Lue keskustelun säännöt.
Minulla on kyllä ihana anoppi.
10.11.2010 |
Miehen äiti teki yllätysvisiitin eilen (asuu viereisessä talossa) ja toi ison kasan ruokaa. Kyse ei siis ole mistään ruokakassista, joka olisi ostettu kaupasta vaan ihan itsetehdystä ruuasta, joita anoppi oli kuulemma eilisen päivän väsännyt. Oli jos jonkinlaista ruokalajia, pullaa ja mokkapaloja (jotka tosin tällä suunnalla tunnetaan Masaliisana =D). En oikein tiennyt, miten olisin kiitollisuuteni ilmaissut, koska ruuasta tosiaan on välillä pulaa (miehen lomautuksen takia).
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun anoppi on apuna. Viimeksi hän auttoi kun muutimme ja piti rempata. Minä olin ihan viimeisilläni raskaana enkä kyennyt tekemään oikein mitään (lähinnä siis siivousta) niin anoppi tuli hätiin ja pyytämättä.
Ei tässä oikein mitään pointtia ollut, kunhan halusin jakaa hyväntuulisuuteni sekä kiitollisuuteni =)
Kommentit (5)
Mulla on myös ihana anoppi. Maailmat kohtavaat todella hyvin, vaikka ikäeroa on hiukan yli 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi iloinen puolestasi, ap!
Mutta uskokaa pois, tämäkin on usein ihan asennekysymys. Joku toinen olisi tuostakin anopin hyväntekeväisyydestä vetää palkokasvit nenään tyyliin "mitä sekin saamarin harppu meille ruokaa roudaa, luuleeko se että me ollaan jotain köyhiä, hä". Mukavaa että joku oikeasti arvostaa apua ja tulee siitä iloiseksi!
mielellään autteleekin, kun se aika koittaa, ettei anoppi enää itse jaksa.
Mulla on kanssa kiva anoppi. Oma poikansa eli mieheni tekee anopin luona paljon hommia. Kotona ei puolestaan tee juuri mitään. Mutta minulle se on ok, koska aikoinaan lapset sai olla paljonkin anopin luona. Mummi ei juuri koskaan kieltäytynyt, kun lapset halusi mennä kylään.
ottanut lapsia luokseen, lähinnä johtuen siitä, että ovat vuodesta noin 9 kk saaressa jossa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä.
Kyllähän mies on aina vähän sellainen "äitin poika" ollut. Kun mies oli vielä sinkku, anoppi toi ruokaa ihan samalla tavalla (noh, rhkä vähän harvemmin koska mies oli koko ajan töissä). Ja itse asiassa miehen äiti on tuntenut minutkin ihan vauvasta lähtien. Olen toki miehenkin kanssa tuntenut ihan lapsesta lähtien (meillä ikäeroa 7v), mutta anopin muistan parhaiten.
Tämän palstan huomioiden meidänkin pitäisi ollaan vähintäänkin riidoissa varsinkin kun asumme vierekkäisissä taloissa, mutta päinvastoin. On anopissakin niitä huonoja puolia (joita mieskin häpeää) mutta kaiken kaikkiaan ei paremmin voisi mennä =)
Ja tiedämme molemmat, sekä minä että mies, jos tulisi todella paha tilanne, nojautuisimme miehen äitiin, emme minun.
Sama homma täällä.
Auttoi siivoamalla vanhan kämpän ja uuden kämpän myöskin, kun olin raskaana muuton aikana.
Käymme heillä syömässä joka viikonloppu lasten kanssa.
Hän muistaa minua vaikkapa lähettämällä kortin postissa yllättäen, asumme samalla paikkakunnalla.
Voi, hän on kyllä ihanin anoppi mitä tiedän.