Pahinta lastensuojelua on se, että suojelee lastaan liikaa.

oteta huostaan, vaikka sekä isä että äiti ovat molemmat kykenemättömiä vanhemmiksi.



Lapsi ei mene rikki, vaikka ei maailman töyssyjä pienenä kohtaa, mutta lapsi pirstaloituu, jos ei ole muuta kuin töyssyjä.

jos ei ole yhtään töyssyä joutunut elämässään kohtaamaan.

oteta huostaan, vaikka sekä isä että äiti ovat molemmat kykenemättömiä vanhemmiksi.

Lapsi ei mene rikki, vaikka ei maailman töyssyjä pienenä kohtaa, mutta lapsi pirstaloituu, jos ei ole muuta kuin töyssyjä.

Ja kun nähnyt työssään lastensuojelussa lapsia, joilla ei ole ollut ruokaa, ei kunnollisia vaatteita, ovat likaisia ja laihoja, koska isukki ja äiti ryyppää, niin en todellakaan pidä niin pahana, jos lapsella on hieman ylisuojelevat vanhemmat!

eri mieltä. Kyllä niitä pettymyksiä tulee ihan varmasti kaverisuhteissa, päiväkodissa, koulussa, omissa taidoissa, ulkonäössä jne, ilman että niitä tarvitsee erikseen järjestää.

lapsuus, missä kukaan ei välitä ja lapsi on heitteillä. Oli taas kuningasaloitus ap:lta. Muutenkin Suomessa mm. itsenäistetään liian varhain lapset. Turvallisessa lapsuudessa kasvanut lapsi uskaltaa mennä maailmaan isona(Jari Sinkkonen on näin sanonut)

vielä noin fiksuja kommentteja, kuin numero kakkoselta. Peesaan sanasta sanaan.

Mieluummin ylisuojelevat vanhemmat kuin vanhemmat mitkä ajattelee että kyllä se maailma kovettaa.

Minulla ei ollut pienenä minkäänlaisia rajoja, ei meitä suoraan sanottuna kasvatettu. Ei millään lailla. Ja ei se ollut hyvä. Kivaahan se teini-iässä oli, mutta kyllä sitä aikuisiällä huomaa että olisi saanut vanhemmat vähän enemmän osallistua ja auttaa.

mukaan ne ujot lapset joilla oli ylisuojelevat äidit pärjäsi loppupeleissä paremmin. Siis että ujojen lasten kannattaa oikeasti antaa olla ujoja ja suojella niitä sitten vaikka liikaa. Tietysti uberliikaa on aina liikaa.