Psykologi vai psykiatri?

Esimerkiksi terveyskeskuksissa ei ole mahdollisuutta tiiviiseen terapiatyyppiseen työskentelyyn. Käynnit ovat luonteeltaan enemmän seulovia (ketkä lähetetään eteenpäin tai minne) tai supportiivisia eli tukevia.



Psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri.



Psykologilla on yliopistotasoinen tutkinto nimenomaan psykologiasta. Psykologian kenttä on laaja lasten kehitysongelmista aikuisten mielenterveystyöhön, mutta yleensä psykologit ovat suuntautuneet tai erikoistuneet tietylle alueelle. Esimerkiksi pienen kunnan terveyskeskuspsykologina haasteena on sama kuin tk-lääkäreillä eli pitäisi tietää vähän kaikesta.



Psykiatrinen sairaanhoitaja on psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja.



Kaikki nämä kolme voivat hankkia psykoterapeuttikoulutuksen, mikä on edellytyksenä Kelan korvaamiin psykoterapioihin.



Kaikkien ammattiryhmien kanssa työskennellessä luonnollisesti työntekijän työssä ja lisäkoulutuksilla kertynyt ammattitaito vaikuttaa sekä myös asiakkaan kokemus siitä, 'kohtaavatko henkilökemiat'.



Mielenterveydenhäiriö todetaan kun ongelmat ovat vaikeita ja pitkäaikaisia, mutta myös lievemmistä aika-ajoin ilmaantuvista (tai esim. tiettyyn tilanteeseen liittyvistä kuten läheisen kuolema) masennuksen tmv. tunteista kannattaa käydä keskustelemassa, jos tuntuu, että omat voimat tai läheisten tuki ei riitä.



Itse menisin psykologi-psykoterapeutille, koska siinä yhdistyy laaja pohjatieto ihmismielen toiminnasta (vrt. lääkäreiden ja sairaanhoitajien pohjatieto terveydenhoidosta ja lääketieteestä) sekä psykoterapeuttiseen työskentelyyn perehtyminen. Kelan korvaamaan psykoterapiaan tosin tarvitaan lääkärin lähete.

koin et ei siitä saa mitään apua, kun tavattiin just silloin tällöin, välillä väli oli kaks viikkoo väliillä viikko jne aina kun pääsi vasta vauhtiin pu´heissa niin aika loppu se oli sellasta jutustelua mitä nyt kaverinkin kannssa jutustelee olisin kaivannut jotain apua, enkä kaikke uskaltanut ede keroa ja puhua, vaan ihan jokapäiväistä lätinää miten ja mistä voi saada apua, se psyksh persoonakin vaikuttaa, eli miten synkkaaa osaatko sä psyksh neuvoa ?

Uskon hyvin, että koit sen turhauttavaksi. Ja kuten jo mainitsin toisessa vastauksessa, et ole mielestäni saanut varsinaista hoitoa, vaan lähinnä seurantakäynneillä olet käynyt. Kuten itsekin sanoit, lätisit hoitajan kanssa. Oletan siis, että sinulla on psyk.sairaus (esim masennus, ahsitunisuushäiriö tms.), joka vaatii hoitoa. Sitten on toinen asia, jos hoitoa lopetellaan tai on arvioitu ettet tarvitse psyk.sairauden hoitoa, niin silloin ei käyntejäkään lisätä, vaan pyritään kartoittamaan muita ratkaisuja. Mutta siis, jos olet sairas ja kaipaat terapiaa, hakeudut psykiatrin vastaanotolle, joka ohjaa terapiaan tavattuaan sinua muutaman kerran. Nyt täytyy sanoa, ettei minulla ole ihan hallinnassa aikuispsykiatrian tukihakemuksiin liittyvät asia...jos joku tietää, niin kerrohan :). Mutta ainakin nuorilla on niin että KELA vaatii 3kk:n hoidon/arvion julkisella puolella, jonka jälkeen lääkäri tekee lausunnon KELA:a varten ja KELA korvaa suurimman osan yksityisestä terapiasta. Aikuisella (oliko yli 25v:lla??) käsittääkseni tuo menee kuitenkin toisella tavalla.

Tai jos paikkakunnallasi on mielevterveystoimisto tai psyk.pkl, ole sinne yhteydessä ja kysy miten pääsisit terapiaan. Usein poliklinikoilla on osa työntekijöistä pätevöityneitä terapuetteja, jotka antavat myös terapiaa, mutta voi olla että jonot ovat julkiselle puolelle niin pitkät, että käytännössä haet lausunnon julkiselta puolelta ja sitten menet terapiaan yksityiselle. Hoitavan lääkärin vastuu kuitenkin säilynee myös aikuispuolella julkisella puolella..? Näin ainakin nuorisopuolella. Eli jos tarvitset reseption uusimista, sairauslomaa jne..tuo lääkäri hoitaa ne. Korjatkaa jos ppuhun puuta heinää :)

-psyk.sh

Psykiarti kirjoittaa vaan lääkkeitä, jotka huonontaa muuta terveyttä. Ääripäässä hoidellaan sisätautien osastoillla noita lääkkeisen aiheuttamia vaivoja. Hoitajat kirjoittaa sontaa potilaista ja vedättää lääkäreitä. Sosiaalityöntekijöillä ja psykologeillla voi olla jonkin lainen näppituntuma käytännön elämän ongelmien ratkaisemiseksi. Tosin aika harva saa apua tai neuvoja mistään. Hyvä jos fiksun ammattilasen löytää, jotenkin ovat aika amatöörimäisiä suurin osa tai jotenkin niiden motivaatio ei ole kohdallaan. Tietysti ne saavat saman palkan teki tai sanoivat ne yhtään mitään. Jos on esimiesten kanssa hyvät välit ja verbaalista lahjakkuutta, niin senku käy vaan istumassa työpaikalla muodon vuoksi. Johtavassa asemassa olevilla on kymmenen juttua virkaa tai juttua ei ne paljoo yhdessä paikassa ole, duunarit työt tekee.