyt kun olen kirjoittanut asioita tänne ja saanut asiallistakin palautetta, kiitos siitä, on silmät vihdoin hitusen avautunut =). En ole näistä asioista aiemmin puhunut kovin avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 oli ensimmäinen, joka sanoi kaikkien mielipiteen ensimmäisenä ääneen, sinä lyttäsit. Nyt kun kympin kaltaisia mielipiteitä on enemmänkin, olet jo samaa mieltä, että pitäisi kyllä jättää se paska ukko, on se ollut niin kamala jo niin kauan.
Mieti omilla aivoillasi, edelleen...
10 oli ensimmäinen, joka sanoi kaikkien mielipiteen ensimmäisenä ääneen, sinä lyttäsit. Nyt kun kympin kaltaisia mielipiteitä on enemmänkin, olet jo samaa mieltä, että pitäisi kyllä jättää se paska ukko, on se ollut niin kamala jo niin kauan.
Mieti omilla aivoillasi, edelleen...
En vain ole halunnut ajatella, että ero on ainoa ratkaisu. Eroa kun nykyään ehdotetaan heti, jos toinen vaikka aivastaa väärään suuntaan.. Toki ymmärrän nyt, että ero meidän tilanteessa taitaa olla järkevin, ei ainoa, ratkaisu. Sitä kun yrittää takertua niihin harvoihin hyviin hetkiin, jotka eivät suhdetta pitkälle kanna ja joita lapset eivät edes välttämättä muista.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina taalla huudellaan joko ls-ilmoitusta tai avioeroa!
Mene vaikka yksiloterapiaan ensin jos et saa miesta pariterapiaan. Se on investointi omaan ja lastesi tulevaisuuteen, olipa lopputulema sitten mika hyvansa. Mielestani siita kannattaa maksaa, vaikka ei paasisi julkiselle puolelle ilmaiseen terapiaan. Tulee taatusti halvemmaksi kuin avioero.
Nelja pienta lasta on varmaan stressaava elamantilanne. Siina ei valttamatta kukaan ole aina parhaimmillaan.
Voisitteko keskustella miehesi kanssa tilanteesta ja pohtia yhdessa mika olisi hanelle hyva tapa rentoutua, jotta han olisi hyva aikuisen malli kotona ollessaan. Liikunta, oma aika, lisaa vanhempien yhteista aikaa, lisaa seksia, mita se sitten onkaan. Toki on muistettava etta myos sina tarvitset omaa aikaa jotta voit ladata akkuja ja jaksat arkea 4 pienen kanssa.
Terapeutin kanssa voisit miettia itsellesi keinoja jaksaa seka sita mita haluat perhe-elamalta. Mieskin saattaisi herata kun tajuaa etta olet tosissasi ja haluat muutosta.
Mene vaikka yksiloterapiaan ensin jos et saa miesta pariterapiaan.
se lapsia auttaa, että äiti käy terapiassa? Miestä se ei muuta, lapset joutuvat edelleen elämään OMASSA KODISSAAN varpaillaan, mutta äiti jaksaa ja voi hyvin... Hmmm, tuskin sitäkään.
En mäkään todellakaan kannata eroa tuosta vaan, syystä että "ei ole kipinää", "kyllästyttää" tms. Mutta jos kotona on näin rankkaa henkistä väkivaltaa eikä mies näe sitä itse eikä suostu täten tekemään muutoksia, niin kyllä siinä vaan rikotaan enemmän kuin yksi ihminen. Mies senkun porskuttaa hiton diktaattorina, ja perhe kärsii.
Samanlaista se oli meilläkin. Miehellä rankka duuni ja itse kiristi sitä vielä lisää koko ajan (yrittäjä), ja sitten kotona elettiin ihan äijän mielialojen mukaan. Minä olin joko ylipirteä ja yliystävällinen puskuri miehen ja lasten välissä ja mukavaa meillä oli ainoastaan silloin, kun mies oli muualla. Oli rentoa ja leppoisaa. Joo tai sitten niin, että mies oli hyvällä päällä ja silloin ei kukaan muukaan saanut kiukutella. Ahdistavaa ja kuluttavaa sellainen! Siihen kun lisättiin sitten puuskissa ajoittain toistuva väkivalta, niin lähdin. Tosin tajusin, että ois pitänyt lähteä jo aiemmin; fyysinen väkivalta on vain hitusen pahempaa, kuin henkinen.
Nyt meillä kotona jokainen saa olla oma itsensä. Jos kiukuttaa, niin saa vapaasti tuntea niin. Saa mennä huoneeseensa mököttää ja puhua asiasta kun siltä tuntuu. Jos on hyvä mieli, saa nauraa ja raikaa, kukaan ei komenna olemaan hiljaa!
Ihan oikeasti, tiedät järjellä mikä on oikea ratkaisu. JOS mies olisi suostuvainen pariterapiaan, niin katsoisin ilman muuta sen kortin. Mutta kun ei ole, niin myöskään muutosta ei ole olemassa.
Mä aina muistelen sitä tunnetta lämmin olo mielessä, kun ensimmäistä kertaa illalla miehen muuttopäivänä sain käpertyä sohvan nurkkaan teemukin kanssa. Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä. Mikä rauha, mikä tunnelma... Kyllä silloin itketti, onnesta - tästä meidän perhe lähtee toipumaan.
Ei mekään siihen asumaan jääty, siihen asti vain kunnes saatiin muutettua, eli ei se sikäli niin kamalan helppoa ollut, mutta täytyy sanoa, että paremmin lapset sopeutuivat muuttoon kuin siihen jatkuvaan kärvistelyyn kotona. :)
Onnea matkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja me käytiin sentään siellä terapiassakin... Mutta sekään ei riittänyt, mies ei nähnyt virheitään. Siellä hymisteltiin ja jälkeenpäin haukuttiin, että tarviiko siellä kaikkea kertoa, nyt "ne" on ihan sun puolella... :D
Että olipa hyötyä, joo-o.
oot sit 4 lasta menny tekemään tollasen ihanan miehen kanssa, joka on niin mahtava isä ollu alusta alkaen kaikille lapsille???
HUOH!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ei yhtä paha.. meille on toinen lapsi tulossa ja mies on välillä ihan kamala. TV-ohjelmat menevät lapsen leikin edelle ja minun pitäisi mennä toiseen huoneeseen lapsen kanssa, jotta yks saisi rauhassa maata sohvalla.
Elettäkään ei tee kotiaskareiden eteen.. Olen äitiyslomalla (raskaana) ja minun pitäisi vielä huolehtia kaiken lisäksi miehelle eväät töihin. Kauhia stressi.
Mies oli lomareissulla viikon tuossa joku kuukausi sitten ja kaikki oli silloin ihanan rentoa. Emme eläneet sikolätissä.. siis siivosin, tein ruokaa ja aikaa jäi ihan hyvin lapsellekin. Nyt taas tuntuu ettei aika riitä mihinkään, kun mies vain motkottaa joka helvetin asiasta.
Kyllä, olen harkinnut lähtöä..
suosittelen eroa. Lapsille jää pysyviä traumoja tuollaisesta. Olen kokenut lapsena vastaavaa.
että onko vasta nyt käyttäytynyt noin?
Onko miehellä työstressiä, miesten vaihtarit? tms? vai onko tämä hänen normaali tapansa käyttäytyä.
Minä huomaan iltasella olevani kans tuollainen kärtty ja väsynyt ja todella saa tehdä töitä että ei sano mitään ikävää. Olenkin usein meidän makkarissa katsomassa telkkua ja rauhoitun siis omassa rauhassa ja toki lapset käyvät jututtamassa ja köllöttelemässä kainalossa jne. Mä vaan tarviin välillä sitä rauhaa : /
Lähinnä miehesi kohdalla mietin sitä syytä käytökselle. Silloin kun itse olen väsynyt olen ikävä ihminen. Tiedän sen.
Viimeaikoina olenkin kärsinyt paljon uniongelmista ja haettuani niihin apua, on elämä tuntunut paljon paremmalta.
Syitä siis voi olla useita. En kuitenkaan itse jaksaisi hakata päätä seinään loputtomasti eli jos käytökselle ei löydy syytä niin...
miehellä mitään omaa tekemistä?oma mieheni on hirveen tunnollinen ja töitten jälkeen touhuaa paljon perheen kanssa.Ei kyllä noin ilkeä ole,mutta huomasin että hänellä alkoi olla selvästi uupumisoireita perheeseen.Hankin miehelle kausikortin sm-liigan peleihin,ja nyt meillä taas kotona jaksavainen ja iloinen isä kun pääsee välilä peleihin tuulettamaan päätään=)
Ei mikään tuore tapaus. Miehen ainoa harrastus on tv:n töllöttäminen, muu ei kiinnosta. Ei halua lähteä mihinkään, olen kyllä ehdottanut. Ei yksin eikä kaksin =( Joskus koin jopa loukkauksena sen, ettei mies halunnut viettää aikaa kanssani kahdestaan, olisin järkännyt lapsille hoitajan. Ei käy sukulaisteni luona, vaan vie meidtä ja lähtee muualle.. Omaan perheeseensä ei ole minkäänlaista yhteyttä pitänyt vuosikymmeniin.
mietinkin jo, että etkö ole edes miettinyt eroa.
En normaalisti ole eron kannalla kovinkaan helposti, mutta väkivalta ja tällainen henkinen väkivalta ovat kyllä asioita, joiden takia ero kannattaa ottaa. Et sitäpaitsi kauaa voi vaikuttaa esikoisesi puhetyyliin, jos et itse kerro ottamalla eroa miehestäsi, että sinua ei saa kohdella verbaalisesti väärin. Nythän annat ymmärtä, että sinulle saa sanoa mitä vaan.