Mä en kestä ajatusta että joku toinen nainen olisi äitipuoli mun

sinun päätettävissäsi, eihän?



Miehesi voi haluata erota sinusta, vaikka sinä et haluaisikaan hänestä.



Etkä sinä voi siihenkään vaikuttaa, jos miehesi ottaa uuden vaimon itselleen.

äiti hän ei ole. Korkeintaan se puoli-ihminen.

Ja ottaa uuden naisen. Mitä sä sitten teet?

T: äitipuoli

tekisin siinä tilanteessa että mies päättää erota!



Luultavasti muuttaisin takasin entiselle paikkakunnalle. Tällöin välimatka tulisi olemaan pitkä ja lapset näkisivät isäänsä harvoin. mikä olisi lapsille todella harmillista.

Mutta niillä harvoilla näkemisillä mä ehkä hyväksyisin sen äitipuolenkin.



Ap

pisteeseen että ero tulee. Niin asioita olis pakko alkaa ajattelemaan ihan erilailla.



Juuri nyt tällä hetkellä, kun emme ole eroamassa, ajatus äitipuolesta omille lapsilleni tuntuu ihan kamalalta!

Itse olen eronnut ja exäni on löytänyt todella kivan uuden naisen. Meillä on kaksi lasta ja etenkin poika on hyvin kiintynyt tähän isän uuteen. Olen todella iloinen siitä, että lapsillani on turvallisia aikuisia ympärillään.



Ei se ole minulta pois :)

Olen mieheni kanssa ihan onnellisesti yhdessä ja meillä on vuoden vanha lapsi. Eroa ei ole näköpiirissä, mutta jos sellainen tulisi, niin toivoisin vilpittömästi että miehen uusi naisystävä olisi mahdollisimman lämmin ja lapsirakas, että omalla lapsellani olisi hyvä olla isänsä luona. Ja samasta syystä yrittäisin päästä hyviin tai edes siedettäviin väleihin tämän äitipuolen kanssa, jotta haut ja viemiset saataisiin mutkattomasti sovittua, mahduttaisiin samaan päivällispöytään ja perhejuhlista ei tulisi sellaisia että hampaat irvessä kärvistellään ja kaikilla on kiusallista. Viis omista tunteista, lapsen etu on ylivoimaisesti tärkein. Varmasti on lapselle kamalaa joutua aikuisten välirikkojen ja sitä seuraavien reviirikiistojen välikappaleeksi. En siis ymmärrä miksi jotkut äidit niin tekevät

kukaan toinen ei ole edes puolikas äiti lapselleni. sairas sana.