Tuntematon nainen huusi mulle kadulla

no, sittenhän se karjuminen toimi, eikö vain?

sanoo riehujille kerrankin suorat sanat.

kun joku lapsi kiljuu ja äitinsä komentaa? Ihan ventovieraille, tietämättä yhtään että mistä on kyse? Ja tuntematta ollenkaan henkilöitä? Haloo mammat! Tuskinpa toi nyt on ihan normaalia.



Voi olla kyse ihan mistä vaan, ei vissiin kuulu muille. Ap on syystäkin ihmeissään.

räjähtänyt sille naiselle. Ihan turha kenenkään vetovieraan on tulla tänne taikka edes päin naamaa sanomaan, että lapselle ei saa huutaa. Joo, tietäähän sen kaikki, mutta ihmisiä me äiditkin vaan ollaan! Ja ennen kuin joku kukkahattu rupee ehdottelemaan, että mun lapset pitäis ottaa huostaan, tai ap:n tai muuta vastaavaa niin kerron nyt vielä senkin, että itse en huuda lapsilleni. Joskus on sattunut niin, että pinna on poksahtanut ihan lopullisesti ja sitten on kaikki kuulleet kunniansa, mutta tätä on edeltänyt sitten hillitön raivo/kiukku/uhmakohtaus lapselta.

räjähtänyt sille naiselle. Ihan turha kenenkään vetovieraan on tulla tänne taikka edes päin naamaa sanomaan, että lapselle ei saa huutaa. Joo, tietäähän sen kaikki, mutta ihmisiä me äiditkin vaan ollaan! Ja ennen kuin joku kukkahattu rupee ehdottelemaan, että mun lapset pitäis ottaa huostaan, tai ap:n tai muuta vastaavaa niin kerron nyt vielä senkin, että itse en huuda lapsilleni. Joskus on sattunut niin, että pinna on poksahtanut ihan lopullisesti ja sitten on kaikki kuulleet kunniansa, mutta tätä on edeltänyt sitten hillitön raivo/kiukku/uhmakohtaus lapselta.

En siis yleensä ikinä huuda ja hermo ei mene noin. Nyt vaan uhmis todella ylitti sietokyvyn. Mutta siltikään en esim. kiroillut. Ja silti joku alkaa avautumaan...

Ihmettelin tätä siksi kun itse olen kuullut äitien kiljuvan kurkku suorana ja en silti menisi noin puuttumaan. En kehtaisi ja ei se olisi oikeutenikaan.



Ap

äidiltäkin voi mennä hermo. Ei siinä ole mitään väärää!

Vääristyneen kuvanhan maailmasta lapsparat saavat, jos niille ei koskaan kotona kukaan räjähdä. Ihan oikeasti, mahtavat sitten olla paskat housussa koulussa ja työelämässä, joissa joutuu kaikenlaista hullua kohtaamaan.



Ja se ei kelleen kuulu, jos ihan normaalisti kinastelee ja huutaa lapselleen esim. sadetakin päällä pidosta, yms. Sitten jos aikuinen olisi humalassa ja kirota pärräisi tai alistaisi oikein tahallaan ja nöyryyttäisi lastaan, ymmärtäisin tuon puuttumisen, mutten kyllä oikein tuossa tilanteessa.

Itse en puuttuisi ikinä muuten, mutta jos joku kävisi lapseen käsiksi niin sitten.



Ihmisten ei pitäis tunkea nenäänsä joka paikkaan, kukkahattutätien varsinkaan!

uhkaava lapselle. Ja joskus riehuvalle lapsellekin olisi hyvä ohimennessä sanoa napakasti, että olepas hiljaa ja tottele äitiäs.

kerran kun lapseni oli 3v ja sai uhmakohtauksen ja ei suostunut kävelemään. En voinut jättää sitä siihenkään. Nuorempi lapsi oli rattaissa, joten en voinut syliinkään ottaa, koska piti työntää rattaita. Onneksi oli lyhyt matka kaupalta kotiin.

Talutin vastaan panevaa huutavaa lasta ihan rauhallisena. En riuhtonut, en sanonut lapselle mitään. Eikös yksi mamma ala huutamaan, että pitäisi ilmottaa poliisille.

Olen itse saanut useamman kerran niin huutoa, haukkuja, kuin lempeää lässyttävää opastustakin kun olen

A) komentanut lasta jostain ihan asiasta

B) hermostunut lapselle ja karjassut

C) lapsi on käyttäytynyt huonsti, kiukiutellut, rääkynyt, heittäytynyt jalattomaksi tms. ja HUOM! minä itse olen pysynyt asiallisena, rauhallisena ja toiminut kuin suoraan lastenkasvatusoppaan esimerkkitapauksessa



Ensimmäisillä kerroilla sitä hämmästyy niin, ettei osaa sanoa takaisin mitään. Tilannehan on ihan hölmö, kun henkilö, joka ei tiedä ns. taustoja ollenkaan,t ulee keskelle jotain tapahtumaa ja alkaa sättiä, haukkua, huutaa ihan joidenkin omien kummallisten oletusten pohjalta..



kunnes jossainv aiheessa menee kuppi nurin, ja antaa seuraavalla kerralla takaisin ihan täysillä.

Vaikkapa että tiedätkö sinä edes mistä tässä on kyse!?

tai: sinäkö sitten korvaat, kun lapsi vetää (kaupan) hyllyltä tavarat alas ja ne menee rikki?

Tai lyhyesti ja ytimekkääksi: suksi ämmä v*ttuun



ja minä en sitten ole mikään kaksikymppinen nuori tytönhupakko-äiti, vaan juuri sellainen ns. vanhempi äitihenkilö, minulla vaan sattuu olemaan temperamenttiset, kovaääniset lapset, jotka uskaltaa kiukutella myös julkisilla paikoilla.

Ja ymmärtäisin jos saisin moitetta vain silloin, kun minä itse karjun, mutta kaikkein hölmöintä on, kun itse pysyn rauhallisena ja toimin ns. oikein, ja sitten sieltä jostain tulee tanttarat huutamaan minulle kun kohtelen lapsiraukkaa huonosti.

Tai kiellän lasta vetämästä tavaroita kaupan hyllyltä.

Tai tiuskahdan lapselle, joka jumittaa itsensä keskelle ajorataa ja autoa on tulossa...

Itse en puuttuisi ikinä muuten, mutta jos joku kävisi lapseen käsiksi niin sitten. Ihmisten ei pitäis tunkea nenäänsä joka paikkaan, kukkahattutätien varsinkaan!

.. ennenkuin menee syyttämään, että pahoinpitelee lasta julkisella paikalla, kannattaa vaikka ennemmin kysyä, että mitä tapahtuu, mistä on kyse - jos kerran niin kamalan hanakasti halutaan puuttua.

itselle sattui tapaus, että pitelin paikoillaan riuhtovaa ja rimpuilevaa lasta, enkä päästänyt menemään. Minun luultiin pahoinpitelevän ja ravistelevan voimakkaasti lasta. Sain helkutinmoiset haukut päälleni, vanha äijä tuli huutamaan kuin vähäjärkinen.

Puoli pitäjää luulee edelleen, että mies yllätti minut pahoinpitelemästä lastani julkisella paikalla... !!??!??!!!

ja vaimonhakkaajatkaan eivät koskaan lyö vaimojaan.

Eli ihan hyvä, että puututaan.

ja vaimonhakkaajatkaan eivät koskaan lyö vaimojaan. Eli ihan hyvä, että puututaan.

hermostua lapsellesi, näyttää suuttumuksesi vaikkapa sillä että korotat äänesi kun kakarasi käyttäytyy huonosti. Voisi tehdä hyvää teille molemmille.

Mutta ehkä lapsesi ei käyttydy huonosti, sinun aikanasi. Ja niin kakarastasi kasvaa kiusaaja. Olen nähnyt näitä. Juuri näiden ns. lempeiden ja tasaisten kasvattajien lapset ovat niitä huonoiten käyttäyvyivä ja kiusaajia.

Mutta kerropa minulle, miksi puututaan ja tullaan huutamaan ja karjumaan, jos aikuinen käyttäytyy hyvin, eikä hermostu, mutta tenava karjuu, huutaa, kiukuttelee jne.

riippuen tyylistäsi. Esim. muotivaatteisiin pukeutunutta ja tyylikästä uraäitiä ei tulla haukkumaan, vaikka olisi millainen lapselleen. Mutta jos olet nuori tai nuoren näköinen, mustissa vaatteissa, niin sua pidetään heti jonain päihdeäitinä... Itse olen sairauden vuoksi kalpea ja siksi näytän varmaan joltain narkkarilta. Kuitenkin olen fiksu ja täysijärkinen. Kuiten kin usein minua ja lastani mulkoillaan oudosti ja saan lähinnä vihaisia katseita osakseni. Toista oli kun olin vielä terve, pullukampi ja käytin bleisereitä ja kultakoruja työni vuoksi.

Olen itse saanut useamman kerran niin huutoa, haukkuja, kuin lempeää lässyttävää opastustakin kun olen A) komentanut lasta jostain ihan asiasta B) hermostunut lapselle ja karjassut C) lapsi on käyttäytynyt huonsti, kiukiutellut, rääkynyt, heittäytynyt jalattomaksi tms. ja HUOM! minä itse olen pysynyt asiallisena, rauhallisena ja toiminut kuin suoraan lastenkasvatusoppaan esimerkkitapauksessa Ensimmäisillä kerroilla sitä hämmästyy niin, ettei osaa sanoa takaisin mitään. Tilannehan on ihan hölmö, kun henkilö, joka ei tiedä ns. taustoja ollenkaan,t ulee keskelle jotain tapahtumaa ja alkaa sättiä, haukkua, huutaa ihan joidenkin omien kummallisten oletusten pohjalta.. kunnes jossainv aiheessa menee kuppi nurin, ja antaa seuraavalla kerralla takaisin ihan täysillä. Vaikkapa että tiedätkö sinä edes mistä tässä on kyse!? tai: sinäkö sitten korvaat, kun lapsi vetää (kaupan) hyllyltä tavarat alas ja ne menee rikki? Tai lyhyesti ja ytimekkääksi: suksi ämmä v*ttuun ja minä en sitten ole mikään kaksikymppinen nuori tytönhupakko-äiti, vaan juuri sellainen ns. vanhempi äitihenkilö, minulla vaan sattuu olemaan temperamenttiset, kovaääniset lapset, jotka uskaltaa kiukutella myös julkisilla paikoilla. Ja ymmärtäisin jos saisin moitetta vain silloin, kun minä itse karjun, mutta kaikkein hölmöintä on, kun itse pysyn rauhallisena ja toimin ns. oikein, ja sitten sieltä jostain tulee tanttarat huutamaan minulle kun kohtelen lapsiraukkaa huonosti. Tai kiellän lasta vetämästä tavaroita kaupan hyllyltä. Tai tiuskahdan lapselle, joka jumittaa itsensä keskelle ajorataa ja autoa on tulossa...

Mä tosin olen sellainen parikymppinen nuori tytönhupakko-äiti, mutta juuri tällaista se on: niin tai näin, aina väärinpäin, ja joku vonkuu jotain kuitenkin.

Kerran mulle avautui eräs nainen bussipysäkillä, kun olimme tulossa bussilla jostakin kotiin. 5-vuotias tyttäreni oli ihan mahdoton, juoksenteli ympäriinsä, ei kuunnellut ollenkaan, kävi hyppimässä autotielle, melkein törmäsi pyöräilijään ja niin edelleen, ja aikani yritin häntä rauhoitella ihan puheella ja nätisti sanomalla. Siinä vaiheessa, kun pyöräilijä oli kaatua kumoon tytön hypätessä yllättäen eteen, mulla meni hermo ja tartuin tyttöä kädestä sanoen, että "nyt sä tulet tähän ja seisot tässä just siihen asti että bussi tulee". En edes huutanut, vaan käytin erittäin tiukkaa äänensävyä, josta varmasti kuka tahansa kuuli, että nyt meni äidillä hermo siihen temppuiluun. No, tämä nainen pysäkillä rupesi saarnaamaan mulle siitä, että mun pitäisi olla kärsivällisempi. Minä vain tuijotin sitä naista ihmeissäni ja mietin, eikö hän ollut yhtään huomannut tyttäreni käyttäytymistä, ja yritin sopertaa jotakin sen suuntaista, että tässä nyt oli onnettomuuskin aika lähellä, mutta täti vain paasasi mulle, miten hän soittaa aina naapuriin poliisit kun naapurin äidin kärsivällisyys loppuu. No, tyttäreni vielä ymmärsi väärin naisen puheet, ja kotona itku kurkussa sopersi, että soittaako joku meille nyt poliisit siksi, ettei hän totellut heti...

Täytyy sanoa, että tämmöiset tädit eivät tosiaan ole koskaan nähneet sitä, kun lasta oikeasti kohdellaan kaltoin, eivätkä tosissaan tajua, mitä se kaltoinkohtelu oikeasti on. No, totuushan on se, etteivät kaltoinkohtelevat äidit tee sitä julkisesti, ja usein painitaan ihan eri sarjassa kuin tässä ketjussa maminitut "kaltoinkohtelut".