Musta tuntuu että mä kuolen ennen kuin tulen aikuiseksi

kun ovat tajunneet elämän rajallisuuden ja se on muutenkin ns. esimurrosikä, jolloin elämä voi tuntua lapsesta vaikealta. Kyllä se siitä.

Kylmät väreet meni, kun pieni pohdiskelija heitti iltasuukkoa antaessani tämän kommentin. Tiedän että kuolema aiheena kiinnostaa ja pohdituttaa tuon ikäisiä ja lähipiirissämme vakavasti sairas ihminen, joten kuolemasta puhuttu siksikin. Tämä samainen lapsi on kuitenkin aina ollut erinomainen "ennustamaan" erilaisia tapahtumia, esim. lähipiirin lasten sukupuolia (todennut usein raskaana olleen tutun nähdessään, että vauvalla on pippeli ja poikahan sieltä on sitten tullut), joten siksi tämä jotenkin jäi vaivaamaan. Olen hyvin jalat maassa -tyyppi enkä todellakaan taikauskoinen, mutta jotenkin tuo kommentti kauhistutti. Siinä sitten yritin jutella, kuinka tällaiset ajatukset kuuluu siihen, että kasvaa isoksi ja ettei se tarkoita, että sellaista oikeasti tapahtuisi. Olen kuullut siitä, että lapsi saattaa heittää haluavansa kuolla, mutten koskaan ole kuullut kenenkään sanoneen tällaista.



ap

Uskoin oikeasti etten koskaan kasva aikuiseksi vaan tulen kuolemaan ennen sitä. Johtui siitä etten halunnut kasvaa aikuiseksi. Aikuisilla on huolia ja ne ei voi pitää hauskaa, kun pitää käyttäytyä järkevästi eikä voi leikkiä jne.

Aikuiseksi kasvaminen ei ole helppoa ja juuri tuossa iässä se alkoi.

Meidän suvussa kuoli moni ja ehkä senkin vuoksi tuo kuolema ajatus. En halunnut nähdä itseäni aikuisena vaan halusin olla aina lapsi.