täysin toisistaan eroavat kasvatusperiaatteet!

keittää vaan niin pahasti että tulee naputeltua mitä sattuu.

Teidän on pakko löytää kasvatuksessa yhteinen sävel. Pyydä miestäsi lukemaan Jari Sinkkosen tai Keijo Tahkokallion teoksia.

Olimme exän kanssa kuin päivä ja yö. Minä olen tiukka ja pidän sanani, exä taas muutti toimintatapojaan tilanteen mukaan. Veti usein maton jalkojeni alta. Ei ollut perheneuvolasta apua, mies ei vain jaksanut olla johdonmukainen. Mutta ei voi sanoa, ettei olisi yritetty.



Erosimme. TOSIN meillä on edelleen näkemyserot kasvautksesta. Mutta lapset tietävät jo, että äidillä on aina samat säännöt eli nyt kun isompia, niin ei ole heidän kanssaan isoja ongelmia enää :). Lapset menevät sitten erilaisilla säännöillä isällä ja kotona. Koulussa ja kylässä käyttäytyvät kodin säännöillä, mikä lämmittää kovasti mieltäni :)

mutta näinkään tämä ei voi jatkua.

Mä olen itse työskennelly vuosikaudet päiväkodissa joten kuvittelen jostain jotain tietäväni.

Mies ei vaan anna mitään arvoa mun sanomisille. Hän tietää aina ja kaiken paremmin.



Joo, on totta kiukutteleva lapsi kyllä hiljenee kun sille antaa mitä se haluaa tai kun komentaa ovien taa huutamaan niin käy vähemmän hermoille. Mutta auttaako tämä pääsemään eroon siitä huudosta ja kiukuttelusta? No ei.



Ei mulla ole kyllä mitään sanavaltaa missään muissakaan asioissa. Mies teilaa AINA mun sanomiset. olen aina väärässä, hölmö, typerä jne...



Koita tässä nyt sitten elää laadukasta elämää.



Ja ikävä kyllä kireät välit näkyy jo myös lapsissa. Mun jaksamisessa jne...