Eräs omahyväinen äiti kertoo, ettei hänessä ole muuta vikaa, kuin että on "liian tiukka" lapsille

Kyllä se tiukkuus voi asua selkärangassa toimintamallina niin, että siitä on äärimmäisen vaikeaa (ei kuitenkaan mahdotonta) pyristellä irti.

enkä tarkoita että olen "liian täydellinen kasvattaja" vaan että olen LIIAN TIUKKA asioissa joilla ei pitäisi olla niin paljon merkitystä, mutta jotka mulle ovat jotenkin muka kohtuuttoman ärsyttäviä.



Tämä on vähän kuin se että jos joku sanoo suurimmaksi ongelmakseen perfektionismin, sitä pidetään piilotettuna itsekehuna. Vaikka oikeastihan perfektionismi on iso arvostelukyvyttömyyteen liittyvä ongelma josta kärsii sekä ihminen itse että hänen ympäristönsä.

Onko yhtä omahyväistä jos sanoo olevansa liian lepsu lapsille? Onko sekin vain oman hännän nostamista?

Täh? Kyllähän se aika moneen asiaan vaikuttaa, jos äiti on hermoheikko ja liian tiukka. Millä tavoin se on kehuskelua? Ei minusta.

On vanhempia, jotka kehuskelevat omalla tiukkuudellaan ja miten 'osaavat asettaa lapsille rajat', ja verhoavat sen huumoriin. 'Joo, olen ihan natsi!' Ehkä tämä ärsyttää minua, koska kuulun pikemminkin niihin 'lepsuuden' kannattajiin.