Lue keskustelun säännöt.
Kulttuurikoti??? Mitä sinusta tarkoittaa, lähinnä niinkuin materiaalisessa mielessä? Vai voiko
07.11.2010 |
edes tuolla tavoin määritellä? Tuli eilen puhetta tästä kaverin kanssa, ja meillä oli aika erilaiset käsitykset...Niin mielenkiinnosta kysyn mitenkäs palstalla ajatellaan?
Mikä on kulttuurikoti? Näkeekö sen sisustuksesta/ tarkoittaako sisustusellisesti jotakin tiettyä?
Onko kyse töistä, harrastuksista vai mistä?
Onko kulttuurikoti vanhan ajan käsite vai onko sellaisia vielä? Mikä on sen vastakohta?
Kommentit (61)
vanhat huonekalut,vanha piano, huone, jossa paljon kirjoja jossain Töölössä. Asukkailla vauvasta vaariin aina kauluspaita päällä. Ja sitten on sellanen tunkkanen ilma siellä.
Itse tosin liitän kulttuurikotiin edistyksellisyyden, ja siten henkisesti "raikkaan ilman"...
Tästä kuvauksesta tuli Stokkan joulukuvasto mieleen, vauvasta vaariin kauluspaidat päällä...paitsi äidit ja siskot yms. jostain syystä jo sivulla 6 alusvaatteissaan kaikki yhdessä :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ovat näyttelijöitä ja kirjailijoita paitsi pari kolmannen polven mustaa lammasta joista toisesta tuli menestyvä design-firman kultaseppäartesaanipomo ja toisesta kulttuurihistorian professori.
vanhemmat olivatb köyhiä duunareita. Äiti rakasti taidetta - jopa niin paljon että lähti ostamaan kauan säästämäänsä talvitakkia ja tuli taulun kanssa kotiin:) Näitä vastaavia ostoksia oli useita, eikä mitään toritaidetta vaan arvotauluja. Vanhempien ystäväpiiriin kuuluivat sodan jälkeen mm Essi Renvall ja Väinö Aaltonen.
Samoin jo pienestä lähtien minulla oli mahdollisuus käydä teatterissa katsomassa kaikki mahdolliset näytökset, rakastin Viulunsoittajaa katolla:D
Samoin meillä on aina luettu paljon kirjallisuutta laidasta laitaan, polittiikkaa, elämänkertoja ja kevyempääkin kirjallisuutta. Vanhempani olivat myös poliittisesti aktiivisia joten myös sen "kulttuurin" sain ihan äidinmaidossa. Ja jo 70 -luvulla kun ulkomaalaiset olivat tosi eksoottisia ja harvinaisia Suomessa meillä oli ystäviä mm Boliviasta ja Baltian maista.
Toivon että edes jotain vastaavaa olen pystynyt tarjoamaan omille lapsilleni
Kulttuurikoti on koti, jossa lapsille välitetään kulttuurin arvostusta ja sydämen sivistystä. Koti, jossa arvostetaan kirjallisuutta, taidetta jne sekä keskustelua kaikissa muodoissaan.
Kalusteet voivat sujuvasti olla mitä lie, ei kalustus tai muu materia tuo kulttuurikotia.
Siinä kohtaa kun "kulttuurikoti" = Artek ;) tai vaikka aidot matot, on kadotettu punainen lanka siitä, mitä se kulttuuri oikein onkaan. Peritty varallisuus on jo sitten aivan eri juttu.
Eikö ole tärkeämpää, mitä sieltä telkkarista katsotaan? Vai siis onko vaikkapa italialaisen elokuvataiteen tuijottaminen siis ei-kultturellia, jos sen tekee taulutelevisiosta? Nykyään kun ei muuta edes myydä:D
Siis meillä on taulu-tv mutta myös ihan muut elämänarvot kuin BB-salkkari-arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu kulttuurikodissa, mutta kirjoja on pari tuhatta, seinillä taidetta ja iso taulu- tv:kin. :) Näkyy siitä muutakin kuin BB, jota emme ole koskaan katsoneet. Sisustus on sellainen perus, kunhan on tilaa lueskella, keskustella ja töllöttää elokuviakin.
Kaikki on täällä av:lla niin ihanan mustavalkoista. Kulttuurikodista puhutaan jo, jos on oikeat huonekalut ja tarpeeksi iso kirjahylly. Muutaman viimeisen vuoden aikana tv: n uusineet tuijottavat siitä tietysti vain tosi-tv:tä.
että meidän lähipiirissä kulttuurikodeissa on asunut mm. arkkitehtejä ennemmin kuin vaikka kuvataiteilijoita tai säveltäjiä, vaikka varmasti osa on ollut sekä että, ainakin harrastanut kuvataiteita tai musiikkia. Ehkä ne pöydät ja Aalto-maljakot on olleet lahjoja työn puolesta, tai ystävät ostaneet häälahjaksi tms., tai sitten ovat omassa nuoruudessaan pitäneet niitä tyylikkäinä ja keränneet niitä silloin.
Mutta tämä oli vain se ensimmäinen mielikuva, että on Artekkia siellä muun seassa, pystyn kyllä kuvittelemaan toisenkinlaista sisustusta :). Ja pystyn kuvittelemaan sellaisenkin kulttuurikodin jossa sisustus on täysin toissijainen asia, mutta minulla kyllä noin enimmäkseen on mielikuva kulttuurikodista ennemminkin porvarillinen kuin kovin radikaali ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden näyttelijän koti on mielestäni kulttuurikoti. Heidän lapsensa kasvavat kulttuurikodissa.
Kahden näyttelijän koti on mielestäni kulttuurikoti. Heidän lapsensa kasvavat kulttuurikodissa.
HE äänestävät vihreitä tai vasureita, miehillä JOkapoika-paidat päällä. Homoliitot ovat ok, tuttapiirissä muusikoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita jne. Juodaan punkkua, parannetaan maailmaa.
Kulttuurikodissa on sydämen sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellainen, jossa vanhemmat ovat molemmat jollain taidealalla (teatteri, musiikki, kuvataide, kirjallisuus, tanssi...) ja menestyneitä/arvostettuja aloillaan. Kulttuurikodissa käy usein vanhempien ystäviä, jotka ovat myös erilaisia taiteilijoita ja kuuluvat sivistykselliseen ja älylliseen eliittiin kyseisessä maassa. Kulttuurikodin lapset kasvavat kodin ilmapiirissä, joka on täynnä juhlia, keskusteluja, musiikkia, ihmisiä, kansainvälisiä tähtiä ja vierailijoita, toimittajia jne. Lapset oppivat jo varhain viihdyttämään yleisöä, keskustelemaan fiksusti eri kielillä ja seuraamaan taide-elämyksiä saaden myös niistä vilkasta kekustelua aikaan.
Ulkoiset puitteet ovat aika yhdentekeviä ja kulloiseenkin aikaan ja paikkaan sidottuja yksityiskohtia. Suomessa todellisia kulttuurikoteja on todella vähän. Hassua, jos joku sellaisessa kasvaneena osallistuisi tähän keskusteluun ;)
musiikkia ja taiteita, mutta ennen kaikkea ollaan yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tiedostavia. Mitään yhtenäistä kulttuurikodin sisutusta ei mielestäni ole, vaan sisustus koostuu elämän eri alueilta kertuneistä jutuista mitä kodissa on arvostettu ja arvostetaan mm. kirjallisuus, vanhat huonekalut, soittimet, taide, matkamuistot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuota jankkaajaa nro 40. En jaksa alkaa kanssas tadaa-hymiö-ihminen.
t. Lokki-Artek-kuvailija (ei mittari, kuvaus)
(luettuja) kirjoja, humanistinen koulutus ja soittimia - ei kait nuo ihan oikeasti ole toisiaan poissulkevia asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuota jankkaajaa nro 40. En jaksa alkaa kanssas tadaa-hymiö-ihminen.
t. Lokki-Artek-kuvailija (ei mittari, kuvaus)
t. tadaa-hymiö-ihminen
Suomessa todellisia kulttuurikoteja on todella vähän. Hassua, jos joku sellaisessa kasvaneena osallistuisi tähän keskusteluun ;)
Minä työskentelen kirjallisuuden parissa, mieheni on muusikko. Ystäväpiirissä on kirjailijoita, muusikoita, tutkijoita, näyttelijöitä jne., myös kansainvälisesti tunnettuja ja menestyneitä. Harrastamme taidetta monipuolisesti, lapsilla on kulttuuriharrastukset. Kotona soitamme, laulamme, keksimme tarinoita, maalaamme...toki katsomme myös telkkua (joka ei ole taulumalli). Kirjoja ja lehtiä luetaan tietenkin ja paljon! Taiteeseen menee rahaa..
Vieraita meillä käy usein, aina juhlitaan kun on vähänkään syytä (tuttavat ovat paljon kiitelleet hauskoja ideoitani juhlien teemojen suhteen).
Mutta emmekö sitten ole oikeasti kulttuuri-ihmisiä, enkä voi sanoa että meillä olisi kulttuurikoti, kun osallistun tähän keskusteluun?
Eikö ole tärkeämpää, mitä sieltä telkkarista katsotaan? Vai siis onko vaikkapa italialaisen elokuvataiteen tuijottaminen siis ei-kultturellia, jos sen tekee taulutelevisiosta? Nykyään kun ei muuta edes myydä:D Siis meillä on taulu-tv mutta myös ihan muut elämänarvot kuin BB-salkkari-arvot.
mutta minun tuntemissani kulttuurikodeissa ei ole koskaan näkynyt taulutelkkaria. Enkä itsekään miellä sitä sinne kuuluvaksi.
kulttuurikodissa, vaikka olenkin ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Jos nyt joku haluaa määritellä kulttuurikodin SISUSTUKSEN perusteella, niin ehkei lapsuudenkotini sisustuksellisesti sitä ole, henkisiltä arvoiltaan kyllä, ainakin esim. ala-asteen luokkatovereideni perheeseen verrattuna.
Mun lapsuudenkodissa oli erittäin tärkeässä osassa lukuharrastus, olemme kaikki edelleen innokkaita lukijoita (isoveljeni lukee vähiten). Samoin mua rohkaistiin teatteriin, oopperaan, taidenäyttelyihin, konsertteihin ja elokuviin. Ehkä isä oli vähän sellainen kulttuuripoliisi, joka halusi valita nimenomaan laadukkaita elokuvia katsottavakseni tmv. Yhdessä vaiheessa mulla oli tapana käydä joka viikonloppu elokuvissa (olettaen, että teatterissa oli uusi elokuva), eikä isä ikinä pihistellyt rahassa. Katsoin melkein kaikki elokuvat, mitä teatteriin tuli, ja sillä tavalla pääsin eroon amerikkalaisesta mainstream-elokuvasta ;) Maku hienostui.
Olen kotoisin pienestä maalaiskaupungista, joten kulttuuririentoja ei ollut moneen lähtöön. Kotoa kuitenkin annettiin kipinä kulttuurin arvostamiseen. Toivon, että saan siirrettyä sen myös lapsilleni, josa saan sellaisia joku päivä.
Kulttuurihan on sitten laaja käsite.
Minusta kulttuurikodissa on esimerkiksi lastenkin ulottuvilla paljon hyvää kirjallisuutta. Käydään koko perhe yhdessä museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Keskustellaan asioista. Matkustellaan muuallakin kuin etelän rantakohteissa, huvipuistoissa ja Thaimaassa.
Meillä oli lapsuudenkodissani mielestäni kulttuurikoti, vaikka vanhempani ovat porvarillisesti yrittäjiä. Yllämainittujen asioiden lisäksi vanhempani harrastavat antiikkihuonekaluja, joten olen vauvasta asti kiertänyt antiikkiliikkeissä, niiden varastoissa ja huutokaupoissa sekä vanhoja autoja. Rakastin jo pienenä museoita, historiaa, kirjoja. Kävimme esim. katsomassa isän kanssa paikkakunnan arkeologisia kaivauksia. Kävimme myös Keski-Euroopassa kaupunkilomilla.
Kulttuurin harrastus ulottuu myös lastenkulttuuriin ja esim. leluihin. Meillä kerätään edelleen mm. Märklinin junia ja Steiffin pehmoleluja.
Kulttuurikoti ei välttämättä ole taiteilijakoti. Vaan kulttuurimyönteinen koti, jossa lapsillekin tarjotaan laaja mahdollisuus tutustua kulttuurin eri osa-alueisiin.
Jos joku ulkopuolinen astuisi taloomme, niin mitä hän näkisi? Kulttuurikoti? Kulttuurimyönteinen koti? WT-koti? Materialistinen koti? Taviskoti?
- Ikean huonekalut ja paljon valkoista, mummon ryijy seinällä ;-)
- Jättisuuri Lundia olohuoneessa, jossa 30 hyllymetriä kirjoja vanhoista Kalevalan ja Kanteletaren painoksista Keltaiseen kirjastoon, matkakirjoihin ja scifiin. Työhuoneessa Ikean hyllyt täynnä tutkimuskirjallisuutta ja lastenhuoneissa yhteensä parisataa lastenkirjaa klassikoista Disney-tuotantoon.
- Pieni ja vanha telkkari, ei pleikkaria tms. Televisiosta katsotaan lastenohjelmia, uutisia, dokumentteja ja elokuvia, ei muuta.
- Soittimia vain kantele, kitara ja nokkahuilu, ei siis pianoa ;)
- Ei muita urheiluvälineitä kuin murtsikkasukset ja polkupyörät, pihalla tosin iso trampoliini.
- Puutarhakasvit perinneperennoja (särkynytsydän, unikkoja, marjapensaita), ei mitään kiveyksiä tai suihkulähteitä
Perheen harrastukset:
- tanssikoulu ja kirjapiiri
- valokuvaus
- scifi
- matkustaminen (niin ruotsinlaivat, kotimaa kuin kaupunkilomat Eurooppaan)
- museot
- uiminen
niin minusta sellainen jossa on kirjoja, levyjä, leffoja, taidetta, soittimia (käytössä ;). Ei välttämättä siis KAIKKIA, mutta useampia kuin yhtä näistä. Ja lisäksi jotain tyylivaatimuksia, esim. 1000 harlekiini-kirjaa on eri kuin 1000 klassikkoa. Eli ei siis pelkkää hömpää (toki sitäkin saa olla!), vaan myös vakavampaa ja vaikeampaa tavaraa.
Kaikki kulttuuriharrastukset eivät tosiaan näy, esim. ahkera teatterissa ja näyttelyissä käynti, ja ahkera lukija voi hyödyntää kirjsatoa ja omistaa itse vain vähän kirjoja. Eli pelkän sisustuksen perusteella ei voi tehdä päätelmiä.