Kansainvälistä näkökulmaa kiusatun syyllistämisestä.

kaikialla maailmassa, onko niin vaikeaa nähdä että tuo epäonnistunut opettaja on päättänyt kääräistä suuret rahat että ei enään koskaan tarvitsisi astua luokan eteen. Siksi nuo vulgääripopulistiset lausunnot, julkisuushuoraamiseksi tuota kutsutaan.

Mutta toisissa maissa sitä on enemmän kuin toisissa. Niin se vain on.

Me suomalaiset olemme herkkänahkaisia ja ilmeisesti itsetuntomme on valmiiksi sillä tavalla alhainen, että otamme itsemme kohdistuvan kritiikin todella raskaasti. Siksi pienestä kommentista, haukusta tai pilkasta syntyy helposti kierre; kiusaaja innostuu, kun näkee saavansa aikaan reaktion, ja yrittää uudelleen. Ja uudelleen, ja uudelleen. Espanjassakin esiintyy tietysti kiusaamista, pahaakin, mutta se ei ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa. Mielestäni se johtuu nälvimisen uhriksi joutuvan suhtautumisesta tilanteeseen. Jos espanjalainen lapsi sanoo toista lihavaksi, toinen heittää takaisin että "Entäs sinä ja noi rillit?" - tämä on siis sananlasku, joka usein sanotaan takaisin oli kiusaajalla rillit tai ei. Tai vaihtoehtoisesti vastataan tyyliin "mitä se sulle kuuluu" tms, tai "Tottakai, ja ylpeä siitä." Tämä sama tapa reagoida suoriin puheisiin, arvosteluun tai loukkauksiin on yleinen Espanjassa kaiken ikäisillä. Lapset siis oppivat tuollaiseen pienestä pitäen. Aikuisillakin on tapana sanoa toisilleen kaikenlaista, joka ei suomalaisen korviin kuulosta kovin kivalta. "Maija, pitkästä aikaa, ei herranjestas kuinka olet lihonut!", "Niinpä, niinpä - tiedäthän mun iässä... Mutta kinkku on herkkua!" Samoin aikuiset sanovat suoraan toisilleen, mitä mieltä ovat toistensa valinnoista tyyliin: "6 kk ja vieläkin imetät! Ei se tuolla lailla kasva!"... "Niin kuin tietäisit!" Tuollaisista arvosteluista nousisi Suomessa suorastaan sota, Espanjassa tilanne on sekunnissa kuitattu, eikä arvostelija kokenut tehneensä mitään väärää, eikä toinen edes kokenut, että häntä arvosteltiin. Suhtautuvat näihin asioihin vähän siihen tyyliin, että se on tuon mielipide ja minulla on omani. Olisi meillä suomalaisilla opittavaa rennommassa asenteessa. Ei kaikkea arvostelua tai jokaista piikkiä kannata ottaa itseensä. Joskus pääsee niin paljon helpommalla, kun kohauttaa olkiaan. Kiusaamisen kierre on kamala asia ja kun sellainen on kerran syntynyt, uhrilla on hyvin vähän tehtävissä. Mutta ennen kuin asia pahenee kierteeksi, omat valinnat kyllä vaikuttavat.

Ollaan rinta rottingilla koko kansa jos Suomesta on mainittu jotain positiivista ulkomailla ja tunnetaan syvaa myotahapeaa jos uutisointi on negatiivista ja yhtena rintamana noustaan puolustamaan kotimaata ja haukkumaan se toinen maa lyttyyn.

Muualla tuollaiseen ragoidaan lahinna "keta kiinnostaa" tyylilla ja elama jatkuu.

Joo, jos joku sanoo lihavaksi niin on helppo sanoo että ite oot ruma ja jättää se siihen.



Mut oikeesti musta sellasessa ongelmakiusaamisessa on kumminkin aika harvoin kyse siitä että kiusatulle vaan letkautellaan jotain tollee hyväntahtosesti minkä voi helposti jättää sikseen tai näsäviisastella jotain takaisin.



Siinä on halveksuntaa, systemaattista syrjimistä ja joukosta poisjättämistä, jatkuvaa halveeraamista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, koko ryhmän manipulointia yhtä vastaan, jotain silmienpyörittelyä ja muuta nonverbaalista halveksunnan osoitusta, kaikenlaista pientä kiusantekoa mitä ei ehkä heti huomaakaan.



Ei siinä lohduta yhtään että joku tulee sanomaan että mullekin sanottiin kerran että oon läski ja se loppui kun sanoin että äitis on.

kyräilevää, kateellista ja mielistelevää kansaa. Jos jotain kiusataan, useimmat ajattelevat että kiusaamisen uhri on tehnyt jotain tai on liian erilainen, sivullisilla tai opettajilla ei ole siviilirohkeutta kiusaamisen lopettamiseksi. Muualla maailmassa kiusaamista on vähemmän koska siihen puututaan herkemmin (monissa kouluissa joita olen ulkomailla nähnyt on NOLLATOLERANSSSI kiusaamisen suhteen. Suomessa ei ole rohkeutta tällaiseen.

Joo, jos joku sanoo lihavaksi niin on helppo sanoo että ite oot ruma ja jättää se siihen. Mut oikeesti musta sellasessa ongelmakiusaamisessa on kumminkin aika harvoin kyse siitä että kiusatulle vaan letkautellaan jotain tollee hyväntahtosesti minkä voi helposti jättää sikseen tai näsäviisastella jotain takaisin. Siinä on halveksuntaa, systemaattista syrjimistä ja joukosta poisjättämistä, jatkuvaa halveeraamista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, koko ryhmän manipulointia yhtä vastaan, jotain silmienpyörittelyä ja muuta nonverbaalista halveksunnan osoitusta, kaikenlaista pientä kiusantekoa mitä ei ehkä heti huomaakaan. Ei siinä lohduta yhtään että joku tulee sanomaan että mullekin sanottiin kerran että oon läski ja se loppui kun sanoin että äitis on.

Ennen kuin voi olla systemaattista kiusaamista, on oltava ensimmäinen kerta. Ensimmäinen loukkaus, halveksunnan osoitus, silmienpyörittely tms. on aina yksittäinen. Siihen voi reagoida eri tavoin. Reaktiosta riippuen yksittäisestä saattaa kehittyä jotain systemaattista, tai sitten ei.

Ei hyvän itsetunnon omaava kiusaa toisia. Sitähän tässä yrität "tieteellisesti" väittää että "normaalit" kiusaavat huonon itsetunnon omaavia.

Me suomalaiset olemme herkkänahkaisia ja ilmeisesti itsetuntomme on valmiiksi sillä tavalla alhainen, että otamme itsemme kohdistuvan kritiikin todella raskaasti. Siksi pienestä kommentista, haukusta tai pilkasta syntyy helposti kierre; kiusaaja innostuu, kun näkee saavansa aikaan reaktion, ja yrittää uudelleen. Ja uudelleen, ja uudelleen. Espanjassakin esiintyy tietysti kiusaamista, pahaakin, mutta se ei ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa. Mielestäni se johtuu nälvimisen uhriksi joutuvan suhtautumisesta tilanteeseen. Jos espanjalainen lapsi sanoo toista lihavaksi, toinen heittää takaisin että "Entäs sinä ja noi rillit?" - tämä on siis sananlasku, joka usein sanotaan takaisin oli kiusaajalla rillit tai ei. Tai vaihtoehtoisesti vastataan tyyliin "mitä se sulle kuuluu" tms, tai "Tottakai, ja ylpeä siitä." Tämä sama tapa reagoida suoriin puheisiin, arvosteluun tai loukkauksiin on yleinen Espanjassa kaiken ikäisillä. Lapset siis oppivat tuollaiseen pienestä pitäen. Aikuisillakin on tapana sanoa toisilleen kaikenlaista, joka ei suomalaisen korviin kuulosta kovin kivalta. "Maija, pitkästä aikaa, ei herranjestas kuinka olet lihonut!", "Niinpä, niinpä - tiedäthän mun iässä... Mutta kinkku on herkkua!" Samoin aikuiset sanovat suoraan toisilleen, mitä mieltä ovat toistensa valinnoista tyyliin: "6 kk ja vieläkin imetät! Ei se tuolla lailla kasva!"... "Niin kuin tietäisit!" Tuollaisista arvosteluista nousisi Suomessa suorastaan sota, Espanjassa tilanne on sekunnissa kuitattu, eikä arvostelija kokenut tehneensä mitään väärää, eikä toinen edes kokenut, että häntä arvosteltiin. Suhtautuvat näihin asioihin vähän siihen tyyliin, että se on tuon mielipide ja minulla on omani. Olisi meillä suomalaisilla opittavaa rennommassa asenteessa. Ei kaikkea arvostelua tai jokaista piikkiä kannata ottaa itseensä. Joskus pääsee niin paljon helpommalla, kun kohauttaa olkiaan. Kiusaamisen kierre on kamala asia ja kun sellainen on kerran syntynyt, uhrilla on hyvin vähän tehtävissä. Mutta ennen kuin asia pahenee kierteeksi, omat valinnat kyllä vaikuttavat.

"Euroopan työolosuhdetutkimuksessa (Parent-Thirion ym., 2007, 35-40) havaittiin suurta

vaihtelua eri maiden välillä; 31 Euroopan maan vertailussa Suomessa kiusaamista tai

häirintää koki 17 %, kun taas Italiassa ja Bulgariassa 2 %. Erot voivat johtua todellisen

kiusaamisen lisäksi kulttuurieroista ja herkkyydestä havaita ilmiö, mutta Suomi ja

Alankomaat pitivät kärkeä myös vuoden 2000 tutkimuksessa (Suomi 15 %:lla ja

Alankomaat 14 %:lla)."



Lähde:

http://www.tjs-opintokeskus.fi/easydata/customers/opintokeskus/files/pd…



Koulukiusaamisesta en äkkiseltään löytänyt tilastoja, mutta lienee vaihtelua siinäkin.

huonon ammattitaidon omaavista suomalaisista opettajista. Eivät ole vielä tajunneet että koulukiusaamisen ydin on siinä millainen oppilas sitä harjoittaa. Vastauksia voisi löytyä kun vie koulukiusaajan tutkittavaksi. Pääsisivät helpommalla,koska yhteen luokkaan ei mahdu monta kiusaajaa, enemmistö on passiivisia sivustakatsojia (näitä voisivat yrittää sivistää). Nyt pyörittelevät ongelmaa ja yrittävät sysätä sen koulukiusaamisen uhrien syyksi.

t. toinen positiivisesti yllättynyt ulkomaille muuton jälkeen.

kyräilevää, kateellista ja mielistelevää kansaa. Jos jotain kiusataan, useimmat ajattelevat että kiusaamisen uhri on tehnyt jotain tai on liian erilainen, sivullisilla tai opettajilla ei ole siviilirohkeutta kiusaamisen lopettamiseksi. Muualla maailmassa kiusaamista on vähemmän koska siihen puututaan herkemmin (monissa kouluissa joita olen ulkomailla nähnyt on NOLLATOLERANSSSI kiusaamisen suhteen. Suomessa ei ole rohkeutta tällaiseen.

kyräilevää, kateellista ja mielistelevää kansaa.

Ei hyvän itsetunnon omaava kiusaa toisia. Sitähän tässä yrität "tieteellisesti" väittää että "normaalit" kiusaavat huonon itsetunnon omaavia.

Kiusaajan itsetunto voi olla mikä tahansa, se ei vaikuta päättelyyni. Oletetaan nyt vaikka, että se on alhainen, niin kuin se kai useimmiten onkin. Kun alhaisen itsetunnon omaava henkilö yrittää kiusata toista henkilöä, tämä loukkauksen uhriksi joutunut voi reagoida eri tavoin.

Reaktiosta riippuen huonoitsetuntoinen kiusaaja voi yrittää pönkittää itsetuntoaan toistamalla loukkauksen ja jatkamalla kiusaamista. Tai hän voi havaita, ettei pysty pönkittämään itsetuntoaan loukkaamalla ko. henkilöä, jolloin hän pienemmällä todennäköisyydellä toistaa tekemisensä.

Todisteluni ei ole tieteellinen eikä sellaiseksi pyri. Se on havainto, jota tulkitsen omalla tavallani, subjektiivisesti siis. Silkkaa mutua.

Siellä lastemme kouluissa oli täydellinen nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Lapset (ja aikuisetkin) siellä ovat kivoja ja ystävällisiä toisilleen. Kiusaamiseen puututaan heti ja se otetaan vakavasti.



Tähän kun päädyttaisiin joskus Suomessakin...

ja muistan ikuisesti kuinka yhtä poikaa oli kiusattu, ja ope haukkui koko luokan (kiusattu ei ollut paikalla), ml sivustaseuraajat, niin rankasti, ettei kukaan enää kiusannut ketään.

että jollain 7-vuotiaalla ipanalla täytyy olla tarpeeksi hyvä "kansallinen itsetunto" että kestää kiusaamista joka johtuu vaikka vammasta tai perhetaustasta. Kiusaamisen ainoa tarkoitus on satuttaa ja nyt sellaiseen käytökseen ollaan löytämässä järkiperusteita uhria syyllistämällä? Kiitos vaan kovasti, Aino Kontula.

Opettajia kutsutaan etunimella, jankataan vastaan ja haistatellaan. Opettajan auktoriteetti on karsittu pois.

että jollain 7-vuotiaalla ipanalla täytyy olla tarpeeksi hyvä "kansallinen itsetunto" että kestää kiusaamista joka johtuu vaikka vammasta tai perhetaustasta. Kiusaamisen ainoa tarkoitus on satuttaa ja nyt sellaiseen käytökseen ollaan löytämässä järkiperusteita uhria syyllistämällä? Kiitos vaan kovasti, Aino Kontula.

Ei tässä ole kyse siitä, että vaadittaisiin kestämään kiusaamista. Vaan siitä, että jos lapsillamme olisi esimerkiksi aikuisten mallista opittuja, toimivia tapoja reagoida heihin kohdistuviin loukkauksiin tai arvosteluun, kenties kiusaamisen kierrettä ei pääsisi syntymään.

Tietysti meillä on oltava myös keinoja reagoida ja auttaa lasta, jonka kohdalla kiusaamisen kierre on syntynyt. Mutta jos on keinoja välttää kiusauksen kierteen syntyminen, niin eikö niihin kannata pyrkiä?

esim. minulla on kaveri, joka oli aina herkkä loukkaantumaan kaikesta ihan aikuisikään asti, eikä hänellä ollutkaan paljoa kavereita ja minunkin tuttujen seurassa hän monesti ns. kilahti, kun luuli häntä loukattavan (esim. joku sanoi mulle vitsaillen, että löydän varmaan miehen lomamatkaltani, jolloin kaveri suuttui, että nyt löydän miehen ja hylkään hänet). Olen selvästi huomannut, että saatuaan paremman itsetunnon on hän lopettanut tämän joka asiasta suuttumisen ja on saanut enemmän ystäviä.