Mitäs jos vauvaa ei kasteta?

Eihän tuo nyt nykyään mikään ihme ole, jos jotakuta ei kirkon kirjoihin liitetä. Ja eikös se vauva nyt heti syntyessään mene jonnekin kirjoille eikä jää tyhjän päälle :D Ei meillekään tule kastajaisia, vaan nimenantojuhlat :)



rv29+5

Jos kastetaan, niin pappi laittaa lapun eteenpäin kastamisen jälkeen, maistraattiin taas nimenilmoituslomake toimitetaan n. 2kk kuluessa syntymästä.

nimen antamisella ja kasteellahan ei ole mitään tekemistä toistensa, kanssa, vaan kasteessa liitetään lapsi seurakunnan jäseneksi. Suomessa vain on vakiintunut tavaksi ilmoittaa lapsen nimi kasteessa.

...Fera kertoikin, kotiin tulee tieto lapsen sotusta ja lomake, jolla nimi ilmoitetaan maistraattiin, jos lasta ei kasteta. Kastettaessa lomake annetaan papille, joka toimittaa sen eteenpäin.



Meillä ei kumpaakaan lasta ole kastettu. Nimen *julkaisimme* nimenantojuhlassa kotona sukulaisille. Silloin kumpainenkin oli neljä viikkoa ja molemmilla kerroilla oli jo heillä kelakortit tulleet. Eli veimme itse lomakkeen mastraattiin, heti, kun sen saimme. Nimet oli silloin jo päätetty. Muistaakseni tuo sotu ja lomake tulee kotiin lapsen syntymästä noin viikon (kahden) kuluessa ja samoin kelakortti, kun sen lomakkeen on maistraattiin vienyt (postittanut).



Nykyisin on jo paljon yleisempiä nuo nimenantojuhlat kuin yleisesti vielä luullaan. Melko moni jättää lapsensa kastamatta. Kastaminen ja kirkoon liittäminen on (kuten yllä sanottiin) meillä lähinnä vain yleinen tapa/käytäntö. Toki on niitäkin, joille uskonto ja sen kautta tuo seurakunnan jäseneksi ottaminen on merkityksellistä. Yhtä lailla, lapsi saa nimensä sillä lomakkeella, jonka kautta tieto menee väestörekisteriin..

Onnittelut QueenBzZ rohkeasta valinnasta, teillä kastamattomuus on ainakin harkittu päätös, toisin kuin kirkkoon kuuluminen ja lapsen kastaminen vain tavan vuoksi :)



Lapsen tulo on kuitenkin suuri Tapaus; ja vaikkei ristiäisiä tulisikaan, voitte aina harkita järjestävänne nimiäiset, juhlan, jossa lapsi toivotetaan perheen ja suvun jäseneksi :)

Odotan esikoista ja mietin, minkälaiset juhlat ja seremoniat järjestää. Ei ole paljon kokemusta vastaavista. Oletteko pitäneet puheita, lausuneet runoja, musisoineet, laulaneet...?



Mielestäni on tärkeää ottaa lapsi yhteisön jäseneksi, tässä tapauksessa se ei vain ole kristillinen yhteisö kun en itse kuulu (mihinkään) kirkkoon.



Ketsup

Me ei pidetty nimiäisiä sanan varsinaisessa tarkoituksessa, koska oltiin kerrottu nimi jo heti vauvan synnyttyä. Mun mielestä olisi ollut hankalaa vahtia ettei vaan kenellekkään vahingossa sanoisi, enkä pidä siitä että vauva on kaikille vain vauva, vaikka oma nimikin on. Mutta siis pidimme tavallaan syntymäjuhlat. Vuokrattiin sellanen pieni juhlatila. Kutsuttiin sukulaiset ja lähimmät ystävät, noi 30-40 henkeä. Idea oli että ihmiset tulevat ja menevät miten sopii kutsutun ajan sisällä (muistaakseni klo 13-16). Ei siis mitään juhla aloitusta ja lopetusta. Mitään puheita tms ei pidetty. Haluttiin vaan mukava kahvittelu hetki ja kaikille tilaisuus päästä pällistelemään vauvaa, ilman että kaikkia tarvitsi kestitä kotona. Laitettiin sali nätiksi, seinille laitoin vauva-aiheisiä runoja ja pari kukka-asetelmaa oli, sitten vaan vietettiin mukava iltapäivä kahvitellen ja rupatellen. Vauva söi juuri ennen tilaisuuden alkua ja nukkui koko ajan, vaikka meni sylistä syliin. Heräsi noin 16.05 kun vikat vieraat poistuivat. =)



Näin meillä, varmaan melko samalla lailla vietetään tulevaisuudessakin.

Tipy

Meillä myös tarkoitus pitää nimenantojuhlat. Haluamme niistä kyllä ihan samantyyliset sinänsä kuin ristiäisetkin (vauvalla tietenkään ei ole ristiäisasua vaan joku muu juhla-asu), eli joku pitää puheen jne ja sitten kestitään vieraita. Tosin vieraita ei kutsuta kuin ne ihan lähimmät, joita tässä tapauksessa meillä on miehen vanhemmat ja isovanhemmat (minulla ei omia ole), miehen veli&vaimo joista vissiin tulee siviilikummit ja hyvä ystäväni josta tulee myös " kummi" . Tuo puheenpitoosuus on vielä vähän epäselvä, että keksittäisiinkö me itse joku hyvä puhe (mistä ideoita, kertokaa!! :D ) jotta tilanteessa olisi kuitenkin se oma tietty " virallisuutensa" , eli tätä nyt pohditaan pidetäänkö puhe itse vai palkataanko siihen joku puhuja. Minun puolesta se voisi olla pappikin, mutta en tiedä mahtavatko suostua tulemaan tuollaiseen tilaisuuteen..? Koska se kristillisyyden korostaminen ei ole tarkoituksena, mutta vaikkei kastetakaan, niin kyllä me molemmat jumalaan uskotaan jne.

Niin noista juhlista, tarkoitus olisi että tarjolla olisi jotain pientä suolaista ja makeaa ja juhlat pidetään ihan kotonamme ja varmaan koristeeksi jotain kukkia ja kynttilöitä :) Mitään sitä puhetta ihmeempää ohjelmaa ei ole ajateltu järkätä.

Siviilipuolella on olemassa ihan juhlapuhujia tällaisia tapauksia varten, katso esim. http://www.pro-seremoniat.fi/

Juu heihin olen ollut yhteyksissäkin asian tiimoilta. Sille vaan tulee hintaa jos sieltä puhujan tilaa :/ Mutta kerranhan ne juhlat tietysti vaan on..

Siis että ette tee sitä vain koska se on tapana, minusta se on hiukan väärä motiivi!



Meillä pidettiin esikoiselle nimiäiset mutta tälle toiselle en halua mitään juhlia pitää.



Onnea vauvasta!

vaikka lapsi onkin jo kolmas. Kaksi isompaa on kastettu, koska kuuluimme silloin vielä srk:aan ja teimme kuten tapana oli, vaikka emm tunnusta kristillistä vakaumusta.



Emme ole vielä kovin tarkkaan miettineet millaiset nimiäisistä tulee, pidämmekö samalla tavalla virallisemmat juhlat puhujineen jne kuin kastejuhla on, vaiko jotain rennompaa. Siviilikummit lapsi tulee saamaan, vaikka sitäkään ei ole päätetty kenet pyydämme. Nimikin annetaan jo aikaisemmin ja varmaan kerrotaan muille eli ehkä kyseessä enemminkin syntymäjuhla kuin nimiäiset.



Kiitoksia linkistä pro-seremonia sivostolle, meille uutta ja tärkeää tietoa! :)



Mayella ja Onni 25+6

Juhlimme tytön nimiäisiä ihan lähipiirissä, omassa kotona. Tytöllä oli suvussa kulkenut kastemekko päällään. Mitään sen kummempia seremonioita ei pidetty. Oli hyvät ruoat ja hienosti koristeltu kahvipöytä tietenkin. Me vanhemmat julkistimme sitten tytön koko nimen (kutsumanimi oli tiedossa jo ennen syntymää) ja kerroimme nimen taustasta. Eipä siinä sen kummempaa. Tyttö oli nimiäisissään n. 2,5-kuinen. Hän kotiutui n. 5 viikon ikäisenä koliikin kanssa, joten ihan heti ei jaksettu juhlia miettiä.

Ekan poikamme kanssa pidimme pihajuhlat, päivä oli 2.6. Ohjelmassa oli tuoreen isän puhe, ja kummikirjojen jako. Kummikirja oli pahvikortti, jossa oli vauvan jalankuva.



Lisäksi isovanhemmat ja kummit istuttivat kumpikin yhden omenapuun pienelle miehelle.

sitten ruokailtiin ja ihmeteltiin pientä lasta.



Toisen poikamme kanssa oli lähes samanlaiset juhlat, joskin kaikki kummit olivat jotenkin esiintyväisiä ja halusivat esittää jonkin ohjelmanumeron. Isä piti taas puheen ja syötiin ja hyvin. isovanhemmat olivat tehneet oman haltijakummiohjelman, eli jokainen vieras sai toivoa vauvalle jotain.

Illalla oli sauna, jossa vauvat ja lapset olivat pääosassa.



Molemmissa juhlissa mukana olivat veljet ja siskot perheineen sekä kummit ja isovanhemmat.



Kolmatta lasta odotetaan ja hänelle pidetään varmaan kans kemut. Hänellekin on jo nimi olemassa, ja mekin ollaan " julkaistu" nimet heti lasten syntymän jälkeen. Joten juhlassa ei varsinaisesti julkaista nimeä.





suosittelen!

ketsup:

Odotan esikoista ja mietin, minkälaiset juhlat ja seremoniat järjestää. Ei ole paljon kokemusta vastaavista. Oletteko pitäneet puheita, lausuneet runoja, musisoineet, laulaneet...?

Ihanaa, kun ei ole olemassa mitään " valmista kaavaa" nimiäisiin, vaan jokainen perhe voi tehdä niistä ihan omannäköisensä juhlan! Meillä nimiäiset olivat suvun ensimmäiset laatuaan, ja kun uteliaat ennen juhlaa kyselivät, millaiset ne tulevat olemaan, vastasin vain että " vähän niinkuin ristiäiset, mutta ilman pappia ja kristillistä sisältöä" joten ainakaan meillä ei kauheasti revitelty :D

Lapsella oli jo odotusaikana kutsumanimi (lempinimi), joten virallinen nimi päätettiin paljastaa vasta nimiäisissä. Valitsemamme siviilikummit saivat hyvissä ajoin ennen juhlaa postipaketin, jossa oli vauvan kuvalla varustettu palapeli pienessä rasiassa. (Rasian kannessa oli sentään sama kuva vähän helpottamaan kummien työtä ;)). Valmiin palapelin taakse tuli lapsen kolme etunimeä, ja kummeilta oli pyydetty, että he kertoisivat lapsen nimen juhlaväelle.

Ennen tuota nimen paljastamista pidin kummeille pienen puheen, jossa kerroin, mitkä meidän vanhempien mielestä ovat siviilikummien tehtävät (nämä oli tietysti etukäteen sovittu kummien kanssa), että lahjoja arvokkaampana pidämme sitä, että kummit osallistuvat lapsen elämään ja antavat tälle aikaansa, niin että heistä tulisi lapselle oikeasti merkityksellisiä, läheisiä aikuisia. Nimien julkistamisen jälkeen kerroimme nimivalintojen taustaa ja nimien etymologiasta. Kummitkin pitivät pienen puheen. Heille oli tehty ihan " oikeat" kummitodistukset. Siviilikummeja on yhteensä 4 kpl, heistä 2 ns. " sylikummit" .

Seuraava " ohjelmanumero" olikin se, kun pyysimme kaikkia läsnäolijoita esittelemään itsensä vauvalle ja esittämään tälle jonkin toivotuksen. Haltijakumminumero siis :)

Koristeluna oli eläviä kukkia vedessä, kynttilä valkoisen hiekan keskellä ja tarjoiluna kaikenlaista pientä :). Cocktail-lihapullia hirvenlihasta ja pieniä karjalanpiirakoita, itse leivottua leipää + erilaisia päällystetahnoja, kirsikkatomaatteja ja suppilovahverokeittoa, päälle kakkukahvit.

Asuna vauvalla oli äitini tilaisuuteen varta vasten valmistama " nimiäismekko" , joka toimi sujuvasti veljenpoikani kastemekkona ja nyt taas palaa nimiäiskäyttöön :D

Ainoastaan musisointi puuttui, ei ole valitettavasti kykyjä omasta takaa!

...Eipä niin kauheasti poikennut ristiäisistä, heh?

Kiitos shnoli ja Tinuri, ihania ideoita juhliin.