Jättäisikö miehesi sinut, jos

Jättäisikö sinun?

Masentaako?

Masentaako?

ja saisi jättääkin.

miestä, eikä masenna, minusta on vain kiinnostavaa, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa parisuhteessa. Siis jos nainen sanoo, että mies aina kehuu kauniiksi ja pidänkin itseni kunnossa hänen vuokseen, niin mitäs sitten jos se ulkonäkö itsestä johtumattomista syistä katoaa? Ja kun kaikissa kyselyissä ulkonäkö on väh. 50 % naisen viehätyksestä.

ei hän alunperinkään mennyt naimisiin kauneuteni vuoksi. luulen et jättäisi jos luonteeni muuttuisi radikaalisti

mutta luultavasti itse jättäisin hänet. Huono itsetunto muutenkin niin varmaan vetäisin itseni kiikkuun etten jäisi riippakiveksi miehelle.

Mutta (kuten joku muukin ketjussa kirjoitti) itse varmasti jättäisin hänet, en kestäisi sitä, että hän joutuisi katsomaan kasvojani inhoten(ja juu, ihan varmasti palaneet kasvot ovat hirviömäiset)....

mieheltä.

Entäpä jos menettäisit rintasi?

Mä en alunperinkään ole sieltä kauneimmasta päästä naisia, hyvä jos edes nätiksi voi sanoa, joten tiedän kyllä, ettei mies ole mun kanssani kauneuteni takia. Siitä huolimatta uskon, että jos ulkonäköni tuhoutuisi täysin, tai ylipäänsä jos sairastuisin vakavasti tms., mies jättäisi mut. Ei välittömästi, mutta se olisi alkusysäys sille, että mies alkaa pyrkimään minusta eroon pääsemiseen. Vuoden tai puolentoista päästä kuuluisi, että "mä en oo enää moneen vuoteen rakastanu sua...".



Ja arvatkaa vituttaako, kun tietää, ettei itsellä kestäisi pokka tehdä vastaavaa temppua. Minä olen niin kiltti ja tunnollinen tyttö, että sitkuttelisin miehen vierellä hamaan hautaan asti, vaikka mies muuttuisi Hulkiksi yhtäkkiä.

Ei kehtaisi heti, mutta epäilen että jättäisi kuitenkin.



Av:llahan miehet jättävät kaikkien mielestä oikeutetusti jo siitä jos eivät saa seksiä viikon kuluttua siitä kun pihtarivaimo on synnyttänyt, joten siihen verrattuna oletan oman mieheni olevan aika pitkämielinen.

kyllä tässä on jo yhdessä koettu jos jonkinlaista kremppaa.

että jättäisi.. Mutta minä en ehkä kestäisi henkisesti tuollaista. Samoin mietin, että jos halvaantuisin ja joutuisin pyörätuoliin koko loppu elämäksi,niin sitäkään en ehkä kestäisi.

"no sittenhän mä en VOISI jättää sua, vaikka olisin kuinka ajatellut että haluaisin. Olisi pakko jatkaa yhdessä kun muuten mua pidettäisiin ihan kusipäänä."



Jeejee miten romanttista.

Varmuudella en tietenkään voisi sanoa, mutta eipä tuo mun kanssa naimisiin ulkonäön takia mennyt alunperinkään, joten tuskin. =)

Nyt jos kysyisin, mieheni vakuuttelisi ettei varmasti jättäisi. Mutta jos tosipaikka tulisi, en mene vannomaan että jäisi vierelleni. En edes voi kuvitella mitä mieheni päässä saattaisi sellaisessa tilanteessa pyöriä.

Meillä on hyvä suhde ja ollaan monesta vastoinkäymisestä yhdessä selvitty.



Olen ulkonäöltäni aika kivannäköinen (anteeksi että sanon tämän itse) ja tiedän että mieheni pitää sitä tärkeänä. Itse en pidä siitä, että ulkonäköni on miehelleni tärkeä, mutta en häntä voi muuttaa. En meikkaa, en pukeudu seksikkäästi enkä muodikkaasti jne, mutta siitä huolimatta tiedän itsekin olevani ihan ok.



Luulisin, että kasvojeni tuhoutuminen tai yhtäkkinen vanhuus pitäisi häntä ehkä muutaman vuoden rinnallani, mutta siitä eteenpäin uskoisin että hän lähtisi jollain verukkeella. Tai voi olla, että lähtisi aiemminkin ja ihan rehellisesti sanomalla rumuuden syyksi.



Tämä on ristiriitaista, sillä mieheni on kaikkea muuta kuin pinnallinen. Luulen, hän on myös sinut esteettisten toiveidensakin kanssa?



No, spekulaatiotahan tämä kysymys ja vastaus jokatapauksessa oli ;o)

Minunkin mies luultavasti tuossa tapauksessa pienemmällä todennäköisyydellä jättäisi verrattuna normitilanteeseen. Mies on todella vastuuntuntoinen ja periaatteellinen ihminen, joten kokisi varmasti tehtäväkseen huolehtia minusta. Jos tietäisi, että pärjäisin mainiosti, niin varmasti olisi helpompi minut jättääkin.

Muut arvot vaimossani ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö.

ap, ei siis ole nyt miestä, mutta en kyllä usko, että sellaista miestä olisikaan, joka ei tuollaisessa tilanteessa hyvin vakavasti harkitsisi lähtemistä ja suurin osa varmaan lähtisi. Jos taas mies itsekin rupsahtaa ja vanhenee sinne 80- vuotiaaksi, niin toisen muutokset on varmaan helpompi sietää, vaikka taatusti kumpikin osapuoli olisi mieluummin toistensa nuoren ja vetreän version kanssa.



Mutta on kummaa, että kun parinvalintatilanteessa kummallakin osapuolella on yleensä vaikka millaiset kriteerit (naisillakin monesti alle 175 cm miehet on ihan hyihyi), niin sitten muka partnerin ulkonäön äkillisesti muuttuessa ihmisestä tulisi yhtäkkiä kauhean jalo ja syvällinen, jolle vain luonne merkkaa..miksei se pelkkä luonne ole merkannut jo silloin, kun kumppania valkattiin?