Lapsi aina tyytymätön saamiinsa lahjoihin, kurjaa

Lapsi on opetettava kiittämään! Ensin vaikka väkisin, kunnes siitä tulee tapa.

Siihen, kun poika kohkasi tuosta pelikonsolista, totesi vaan vihaisesti, ettei varmaan ole pelikonsoli.

Kirjasta hän ei sanonut, kuin vie se huoneeseesi.

Joskus aiemmin hän on pojalle sanonut, kun olen jotain vienyt, että mitäs unohtui, kiitä nyt. Mutta kiittäminen on pojalle näköjään tosi vaikeaa, ei suostu kiittämään. Enää häneltä ei sitä penätäkään. Enkä minä sitä kiitosta kaipaa vaan lapsen ilahtumista ja iloista ilmettä.

Pari kertaa, kun olen siskoltani kysynyt, mitä joululahjaksi, niin ei nekään lahjat ole olleet mieleisiä. Kerran vein pyynnöstä lasten lakanat. Puoli vuotta jälkeenpäin poika kerran ohimennen totesi, että kun sai sellaiset typerät lakanat joululahjaksi. Joopa joo.

Konsolipeliä ehdotti siskonikin nyt pojalle jouluksi. Sanoin, etten osta, annan mieluummin jotain muuta.

Olen tuota siskonpoikaa vienyt teatteriin, museoihin, elokuviin jne. oman pojan kanssa. Joskus häntä on saanut vaikea lähtemään, kun olisi mielummin jäänyt kotiin pelaamaan tietokoneella. Kun tullaan takaisin, niin tuntuu, että poika lähes huokaisee helpotuksesta, kun pääsee taas peliensä ääreen. Usein, kun siskoni kysynyt pojalta, oliko kivaa, tämä vaan todennut, että ei.

Lapsen annetaan siis käyttäytyä kiittämättömästi ja epäkunnioittavasti.

Lapsia pitää opettaa kiitollisuuteen, jos se ei heiltä luonnostaan tule!

Siskosi kuullostaa todella lepsulta ja ajattelemattomalta kasvattajalta.

, tässä tapauksessa siis epäkiitollisuuteen ja epäkohteliaisiin kommentteihin, heti siinä tilanteessa jämäkästi ja vakavasti.



"Tuolla tavalla ei puhuta." "Olet juuri saanut ison ja kalliin lahjan, ja lahjoista kiitetään aina." "Ei ole kohteliasta nyrpistä nenäänsä juuri saamalleen lahjalle." "Lahjan antajalle tulee paha mieli, jos näytät nyrpeää naamaa ehti avattuasi paketin."



Lapsi on selvästi saanut liikaa tavaraa ja lahjoja. Olet selvästi melko läheinen siskosi ja poikansa kanssa (?), joten voit myös puhua pojalle suoraan, lempeäti mutta totuudenmukaisesti:



"Minulle tulee kurja olo, kun olet aina tyytymätön saamiisii lahjoihin." "Etkö oikeasti yhtään tykkään poliisilegoista?"



Ja siskollesi voit sanoa, että on tosi ikävä antaa lahjoja niin kiittämättömälle pojalle.

Kun hän vastaa jotain noita kalliita, niin sanot että ne ovat liian kalliita. Niin kalliita en osta. Onko sinulla jotain halvempaa lahjatoivetta. Jos ei ole niin sitten ostat jotain mitä itse haluat tai annat vaikka rahana 10€.

Miksi turhaan alkaa stressaamaan asialla, jonka voi ratkaista helposti? Jos poika ei osaa sanoa halpaa lahjatoivetta niin sitten raha käteen ja ostaa itse mitä tykkää tai laittaa säästöön.

, tässä tapauksessa siis epäkiitollisuuteen ja epäkohteliaisiin kommentteihin, heti siinä tilanteessa jämäkästi ja vakavasti..

Puutu huonoon käytöseen heti ja vaadi lapselta oikeanlaista käytöstä, vaikkei sinä olisikaan tunnetta mukana! Näin lapsi oppii sosiaalisia kohteliaisuussääntöjä, jotka ottavat toiset huomioon!

Vie pelkkä kortti, ja halaa lasta. Toivota lämpimästi hyvää joulua ja kerro että sinä et tuonut mitään lahjaa koska edelliset lahjahankintasi olivat pojalle niin suuria pettymyksiä ja hän sanoi niitä tyhmiksi, ja sinullekin tuli paha mieli asiasta kun lapsi ei edes kiittänyt vaikka sinä olit ihan häntä ajatellen tuonut lahjan.



Jos lapselle ei ole kotona opetettu kohteliaita tapoja, voit sinäkin niitä opettaa.

että sanot siskolle etukäteen: Aion ottaa lahjan takaisin jos poika ei siitä kiitä.



Sun tehtävä ei ole opettaa huonosti käyttäytyvää lasta käyttäytymään, mutta ei sun tartte myöskään kärsiä siitä ettei se käyttäydy. Noin toimimalla siskollesi jää mahdollisuus yrittää vaikuttaa pojan käytökseen, ja jos se ei onnistu niin otat sen lahjan takaisin. Siinä kohtaa voi pojalle sanoa että annan tämän sitten sellaiselle joka sitä arvostaa.

et toi 35. oli kans tosi hyvä idea!

Miksi et ota asiaa puheeksi siskosi kanssa? Miksi et nappaa lahjaa takaisin pojan kädestä ja sano, että jos ei (*...tana) kelpaa, niin annat lahjan jollekin toiselle lapselle, jolle lahja kelpaa?



Seuraavalla kerralla annat pelkän omatekoisen kortin.

käytöstä lapselta. Tuossa tilanteessa itse alentaisin lahjojen arvoa, koska reaktioon näköjään sama, vaikka laitat 50e tai 5e.



Avaa pojalle pankkitili ja tiputtele sinne 20e joka joulu. Päättäköön vanhemmat sitten mitä ostavat vai laittavatko monen vuoden säästöt johonkin trendileegoon.



Ei tule olemaan pojalla helppoa ala- ja ylä-asteella ellei vanhemmat ole kroisoksia.. Aina on jollain kalliimpi takki ja lippis ja hienompi kännykkä.

Eli et vie lahjaa, sano suoraan, kun ei kerran kelpaa, niin turha sille nyt on mitään viedä.

Eikä sitä minusta kannata häneltä odottaakaan. Eli jos lapsi luulee saavansa vaikkapa nyt pelikonsolin, on aika ymmärrettävää, että hänen naamansa venähtää, kun paketissa onkin kyniä ja kumeja.



TOINEN asia on sitten se, että lapselle pitää opettaa, ettei lahjoja silti saa KOMMENTOIDA ääneen negatiivisesti. Ja kiittää pitää aina. Nuo asiat kuuluvat käytöstapoihin, joita ap:n oma sisko ei ilmeisesti hallitse itsekään.



Eli erottaisin kaksi asiaa: tunteet ja tavat.



Mitä tulee tuohon lapsille ostamisen vaikeuteen, niin siten se vaan on! Ap:nä minä joko ostaisin jatkossa lapselle lahjaksi kokemuksia - siis veisin vaikkapa elokuviin ja hampparille - TAI kysyisin suoraan lapselta, mitä hän toivoo. Ja tietenkin sanoisin jo siinä, että hei, noin kalliit lahjat saat pyytää isältäsi ja äidiltäsi, keksisitkö jotain hiukan järkevämmän hintaista (kun lapsi alkaa pelikonsoleista ja Ipodeista puhua).

Romuahan se on. Ei kukaan tee lahjoilla mitään. Kerääntyy vain koppaan ja lopulta kaatopaikalle.

Fiksu lapsi. Mihin me ihmiset tavaraa tarvitsemme. Osta lapselle läppäri. Siinä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

7 vuotiaalle voi ihan hyvin jo antaa lahjan rahana.

ja jatkossa jonkun parinkympin, omasta mielestäsi kivan paketin.

Rahaa etet ilmaiseksi jakele!

ja sitten tuodaan jotain muuta, niin kieltämättä loukkaannun minäkin.



Lahjanantajien periaatteet ovat siitä mukavia, että niillä voi tehdä oman olonsa jotenkin yleväksi: en ota sinulle tätä tai tuota toivottua, koska et tee kuten minä sanon. Sen sijaan ostaa jotain sellaista, josta joku toinen pitää, vaikka lapset eivät ole samanlaisia.



Jos kummilapseni kertoo, mitä haluaa lahjaksi, niin hän sen myös saa. Olettaen, että menen kysymään tyhmänä, mitä haluat. Minä kun osaan kysyä lahjatoiveen sanomalla rajaamalla toiveen tyyliin "mitä haluat 80 eurolla" ja muistuttamalla, että se konsoli on liian kallis, keksi halvempi ehdotus.

käytöstä lapselta. Tuossa tilanteessa itse alentaisin lahjojen arvoa, koska reaktioon näköjään sama, vaikka laitat 50e tai 5e. Avaa pojalle pankkitili ja tiputtele sinne 20e joka joulu. Päättäköön vanhemmat sitten mitä ostavat vai laittavatko monen vuoden säästöt johonkin trendileegoon. Ei tule olemaan pojalla helppoa ala- ja ylä-asteella ellei vanhemmat ole kroisoksia.. Aina on jollain kalliimpi takki ja lippis ja hienompi kännykkä.

eli jo ei mikää kelpaa, niin ap et vie mitään, et yhtään mitäänn





ihme kyl jos 7-8v ei tykkää esim uimahalliin tai vesipuistoon mennä tai just hoploppiin, heurekaan, lintsin akvaaarioon, tms





silloin on kasvatus mennyt todella pahasti pieleen





eli keskustelu pojan vanhempien kanssa on paikoillaan





me ihan käytännön syistä lopetettiin lahjojen osto

sisarusten kesken, eli jouluna emme osta toistemme lapsille mitään

jokainen ostaa säästyneillä rahoilla omilleeen , kun parhaiten tietävät mistä tykkää ja mitä toivoo

ja niin sit helpottunut lahjojen metsästys ja täytyy sanoo et rahaakin säästyy





synnttäriks sit suoraan kysytty toiveita



tai itse vien käytännön juttuja eli teatteri, elokuvalippuja lippuja johinkin muuhun soipivaan paikkaan, nuorille lounareita, vähä taskurahaa,

tytöille perumeikkii, yms

paitsi olin tyttö ja teeskentelin pitäväni lahjoista. En pitänyt lahjoista. Minua ei kiinnostanut mikään. Ei huvipuistot, makeiset, ei mikään. Tahdoin vain olla. Sitä tahdon tänäänkin.



Vain olla rauhassa.