uskovaisen lauseesta..

Niinhän meillä kaikilla, että ajatuksemme kertovat meistä, ja harvemmin toisista.Monestihan uskovaiset tai Jeesukseen uskovat haluavat viedä juuri heitä, jotka eivät usko tilaisuuksiin, jotta nämä saisivat kokea sen saman hyvän, mitä uskovat kokevat. Siksi en ymmärrä tuttusi ajatusta. Ehkä hän on kokenut pilkkaa tai kiusaamista elämässään, eikä siksi voi henkilökohtaisesti mennä rukoilemaan tilaisuuksiin, jos pelkää ivaa.

Matkustus: kyllähän se kuluttaa luonnon varoja. Lentäminen tuottaa päästöjä jne. Voisiko tämä ajatus olla taustalla?

Mulla on tuttu joka on uskovainen ja suoraan sanoen aika hassuja juttuja joskus hänellä.

Mitä mieltä siitä että hän sanoi mulle kerran:" en voi mennä toisen kanssa rukoustilaisuuteen jos en tiedä onko toinen varmasti oikeassa uskossa".

Koin sen loukkauksena.

Oltiin juuri juteltu esim. Jalovaaran tilaisuuksista ja vastaavista.

Ja toinen juttu: olemme leikkineet ajatuksella että tekisimme yhdessä pienen ulkomaanmatkan.

Hän sanoi että pitää kysyä Jumalalta lupa.

Näinkö kaikki uskovaiset ajattelee?

Miksi ihminen ei saisi matkustaa?

Minä siis puhuin niihin tilaisuuksiin menemisestä ja hän kuittas että hän ei voi mennä toisen kanssa jos ei tiedä toisen uskosta. Eli hän ei ollut varsinaisesti viemässä minua sinne.

Ja eikös kaikki saa mennä rukoustilaisuuksiin?

Eikö se ole hyvä myös ei-uskovaisille?

En ole mikään ateisti.

Ja niissä tilaisuuksissa on rukoilijat, ei siellä ivata ketään.

Hän ei puhunut luonnonvarojen kuluttamisesta vaan sanoi että täytyy kysyä lupa...miten se vastaus sitten tulee?

Olen kokenut johdatusta elämässäni ja silloin voi ajatella että on "lupa". Miksi ei saisi mennä maahan missä on kaunista luontoa? Sehän on Luojan luomaa. En ymmärrä.