Kääpiövillakoira; plussat ja miinukset...

Meillä on ollut 15 vuoden aikana 3 toy/kääpiövillakoiraa, paperillisia, hyviltä ja vähän keskitasoisilta kasvattajilta. Narttuja kaikki.

Ensimmäinen: Helppo luonne. Tuli meille kun oltiin penskoja ja eleli ihan sovussa meidän kanssa. Sitä vaan että se perkele pääsi tipahtaa ja jalka paskaksi. Mutta kelpo koira. Erittäin älykäs. Oppi paljon ja helposti vaikka lapset opetti.

Toinen: Helvetillinen tapaus. Itku tuli kun älysin ettei oo mikään average pentu. Käsittely aggressiivinen, arka, pelkopurija. Hirmu pehmeä koira. Oppi sisäsiistiksi vasta 3 vuotiaana. RIP matot. Nykyään paras koirani. Oikea koulutus ja koira oikeni. Harrastettu agilityä ja nenän käyttöä.

Haastava, mutta älyttömän mukavuuden haluinen. Herttainen kaveri jos ei mennä haastaville alueille, mm. turkin hoito ja pesu. Nirso.

Kolmas: Nuorimmainen. Enkeli lapsi, häntä heiluu aina. Oppi sisäsiistiksi varhain, ahne kuin sika. Jääräpäinen, ei kuuntele hyvin ellei saa tosi hyvää vastetta. Haukkuminen kivempaa kuin mikään muu. Näyttelyitä harrastetaan. Aktiivinen hulluttelija.

Villakoirat on haukkuherkkijä vaikka sitä yrittää kouluttaa pois. Se on niiden ainut vika.

Kääpiövillakoira kulki elämässäni 11 vuotta, ihan 12-vuotiaaksi ei elänyt, ja eilen hän lopetettiin eläinklinikalla lopulliseen uneen. Oli niin paljon kipuja koiralla (osaa ei voinut parantaa).

Plussat:

- Sisäsiisti eikä tee tuhoja (vanhetessa voi tehdä välillä pissat kotiin, kun juo enemmän)

- Rakastaa omistajaa ja seurasi minua joka välissä

- Etenkin nuorena ja vielä noin 10-vuotiaana teimme jopa 10 km lenkkejä

- Juoksee kanssasi, kunhan et liikaa rasita (mutta ei vanhana)

- Tykkää lapsista ja ihmisistä, tutustuu muihin koiriin (mutta alkaa haukkua ja puolustaa itseään toisten koirien haukkuessa)

- Helppohoitoinen, ei irtoavia karvoja

- Syö kaikkea ruokaa, mikä tahansa kaupan valmisruoka, makaroneja sekä jauhelihaa ym.

- Nuorena hyppää paljon ja iloitsee kun tulet kotiin

Miinukset:

- Mitä vanhempi, sen laiskempi. Meidän uros oli dramaattisesti muuttunut tässä muutaman kuukauden ajalta: nukkuu lähes koko ajan, huono näkö ja kuulo iän myötä on lähes väistämätöntä ja yhtäkkiä voi tulla useita terveysongelmia / lopetus piikkiin pakollista

Kääpistä en suosittele sellaiselle, joka haluaa että koira olisi "helppohoitoinen", sillä sitä se ei ole. Koira kysyy paljon lenkkeilyä ja vasta vanhetessa väsyy. Meidän uros muuttui dramaattisesti että vinkui ja söi huonosti. Hyppääminen ei enää onnistunut ja esim. rappusia alas ei suostunut menemään.

Veimme eläinklinikalle, jossa rakas koirani lopetettiin ilman kipuja. Koiralla oli ilmeisesti kaihea silmässä, mistä huono näkö. Korvissa oli selkeä kuulonalenema ja jotain tulehdusta. Kun koiraa piti kysyä lenkille tänä vuonna, huutoakaan ei kuullut, ja heräsi vain itse tai piti koskettaa. Joskus luulin, että oli kuollut, mutta ei vain kuullut! Hampaissa oli tulehdus ja ilmeisesti siksi ei syönyt kovin hyvin. Selässä oli jotain outoa vikaa, mutta ilman rtg tutkimuksia lääkäri ei pystynyt tarkentamaan. Etummaisen jalan lumpio mennyt lähes sijoiltaan ja sen takia ei hyppinyt ja kävellessä vinkui kipua/noustessa makuulta ja oli muutenkin kaatuillut yhtäkkiä maahan kun eivät jalat ole kantaneet. Sydämessä koiralla oli sivuääniä ja tämä eläinlääkärin mukaan veisi koiran elämän muutenkin vuoden aikana, vaikka osan noista vaivoista saataisiinkin hoidettua, paremmaksi, tai lääkitettyä kipulääkkein ei se korjaisi etujalkaa kuntoon eikä palauttaisi kuuloa/näköä.

Koira ei nähnyt ensi kuussa tulevia syntymäpäiviään ja menehtyi piikkiin sylissäni. Muistan sinut aina rakas koirani, ja se on edelleen mielessä, kun olit lähtemässä mutta vielä jaksoit nuolla omistajasi käsiä.

Tiedän, että olet kiittollinen minulla että näit paikkoja lenkkeillessä, ja ruokin sinua hyvin.

Mutta nyt kun saavun kotiin, et ole enää hyppäämässä, etkä vasta huutoon.

Toisaalta sinun on parempi mullan alla ilman kipuja!

Meidän 4kk kääpiövillakoira (uros) on vain onnesta soikea kun esim mennään perheen lapsia vastaan koulun pihalle ja hirveellä hässäkällä lapsilaumat ryntää silittämään. Se suorastaan tunkee sinne silittävien käsien alle, ei todellakaan pelkää eikä ole koskaan murissut kenellekään vihaisesti. Olen tietty sosiaalistanut pennun pienestä saakka siihen että kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset voivat tulla lähelle.

Koiramme on ensimmäinen koira meillä ja aivan ihana. Kiltti, helppo, fiksu, ei räkytä, ei muutenkaan hauku kuin lähinnä imurille (mutta se on kyllä ärsyttävää :D), oppii AIVAN kaiken ihan heti, tykkää ihmisestä kuin ihmisestä ja parkkeeraa kenen tahansa syliin (ei kyllä ole mikään vahtikoira kun rosvojenkin syliin varmasti menisi.. :D)..

En keksi mitään miinusta, paitsi sen että sateella en saa hienohelmaa lähtemään lenkille. Silloin se mielummin käpertyy sohvan nurkassa jonkun kainaloon ja saan mennä yksin lenkilleni...

Hakeeko toy villakoira mielellään palloa?

Haluaisin harmaan kääpiövillakoiran. Kiva lukea täältä kokemuksia, villakoira kuulostaa aivan ihanalta seuralaiselta. :)

Vanha keskustelu mutta päädyin lukemaan kun haluaisin kääpiövillakoiran. Mietin vain että sopiiko yksinasuvalle kun on niin seurallinen rotu?

Turkinhoito ei ole niin vaikea asia, mitä toitotetaan. Meillä aina melko lyhyessä villassa, kotona ei tarvita hienoja leijonaleikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vanha keskustelu mutta päädyin lukemaan kun haluaisin kääpiövillakoiran. Mietin vain että sopiiko yksinasuvalle kun on niin seurallinen rotu?

Oikein hyvin sopii, kunhan sinulla on sille aikaa eikä joudu olemaan paljon yksin.

Meilläkin oli eniten minun perääni, vaikka muustakin perheestä tykkäsi.  Mutta valitsee sen yhden oman ihmisensä joka tapauksessa.

Kyllä minun kääpiövillis saa tonkia mökillä vanhaa kaislikkoa ,maistaa rannan ihania tuoksuja ja valitettavasti poron papanat voittavat ruoan tuoksun.Uloste hyvä,madotan ja koirani saa olla ihan aidosti koira.Ihana seurata aitoa koiran elämää !

Ei pidä paikkaansa

Ei minunkaan mielestäni turkki ole vaikeaa hoitaa.

Ovat yksilöitä ja tuntemalla yhden ei voi kertoa koko rodusta.

Meillä oli kaksi. Toinen oli iloinen, aina valmis leikkiin ja ystävällinen vieraille. Kyllähän se haukkui, jos kuului erikoisia ääniä, mutta lopetti haukkumisen käskystä. Vanhana tuli monenlaisia sairauksia, esim. diabetes ja sydämen vajaatoiminta. Jonkin aikaa niitä hoidettiin, mutta vietiin piikille 12-vuotiaana, kun kärsi kauheasti siitä, että virtsa karkailee ja huomasi että kaikista lääkkeistä huolimatta huono olla.

Toinen ei pitänyt yhtään lapsista. Vieraat ihmiset saivat tervehtiå, jos olivat aikuisia. Lapsia puri useamman kerran, siksi ei päästetty enää lasten lähellekään. Se oli älykäs omalla tavallaan. Teki pienen herkun eteen vaikka minkälaisia temppuja. Siltä leikattiin ensimmäinen kasvain jo 5-vuotiaana ja ihan hyvin meni pitkään sen jälkeen. Toiseen paikkaan tuli iso, aggressiivinen kasvain, kun se oli 8-vuotias ja silloin päätettiin, että ei leikata eikä hoitoja. Tarkoitan syöpähoitoja. Ne on kalliita ja monesti eläimen kiduttamista. Kasvattaja kun kuuli että piikille vietiin, hän ihmetteli, miksi me viedään nuori 8 v. koira piikille eikä koeteta hoidattaa, kun syövästä voi parantua. Luulen, että se kasvattaja ei meille uutta pentua antaisi enkä ottaisi häneltä, vaikka tarjoaisi. Sydämetön ihminen, joka tietää kaiken paremmin kuin eläinlääkäri.

Voiko koiranpennun laittaa muutekun hakemalla itse paikanpäältä?? Ter.sisko määttä