Greyn anatomia ja ehdoton rakkaus - oletko koskaan rakastanut miestä ehdottomasti?

tosiaan rakkaus omaan lapseen on ihan erilaista kuin nk. romanttinen rakkaus.

En usko että kukaan koskaan on voinut rakastaa omaa kumppaniaan, ystävää, vanhempaa, sisarusta, sukulaista täysin ehdoitta ja pyyteettömästi.

En usko että se on mahdollista.



Vain rakkaus omaa lasta kohtaan voi olla sellaista.

Olen itse ihmetellyt sitä, miten ehdottomasti rakastan miestäni. En toki voi tietää, tuleeko rakkauteni jatkumaan ikuisesti, mutta en toisaalta voi käsittää, miten se saattaisi loppuakaan. Saatan ihastua muihin miehiin, mutta jo heti mieheni ja minun suhteen alusta saakka ajattelin, että tämän parempaa miestä en koskaan löydä. Sen yritän pitää mielessäni silloinkin, kun muut miehet houkuttelevat, sillä tiedän sen olevan totta.



Olen usein ihmetellyt myös sitä, miten sanotaan, ettei ehdotonta rakkautta ole olemassa muuten kuin vanhempien ja lasten välillä. Kyllä on.

on aina järki mukana myös. Eli ei, en ole.

että jos toista on luvannut haluta rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä niin kyllä pitää olla kovat perusteet siihen, että tämä halu voi loppua. Onhan se rakkaus koetuksella varmastikin, mutta avioliitto on sitoutumista. Jos puoliso vammautuu vaikka kolarissa niin mielestäni puoliso osottaa melkoista raukkamaisuutta, jos rakkaus loppuu sihen. Eihäön se kumppani ole muuttunut, vaan vammautunut. Ehkä se rakkaus on koetuksella tollasessa tilanteessa ja varmasti onkin, mutta velvollisuus puolisoa kohtaan on olemassa.



ELi ehkä minä sitten uskon tuohon ehdottomaan rakkauteen ja haluan sitä myös elämässäni toteuttaa. Toki ymmärrän että liitot kariutuu ja omakin liittoni on kariutunut, mutta ei ainakaan siitä syystä että olisin pakoon kumppaniani juossut sairastumisen takia.

ihan eri tasolla kuin parisuhteen rakkaus. Eli enpä usko, että puolisoaan rakastaa ehdoitta. Minulla esim tunteet miestä kohtaan lakahtuivat kun mies rakastui toiseen naiseen. En siis rakastanut ehdoitta kuten omaa lastani.

kuin lapsiani, mutta en nyt ihan heti keksi, mikä olisi sellainen tilanne, jossa rakkaus mieheen loppuisi. Tietenkin kaikki kamalat ajatukset insestistä tai väkivallasta ovat sellaisia, mutta en osaa pitää niitä todennäköisinä. En toki sitäkään, että mieheni halvaantuisi, mutta silti tiedän sen olevan tilanne, jossa rakkaus pysyisi. Minä rakastan miestäni sen takia mitä hän on ja mitä valintoja hän on elämässään tehnyt. Ja rakastaisin häntä, vaikka hän olisi putkimies :)



Minä itse olen sairastanut vakavan masennuksen avioliittomme aikana, eikä mies mihinkään hävinnyt tai lakannut rakastamasta. Luotto hänen rakkauteensa on myös kova.

niin paljon, etten lähtisi vaikka hän vammautuisi tai muuten muuttuisi ulkoisesti. Myöskään ammatilla tai varsinkaan varallisuudella ei ole minulle mitään merkitystä.

Ehdottomuus on kuitenkin jotain johon en täysin usko, koska tietyt teot ovat anteeksi antamattomia, sellaisia jotka varmasti tappaisivat rakkauden. EN kuitenkaan mitenkään kykene uskomaan, että mieheni sellaisiin tekoihin edes kykenisi saati tekisi. Tarkoitan siis juuri esim pedofiiliaa/insestiä tai vastaavaa. Mutta tälläiset asiat ovat teoreettisestikin mahdottoman tuntuisia, koska mieheni on yhtä ehdottoman tuomitseva sellaisesta kuin minäkin.

Usko myös hänen rakkauteensa minua kohtaan on luja, en usko että hän katoaisi rinnaltani vaikka sairastuisin tai vammautuisin pysyvästi.

Tämäkin kuitenkin viimekädessä vain minun uskoni asiaan, toisen puolestahan kukaan ei oikeasti voi varmasti taata mitään.



Lasta kohtaankin rakkauden ehdottomuus saattaisi monellakin kyseenalaistua, jos lapsi tekisi jotain erittäin kauheaa. Sitä kukaan ei täällä tunnusta eikä edes halua miettiä, en minäkään. mutta jonkun lapsia ne pedofiilit, narkkarit, murhaajat ja raiskaajatkin ovat.