1-vuotiaan nukuttaminen

vielä sama tilanne. Tai siis ei olla oikeastaan yritettykkään lähteä sängyn vierestä ennen nukahtamista tai vähintään kunnolla rauhoittumista. Aika hyvin sentään riittää sängyn vieressä istuminen. Aiemmin tilanne oli se, että piti heijata sylissä ennen sänkyyn laskemista ja sen jälkeen tassuhoitoa. Meidän tyttö nyt 1v2kk.



Minkälaiset iltarutiinit teillä on? Meillä päästiin tuohon sängyn vieressä istumiseen sillä, että tehtiin iltasadun lukemiset ja muut aina samaan tyyliin ja ennen sänkyyn nostoa selitettiin rauhallisesti mitä seuraavaksi tapahtuu "Menetkö pupun viereen sänkyyn nukkumaan? Äiti jää viereen odottamaan että nukahdat. Sammutetaanko lamppu?". Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon vaikkei vielä ite puhu. Jääkö teillä valoa makuuhuoneeseen tai ovi raolleen? Kannattaa ehkä koittaa ainakin tuota selittämistä. Tsemppiä :)

meillä poika laitetaan sänkyyn ja sinne nukahtaa. unikoulutin 6kk iässä kun silloin se on helponta. sitä ennen elämä oli ihan mahotonta. meillä ei voi jäädä sängyn viereen, koska se todellakin pitkittää nukahtamista. joskus tulee niitä kausia, et poika huutelee ennen nukahtamista, mut tassuttelukaan ei oikein auta. kuuntelen aina sit 15-30s rauhoittuisko ja jos ei niin käyn silitteleen mut en kauheesti jää kaveeraan. yleensä poika hiljenee siinä ajassa.

nuo iltarutiinit, yövalot ym on hyviä. jos ette jaksa roikkua sängyn vierellä koko iltaa, niin ottakaa tavoitteeksi, et vähitellen liikutte siitä kohti ovea. ensimmäisinä päivinä seisotte huoneen keskellä. siitä vähitellen sit lähemmäs ovea. lopulta sit voi vain lähteä huoneesta. toivottavasti ymmärsit idean. ei tietty kaikille toimi, mut kannattaa kokeilla. ja ei kannata hätääntyä jos eka iltana ei meinaa toimia. =) tuosta tavasta ei varmasti pääse pois ilman et vauveli hieman itkeskelee mut se ei ole vaarallista. se ei ole traumaattinen kokemus lapselle vaan pettymys, ja niitä lapset sietää kyllä paljon. mut ei tietenkään saa tunteja huudattaa. nyt puhutaan ihan vain minuuteista.

On meillä aikalailla samat rutiinit iltaisin. Iltapala, vaipanvaihto, iltapesut, yöpuku ja sit just ennen nukkumaanmenoa iltarukous ja halittelut ja kyl aina kokoajan puhutaan mitä tehdään. Välillä jos tyttö vaikuttaa vielä villiltä niin ei yritetä heti mennä nukkumaan vaan vaikka köllötellään sängyllä yhdessä tms sen verran et rauhottuu vähän.



Pitänee kokeilla tuota huoneesta hivuttautumista pikkuhiljaa, eli aina vähän kauempana sängystä hengailee kun edellisenä iltana. Mulla on vaan aina niin vaikea kuunnella jos toinen itkee, että vaikka en lähde liikaa lohduttelemaan niin en pysty siihen et annan tytön itkeä yksin jossain. Toki sellaset pienet ininät kuunnellaan että laantuuko itsekseen, mutta kyllä sen niin nopeesti kuulee kitinän laadusta että rauhottuuko se itsekseen vai ei.

siirryin sitten keskelle huonetta nyt. En myöskään enää hyvien öiden jälkeen puhunut mitään, enkä muuten reagoinut touhuiluun. Paitsi 4 kertaa laitoin takasin pötkölleen, kun nousi seisoskelemaan, mutta sitten totesin että turhaa sekin. Olin vain paikalla enkä reagoinut vaikka tyttö seisoskeli ja höpötteli itsekseen. Viisi minuuttia varmaan hengaili sängyn laitaa vasten, sitten meni takaisin pötkölleen ja rupesi nukkumaan. Hetken vielä odottelin että hengitys tasaantuu ja lähdin huoneesta. Puolisen tuntia tuohon meni, eli ei sen kauampaa kuin aiemminkaan. Toivottavasti pikkuhiljaa päästään siihen että voi vain tulla pois kun on hyvät yöt toivotettu. :)



Meillä ei ole makuuhuoneessa kovin pimeää, kun katuvalot valaisee eikä ole pimennysverhoja. Yövalolle ei siis ole tarvetta. Ovi jätetään ihan pikkuisen rakoselleen, mutta pienessä asunnossa kuulee kyllä että ollaan paikalla.



Mietiskelin vaan että minkähän takia sitä on tullut nukuttaessa aina höpistyä kaikkea että "käy nyt nukkumaan" ja "ei enää nousta" sun muuta, vaikka on tiedetty että juttelu vaan aktivoi lasta..? No, oppia ikä kaikki ;)

meillä on kanssa istuttava sängyn vieressä kunnes nukahtaa tai sitten huuto on niin suuri että menee pitempi aika vaan nukuttamiseen, joten olen vain istunut siinä sen hetken kun nukahtaa. Enkä ole tätä kokenut ongelmana, mutta kysyisin nyt tässä samassa ketjussa, että kuinka toimitte yöllä jos vauva herää?

Meillä siis ennen riitti tutin laitto ja pois huoneesta, mutta nykyään jos herää yöllä ei tutti riitä vaan mun pitää istua taas siihen sängyn viereen ja kököttää siinä keskellä yötä 30min- pahimmillaan viime yönä 3 h. ja se on tosi tosi raskasta. poika siis nukkuu omassa huoneessa. ja jos laitan vähän valoa niin sitten en pääse koskaan huoneesta pois, joten meillä on ihan pimeä todettu paremmaksi. ja tätä siis melkein joka yö. viikossa voi nukkua 2 yötä heräämättä, mutta muuten 1-2 kertaa yössä näin.

Kertokaa jos hyviä neuvoja ???

kiitos .

hyvä, tmk, et teillä alko heti toimiin tuo hivuttautuminen. joo, lapselle ei kannata oikein sanoa mitään jos haluaa sen laittavan nukkuun. x) huomenna voit kokeilla, et menet ovelle odottaan et rauhoittuu. jos ei, niin mene huoneen keskelle. mut luulen et kohta voit jo lähtä huoneesta. välillä saattaa toki tulla vähä takapakkiaki. se on hyvä et osaa lukea lapsen itkua nopeasti. helpottaa elämää.



yöllä jos poika herää meillä, niin käyn laittaan hänet alas, uniriepu kainaloon ja lähden huoneesta. eli tässäkin voi toimia niin et jää huoneen keskelle tai lähtee huoneesta. riippuu miten jaksaa. x) kun lapsi on tottunut rauhoittumaan itsekseen niin huoneeseen on turha jäädä. odotan muuten yöllä pari min rauhoittuisko itse. itekkään en oikein kestä kuunnella jos toinen itkee kovasti. käyn vähän silitteeen jos ei rauhoitu. sen tosiaan kuulee aika pian itkunlaadusta. jotkut suosii, et sanotaan: "nyt nukutaan, nyt on yö". mut ehkä ei oo kaikille paras konsti.



riina: meilläki on joskus vähä huonommin nukuttuja öitä. lapsen kans ei tarvi kaveerata öisin jos hän saa päivällä tarpeeksi huomiota. lapsi kestää pienen pettymyksen. en sano etteikö teillä sais tarpeeksi huomiota. mut jos siirtyisit illallakin siihen, et hivuttaudut pois huoneesta (kuten tmk:lle selitin). oot vissiin tehny niin et odottelet kunnes lapsi nukahtaa? jos lapsi on tottunut et äiti on vieressä kun hän nukahtaa niin hän yölläkin tätä vaattii. kouluikäisille voi jo sit kokeilla semmoista, et "äiti odottaa kunnes nukahdat, mutta jos yöllä heräät niin ajattele vaikka tätä kun äiti silittää selästä" ym. toimii kuulemma yllättävän usein. mut nämä meidän pienokaiset on vielä aika kaukana siitä. :D itseänikään ei välttämättä haittaisi olla iltaisin vierellä kunnes lapsi nukahtaa, mut yöllä se sit onki just ongelma. luulen et teilläki oppii aika nopeaa nukahtamaan itsekseen.. =)

meilläkin koitetaan tuota hivuttautumista piakkoin. Tänään meni mullakin melki 3 varttia nukuttamisessa, kun tyttö oli niin levoton.. Pyöri ja nousi aika monesti sängyssä, mutta ei onneksi itkeskelly. Ei siitä silti viittiny yrittää poiskaan lähteä ennenku selkeesti oli jo nukahtamaisillaan.



//Muoks seuraavana päivänä:

Nukahtamisvaikeus selvis aamulla kun nukuttiin yökin huonosti - kulmahammas puhkes :)

Ovelle asti ollaan päästy mut näkyvis pitää olla, muuten tulee itku. Eilen kun kävi näin, mietin sitä että eihän se mukelo ymmrrä sitä miks ne hiipii pois heti kun silmä välttää. Menin sitten kuitenkin silittelemään ja selitin tytölle että ei oo mitään hätää, voit nukahtaa ihan rauhassa, isi ja äiti on lähellä. Sitten menin takasin ovelle, mutta lähdin siitä ennen kuin tyttö ehti nukahtaa, eikä itkua enää tullut. Hankalaa hommasta ehkä tekee se, et nukutetaan miehen kans vuoroiltoina, ja sit tietysti ehkä vähän eri herkkyydellä reagoidaan jne. Mietin sitä et pitäiskö mun esim nukuttaa muutamana iltana peräkkäin kunnes onnistuu et lähtee huoneesta heti kun on laittanu nukkuun, vai tulisko sitten taas hämmennys kun vaihtuis taas sen jälkeen nukuttaja?? Ei tää kuitenkaan helpota auta että päivystetään sängyn sijaan oven vieressä..



Meillä nukutaan samassa huoneessa. Yöheräilyt hoituu ihan tutin laittamisella, joten siitä en osaa sen kummemmin vinkata. Joku aika sitten oli flunssaa ja siksi ei yöllä heti rauhottunut, niin otettiin pari kertaa meidän väliin nukkumaan. Mut yleisesti ei tarvi öisin sen kummemmin rauhoitella. Toivottavasti teillä tuohon löytyy ratkaisu, vaikka se hivuttaminen.

pitäshän siitä aika nopeaa koittaa edetä, ettei tarvi kovin montaa viikkoa ovella töröttää. monet on tehny niin, et ne menee oven ulkopuolelle ja odottaa vähä aikaa rauhoittuuko. se on yleensä se tehokkain, mut kaikki ei siitä tykkää. jos tuntuu et lapsella on hätä niin käydään rauhoitteleen toki. usein lapset kuitenki vain protestoin eikä se ole semmoista hätäitkua. siinä saa eka rampata vähän ees takas. jos on parina iltana menny ovelle niin sit pitäs jo mennä ulos seuraavina päivinä. jos alkaa itkeen niin tullaan takas mut mahdollisimman nopeasti taas ulos. en usko et se on nukuttuajasta kiinni. me tehtiin aikoinaan niin et minä laitoin vauvan illalla nukkuun ja mies nousi yöllä rauhoitteleen (vauva oli 6kk et se oli vähä eri tietty). käytettiin hoggin nostelu-unikoulua.. toimi hyvin. mut koittakaa ihmeessä et toinen eka muutaman päivän ja sit vaihtuu vasta vuoro.

tuo on hyvä et yöt menee kuitenki hyvin. se on jo paljon. mut ois varmaan kiva saada illallakin vähä omaa aikaa.. meillä lapsi nukkuu omassa huoneessa niin se on sille jotenkin selvä et äiti lähtee sieltä sit pois ku hän alkaa nukkuun. mut ei ehkä liikaa muutoksia kannata tehä kerralla. kerrohan taas miten etenee. =)

Juu ei tää homma sovi meille.. testattiin tuota et vaan sit lähtee ja huutohan siitä tuli, mutta ei siitä sängyn vierestä saanu sit enää milliäkään liikiahtaa. Hyvä jos sai tytön menemään enää sänkyyn. Ei tuntunu hyvältä, vaik varmaan se ois ajan kanssa siihen tottunu, mutta en usko että siit olis kiva mieli jääny meistä kellekään. Tuntu vaan niin tyhmältä ja luonnottomalta yhtäkkiä julmasti alkaa toimia ihan toisella tavalla, kun yli vuosi on kuitenki vastattu itkuun aina. Ei sillä et olis ylihysteerisesti hyssytelty niinkun ois isompikin hätä, mutta reagoitu kuitenkin jotenkin rauhottavasti, eikä oo jätetty yksin. Jotenkin sen vaan huomas et toinen on ihan hämillään ja tuntu että ei tää meille sovi. Todettiin et ei se nyt ole iso vaiva siinä vieressä istua sen aikaa et nukahtaa, jos toisella on siinä turvallinen olo käydä nukkumaan. Mietin et onko vaan turhaan tullu imettyä tätä nykyajan meininkiä jossa lapsen pitää hirveen pienenä pystyä itse vaikka mihin.



Mutta ei se musta väärin ole, jos se joillakin onnistuu, hyvä niin, helpottaa elämää. Mutta todettiin että meille sopii ehkä sittenkin paremmin tää. Kuitenki tajuttiin lopettaa se turha hyssyttely, nukahtaa kun nukahtaa, ei se auta että siinä sihisee ja painaa päätä tyynyyn vieres koko ajan. :) Saa nähdä, luulisin et nyt kun tyttö huomaa ettei yritetä hiippailla vierestä pois, niin voikin nukahtaa taas nopeammin. Tai sitten ei! :D Enivei, kyl tällä erää ainakin jätetään nää hivuttautumiset pois. Mut jollekin se voi sopia, ehkä meilleki jossai vaihessa, et en sano ettei kannata kokeilla.

Kiitti tsempistä Choco ja muut :)

voimia jatkoon! =)