Psykologi vai psykiatri?

...jolle voi päästä joko omalääkärin kautta tai ihan suoraan ilman lähetettä lyhyehkölle käyntijaksolle!



Suosittelen tutustumaan oman kunnan palveluihin.



Ja itse menisin ehdottomasti psykologille. Tuo kuuluu erityisesti heidän ammattiosaamisensa piiriin.

...jolle voi päästä joko omalääkärin kautta tai ihan suoraan ilman lähetettä lyhyehkölle käyntijaksolle! Suosittelen tutustumaan oman kunnan palveluihin. Ja itse menisin ehdottomasti psykologille. Tuo kuuluu erityisesti heidän ammattiosaamisensa piiriin.

ja ainakin meidän kunnassa pääsee tk-psykologin vastaanotolle parissa viikossa.

kun on kerran saanut kelan tukemana psykoterapiaa niin enää tässä elämässä ei toiste saa?

Up

Psykiatri hoitaa minusta vaikeita mielenterveysongelmia kuten skitsofreniaa.

Jos parisuhde on solmussa paras on kyllä joku muu. Kuitenkin kannattaa olla valikoiva, alalla on ihmisiä jotka eivät oikeasti auta ketään.

2v /elämä?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 08:33"]

Psykologin ja psykiatrin erohan on siinä, että jälkimmäinen on koulutukseltaan myös lääkäri.
Ts jos tarvitse lääketieteellistä apua, lääkereseptejä tms niin psykiatrille silloin ja psyykkisissä, tunne-elämän yms asioissa psykologille.

[/quote]

Psykologi on opiskellut psykologiaa eli ihmisen käyttäytymistä koskevaa tiedettä pääaineena 5,5 vuoden opinnot yliopistossa. Psykiatri on lääkäri pohjakoulutukseltaan. Lääkäriksi opiskellaan 6 vuotta, opintoihin sisältyy pieni määrä psykiatrian (psykiatrisia sairauksia koskeva tiede) opintoja, mutta ei lainkaan psykologiaa. Psykatriksi erikoistutaan lääkäriksi valmistumisen jälkeen työskentelemällä psykiatrian poliklinikoilla ja sairaaloissa, osallistumalla lyhyisiin täydennyskoulutuksiin ja tenttimällä erikoislääkäritentti.

Summa summarum: psykiatri osaa lääkärinä diagnosoinnin ja lääkitysasiat. Psykologin erikoisalaa ovat psykologiset testit, psykologin voi toimia myös muualla kuin mielenterveyspuolella esim. ammatinvalintapsykologina tai henkilöstöasioissa konsulttina. Psykoterapeutit ovat suorittaneet pohjatutkintonsa päälle psykoterapeutin koulutusohjelman. Pohjalla voi olla esim. lääkärin, psykologin tai sairaanhoitajan tutkinto. Psykoterapeutiksi haluaisin ainakin lievemmän tason häiriöissä psykologin, sillä heillä on tietämystä käyttäytymisestä ja sosiaalisista suhteista. Psykiatrin koulutus taas on hyvin biologispainotteinen.

aika mahdoton päästä nykyään ainakin julkisella puolella. Ja tuskin kummastakaan apua on, hehän hoitavat vakavia mielenterveyden ongelmia, psykiatri kirjoittaa sairaslomat ja reseptit, ja psykologi näyttää mustetahroja :)

Tk:ssa meillä ainakin toimii mielenterveyshoitaja/perheterapeutteja, mitäs jos sellaiselle hakeutuisit?

ja lisäksi psyatrisella sairaanhoitajalla.



Mutta minä koen ongelmaksi, että vaimo käy psykologilla (siis käyminen sinänsä ei ole ongelma, vaan hyvä kun käy juttelemassa) ja minulle on tullut ettei psykologi oikein osaa auttaa vaimoa tarpeeksi hyvin.



Tiedän sen, että psykologin kooulutus on huomattavasti suppeampi kuin psykiatrin ja psykologi ei ole lääkäri.

Jos psykiatrilla ei ole terapiakoulutusta, hän ei osaa auttaa, hän vain määrää lääkkeet ja sairasloman. Oikean avun saa vain terapeuteilta. Hae yksityiselle terapeutille kelan kuntoutusta.

Jos tarvitset apua päänsisäiseen kaaokseen, ahdistuneisuuteen jne. siihen auttaa parhaiten intensiivinen hoito, eli tapaamisia 2-3 x vko. Ja terapiassa pyritään avaamaan noita solmuja ja etsimään uusia ratkaisuja. Esim kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia voisivat sinun tapauksessa olla hyvä vaihtehto :). Toki monilla psykologeilla ja psykiatreilla on myös tuo terapiakoulutus.



terv. psyk.sh

Jos voi huonosti ja haluaa oikeasti päästä eroon ongelmistaan eikä vaan syödä niihin särkylääkettä, ts. mielialalääkkeitä, niin sitten tarvii muutakin apua kuin psykiatrin. Ja sitä psykiatriaan kannattaa aktiiviisesti painostaa tähän suuntaan, koska se vaatii psykiatrilta enenmmän vaivaa kuin reseptin kirjoittaminen.

Psykologin ja psykiatrin erohan on siinä, että jälkimmäinen on koulutukseltaan myös lääkäri.

Ts jos tarvitse lääketieteellistä apua, lääkereseptejä tms niin psykiatrille silloin ja psyykkisissä, tunne-elämän yms asioissa psykologille.

Jos tarvitset apua päänsisäiseen kaaokseen, ahdistuneisuuteen jne. siihen auttaa parhaiten intensiivinen hoito, eli tapaamisia 2-3 x vko. Ja terapiassa pyritään avaamaan noita solmuja ja etsimään uusia ratkaisuja. Esim kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia voisivat sinun tapauksessa olla hyvä vaihtehto :). Toki monilla psykologeilla ja psykiatreilla on myös tuo terapiakoulutus. terv. psyk.sh

hän suositteli vaimolleni psykoterapeuttia ja minä totesin, että olisi varmaan paikallaan myös minulle.

Tuosta tapaamisten tiheydestä olen keskustellut ja tullut myös siihen tulokseen, että vaimon käymät keskustelut parin viikon välein eivät kyllä oikein tuota tulosta. Itse käyn tällä hetkellä kerran viikossa keskustelemasta omasta tilanteestani ja voinnistani

Tatte

Psykiatrilla käyn jos haluan lääkemääräyksen. Kuuntelee myös ongelmiani toki, muttei terapiamielessä.

Jos tarvitset apua päänsisäiseen kaaokseen, ahdistuneisuuteen jne. siihen auttaa parhaiten intensiivinen hoito, eli tapaamisia 2-3 x vko. Ja terapiassa pyritään avaamaan noita solmuja ja etsimään uusia ratkaisuja. Esim kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia voisivat sinun tapauksessa olla hyvä vaihtehto :). Toki monilla psykologeilla ja psykiatreilla on myös tuo terapiakoulutus. terv. psyk.sh

hän suositteli vaimolleni psykoterapeuttia ja minä totesin, että olisi varmaan paikallaan myös minulle. Tuosta tapaamisten tiheydestä olen keskustellut ja tullut myös siihen tulokseen, että vaimon käymät keskustelut parin viikon välein eivät kyllä oikein tuota tulosta. Itse käyn tällä hetkellä kerran viikossa keskustelemasta omasta tilanteestani ja voinnistani Tatte

tiivistä käymistä, jotta todella saadaan tuloksia aikaiseksi. Terapia on prosessi, joka ei toteudu silloin tällöin käydessä. Jos käydään tiiviimmin, ei tarvitse luetella kuulumisia (joka ei juurikaan auta) vaan päästään jatkamaan siitä mihin pari pvää sitten jäätiin ja päästään paljon syvemmälle. Mutta terapia vaatii aina omaa motivaatiota ja halua muuttaa asioita. Se on raskas prosessi, joka nostaa tunteita pintaan. Mikäli vaimosi ei ole halukas niin kovaan työhön, on se silloin turhaa. On todella tärkeää raahautua joka kerta istuntoon, vaikka mieli olisi edellisestä kerrasta kuinka rikki. Terapiassa on eri vaiheita jotka on tärkeää läpikäydä, muuten prosessi jää kesken. Mutta ehkä asiaa olisi hyvä pitää keskusteluissa esillä..voihan olla että jossakin vaiheessa vaimosi on itsekin sitä mieltä että nykyinen hoito ei riitä. Itse en kyllä edes kutsuisi hoidoksi parin vkon välein tapahtuvia käyntejä, vaan ne ovat enemmän kontrolli-/seurantakäyntejä, jotta nähdään miten potilas suurinpiirtein voi. Mutta tuo kontakti on kuitenkin tärkeä siinä vaiheessa jos vaimosi haluaa sitten myöhemmin terapiaa..on jo kontakti olemassa mitä kautta ainakin ohjautuu oikeaan osoitteeseen.

-se psyk.sh

Jos tarvitset apua päänsisäiseen kaaokseen, ahdistuneisuuteen jne. siihen auttaa parhaiten intensiivinen hoito, eli tapaamisia 2-3 x vko. Ja terapiassa pyritään avaamaan noita solmuja ja etsimään uusia ratkaisuja. Esim kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia voisivat sinun tapauksessa olla hyvä vaihtehto :). Toki monilla psykologeilla ja psykiatreilla on myös tuo terapiakoulutus. terv. psyk.sh

hän suositteli vaimolleni psykoterapeuttia ja minä totesin, että olisi varmaan paikallaan myös minulle. Tuosta tapaamisten tiheydestä olen keskustellut ja tullut myös siihen tulokseen, että vaimon käymät keskustelut parin viikon välein eivät kyllä oikein tuota tulosta. Itse käyn tällä hetkellä kerran viikossa keskustelemasta omasta tilanteestani ja voinnistani Tatte

tiivistä käymistä, jotta todella saadaan tuloksia aikaiseksi. Terapia on prosessi, joka ei toteudu silloin tällöin käydessä. Jos käydään tiiviimmin, ei tarvitse luetella kuulumisia (joka ei juurikaan auta) vaan päästään jatkamaan siitä mihin pari pvää sitten jäätiin ja päästään paljon syvemmälle. Mutta terapia vaatii aina omaa motivaatiota ja halua muuttaa asioita. Se on raskas prosessi, joka nostaa tunteita pintaan. Mikäli vaimosi ei ole halukas niin kovaan työhön, on se silloin turhaa. On todella tärkeää raahautua joka kerta istuntoon, vaikka mieli olisi edellisestä kerrasta kuinka rikki. Terapiassa on eri vaiheita jotka on tärkeää läpikäydä, muuten prosessi jää kesken. Mutta ehkä asiaa olisi hyvä pitää keskusteluissa esillä..voihan olla että jossakin vaiheessa vaimosi on itsekin sitä mieltä että nykyinen hoito ei riitä. Itse en kyllä edes kutsuisi hoidoksi parin vkon välein tapahtuvia käyntejä, vaan ne ovat enemmän kontrolli-/seurantakäyntejä, jotta nähdään miten potilas suurinpiirtein voi. Mutta tuo kontakti on kuitenkin tärkeä siinä vaiheessa jos vaimosi haluaa sitten myöhemmin terapiaa..on jo kontakti olemassa mitä kautta ainakin ohjautuu oikeaan osoitteeseen. -se psyk.sh

koin et ei siitä saa mitään apua, kun tavattiin just silloin tällöin, välillä väli oli kaks viikkoo väliillä viikko jne

aina kun pääsi vasta vauhtiin pu´heissa niin aika loppu



se oli sellasta jutustelua mitä nyt kaverinkin kannssa jutustelee



olisin kaivannut jotain apua, enkä kaikke uskaltanut ede keroa ja puhua, vaan ihan jokapäiväistä lätinää





miten ja mistä voi saada apua, se psyksh persoonakin vaikuttaa, eli miten synkkaaa



osaatko sä psyksh neuvoa ?

Psykiatri on LÄÄKÄRI, joka hoitaa psykiatrisia SAIRAUKSIA. Jos parisuhde mättää, perse on liian iso ja rahahuoletkin painavat, tuskin on kyseessä psykiatrinen sairaus.

Psykiatri on LÄÄKÄRI, joka hoitaa psykiatrisia SAIRAUKSIA. Jos parisuhde mättää, perse on liian iso ja rahahuoletkin painavat, tuskin on kyseessä psykiatrinen sairaus.

psyykkinen ongelma esim. masennus, niin eikö silloin tarvita hoitoa...