Puututko koskaan yksivuotiaan käytökseen? Kasvatatko sen ikäistä?

SEN mellastamisen muka saa loppumaan ? Meillä ainakin 1 -vuotias meluaa joka paikassa, bussissa, ravintolassa, kaupoissa... Kun sanon EI, nauraa ja jatkaa. Paras tapa onkin jättää huomiotta, kieltäminen vain lisää melua. Ja jos vaikka lusikalla pöytää lyö, niin sehän on yksivuotiaan mielestä vain hauska leikki, ei se ymmärrä, että se on väärin, ja jos lusikan ottaa pois, niin jatkaa pöydän lyömistä jollain muulla esineellä ..

Kyllä meillä 1-vuotias ymmärtää kun kiellän ts. sanon ei. Esimerkiksi juuri tuo lusikalla pöytään hakkaaminen. Sanon nätisti ei ja hakkaaminen loppuu.

ihan yksi vuotiaasta ja pienemmästäkin. Tosiaan liikkumaan oppineen lapsen kasvatus on sitä mielenkiinnon muualle siirtoa.



Ja kyllä pienestä on lapset kasvatettava se on paljon helpompaa kuin 16v kasvatus.

ohjaaminen johonkin muuhunkin kasvattamista hyvät mammat! Kyllä kasvattaminen aloitetaan heti ku vauva maailmaan saapuu, se vaan ei aina tarkota heti kieltoja kieltojen perään vaan erilaisten tapojen opettamista ja ohjaamista erilaisissa tilanteissa!

tai ottaa muita huomioon.

Jaa, ja minun syy jos et jaksa alle 20 lausetta lukea? Sää todellakin tarttet happea! Minusta tuollanen kontrollin tarve kertoo jostain omasta ongelmasta. Antakaa lapsien EDES olla päiväkuivia ja osata pukea ennenkö niitten pitää osata käyttäytyäkin. Ohjaamisessa ei ole mitään väliä, mutta ei silläkään jos joku nyt vähän pitää elämää. Hyvähän että sitä on: elämää. 9

jos lukisit vaikka edes yhden kirjan lapsenkasvatuksesta.

taitaapi olla ainoa lapsi. kaikki lapset kun ei toimi samalla tavalla. tulepa meillekkin sanomaan nätisti ei.. hahhah

Riippuu tietysti siitä, mikä on 1 vee ja mikä karvaa vaille 2 vee...



Mutta jos puhutaan 12-kuukauden ikäisestä vauvasta, niin ei käytöksestä voi puhua. Eikä kasvattamisesta...

kasvattamisen vastakohta on välinpitämättömyys!



Jo kohdussa oleva lapsi kuulee ja tuntee vanhempiensa äänet ja vihanpuuskat. Taapero ymmärtää tasantarkkaan olla vieraissa paikoissa vanhempiensa lähellä ja sylissä jos on saanut olla siinä kotonaankin.

Juoksenteleva lapsi pidetään vanhempiensa vieressä kieltämällä ja sanomalla että ollaan vieraassa paikassa täällä ei saa juosta. Tämähän onnistuu hyvin jos jo kotona on rajoja.



Mielestäni lapsen kasvatus on TYÖTÄ. Se pitää tietysti tehdä paljolti lapsen ikä huomioon ottaen. Mutta kyllä oppivat hyvin jos molemmat vanhemmat jaksaa panostaa.



Pikkuistenkin kanssa on niin kiva käydä ulkona syömässä kun osaavat käyttäytyä. Voidaan myös sanoa, et rääkyvät vanhemmat saa rääkyviä lapsia!

Mahdollisimman yksinkertaisesti yritän sanoa että joskus menisi jakeluun. En pystyisi vaan katsomaan vierestä kun kakara tekee mitä tahansa. Ja tietysti pitää jotain opettaakin lapselle, eihän se muuten mitään opi.

Mutta minä valitsen ajan ja paikan, jossa lapseni oleskelee. En siis vie oopperaan liian pientä enkä yritä estää alle kaksivuotiasta keksimästä tavaroille uusia käyttötarkoituksia, en estä myöskään tutkimista. Joten kaikki ovat tyytyväisiä, myös ympäristö.

tietysti jos 1 v ottaa lelun kädestä toiselta, annan sen toiselle takaisin, jos heittelee hiekkaa, vien pois hiekkikseltä, jos juoksee autotielle päin niin pysäytän jne. Eli tuossa vaiheessa kasvatus (jos sitä haluaa siksi kutsua) on lähinnä fyysistä huonon käyttäytymisen estämistä. Mutta ei se ole mikään merkki kasvatuksen puutteesta että 1v tekee noita asioita. Ja 1v huutaa toki kuin palosireeni kun häntä estetään, ja se on ihan normaalia.

Ravintolajuttu on vähän sillä rajalla koska a) 1-v ei kyllä voi istua hiljaa ja kauniisti puoltakaan tuntia, saati kauemmin b) ymmärrän kyllä, että lasten meteli häiritsee muita syöjiä, mutta c) toisaalta lapsellisillakin on oikeus syödä ulkona. Itse emme ole juuri noin pienten kanssa ravintolassa käyneet, ei se ole hauskaa itsellekään. Mutta siis jos jotkut päättävät viedä 1 v:n ravintolaan istumaan sen illallisen läpi ja päättävät kestää muiden asiakkaisen mulkoilut, niin kyllä on ihan normaalia että se 1v huutaa ja paukuttaa.

Riippuu tietysti siitä, mikä on 1 vee ja mikä karvaa vaille 2 vee...

Mutta jos puhutaan 12-kuukauden ikäisestä vauvasta, niin ei käytöksestä voi puhua. Eikä kasvattamisesta...

voi ihan hyvin ohjata tekemään jotain meluttomampaa, kiinnittää tämän huomio muualle jne. Luultavasti vaivaa saa nähdä. Mutta sen ikäistä ei ole järkeä koirakoulukasvattaa rangaistuksineen tai tarratauluineen. Ohjataan vaan lempeästi. Meillä kummallakin on puolitoistavuotiaana ollut vaihe, että ovat aivan systemaattisesti tehneet kaikkea kiellettyä (eli hoksaavat kyllä jo pieninä, mikä on suotavaa ja mikä ei), mutta uhman kanssa sillä ei ole tekemistä. Taaperon kanssa elämä onkin minusta rasittavimmillaan, kun ei paljon vielä ole järkeä päässä, jalat vie ja koko ajan saa ohjata. Mutta enpä sitten itse esim. ravintolassa pahastukaan, jos taapero meluaa, jos vanhemmat kuitenkin yrittävät ohjata.

Itse asiassa juuri kotiuduin vähän yli vuoden ikäisen kanssa kahvilasta, jossa hän yritti pitää rummutuskonserttia ihan vaan käsillä metallipöytää hakaten. Tuli kiva ääni, kun vähän vino pöytä melkein pomppi ja kupit siinä, kun kunnolla mäiskäisi. Sanoin että kupit menee rikki, ei saa ja siirsin tytön tuolia kauemmas pöydästä vinosti minuun ja annoin lusikan ja jonkun paperinpalan käteen, ja niiden kanssa sitten tyytyi leikkimään, kun pöytä ei ollut enää ulottuvilla. Mikään vakava kasvatuskeskustelu pöydän rummuttamisen soveliaisuudesta ei tullut mieleeni ;D

mutta muistelen, että 1-vuotiaan "kasvattamiseen" ei kauheasti kannata laittaa paukkuja. Jos mun 1-vuotias metelöisi ravintolassa lusikoilla, yrittäisin "kasvattamisen" sijaan tehdä sen kanssa esim. vaihtarin johonkin vähemmän äänekkääseen.

"Kasvattaminen" kuuluu tehdä lapsen iän mukaisesti, niinhän kaikki muukin toiminta sen kanssa tapahtuu.

Voin vakuuttaa, että "kasvattamista" riittää vaikkei ihan vauvan kanssa aloittaisikaan.

Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa mammat piti ihan normaalina, että äidin ei tarvitse puuttua yksivuotiaan metelöintiin ravintolassa koska yksivuotias on vielä niin pieni. Sen ikäinen saa siis rauhassa riehua ja rummuttaa pöytää metallilusikoilla, sehän on vain söpöä :)

Missä iässä sitten kasvatus ja ihmisten tavoille opettaminen kuuluisi aloittaa?

Ruokapöytätapoja aloin opettamaan heti kun lapsi alkoi syömään itse.

Myös huutamiseen olen alkanut puuttua noihin samoihin aikoihin. Kyllä se taaperokin jotain ymmärtää, vaikkei sana menekään heti perille.

Samoin olen alkanut opettamaan muitakin käytöstapoja heti kun vain olen huomannut että lapselle on sanomiset alkaneet uppoamaan. Nykyään 1,8kk oleva lapsi osaa pyytää anteeksi ja tietää mitä tarkoitan jos sanon että jokin hänen tekemänsä asia on tuhmaa (esim. toisen kädestä tavaran repiminen, lyöminen, nipistely jne)

Hänellä on myös omat sanansa kiitokselle ja ole hyvälle.

Eli kyllä puutun ja mielestäni tapakasvatusta voi opettaa jostain 6kk iästä alkaen (meillä alkoi kun lapsi lähti silloin liikkeelle), ensimmäinen kasvatusasia taitaa olla sanan ei opettelu, siitä sitten vain ikäkohtaisesti eteenpäin.

Ja joo, voin puhua vain yhdestä lapsesta kun seuraavat kaksi syntyvät kuukauden päästä/sisällä. =D

Heidän kohdallaan voi olla että joutuu toimimaan eritavalla, mutta uskon että kasvatus alkaa saman ikäisenä kuin esikoisellekin.

Mutta en hermostu pikkuasioista. Kasvatustyö on pitkä prosessi. Yksivuotiaalta rajoitetaan lähinnä vaarallista käytöstä. Eikä mennä paikkoihin, joissa pitäisi olla hipihiljaa. Jos kiinnostaa rummutus eikä ääntä saisi tulla, ohjataa käyttämään vaikka muovilusikkaa.

Vedä ny se pää perseestä hyvä ihmine!

Sää tarttet happee!!

Juu: olen tapakouluttanu ipanoitani: Hattu otataan sisällä pois päästä mutta ei se ny jumalauta saa kaataa elämää, ei taaperolle mene vielä muutamaan vuoteen että pitää istua kädet ristissä ja olla hiljaa.

Hanki jostain terapiaa. Kuulostaa joltai paskanjäykältä aivovammalta tollane. Olen huolissani sinusta!

Kyllä 1- vuotiaalle voi antaa lusikan niin viihtyy.

Jos antaa helistimen niin hakkaisi sitä.

Vali vali. Perheellisetkin saa tulla ravintolaan syömään jopa imettäjät ja taaperot jotka on innoissaan omasta äänestään.

Ei ole muitten kuin sinun ongelma että asia on ongelma.

Sulla tässä nyt ongelma on kun pitää aloittaa räyhääminen asialliseen kysymykseen...

SEN mellastamisen muka saa loppumaan ?

Meillä ainakin 1 -vuotias meluaa joka paikassa, bussissa, ravintolassa, kaupoissa... Kun sanon EI, nauraa ja jatkaa. Paras tapa onkin jättää huomiotta, kieltäminen vain lisää melua.

Ja jos vaikka lusikalla pöytää lyö, niin sehän on yksivuotiaan mielestä vain hauska leikki, ei se ymmärrä, että se on väärin, ja jos lusikan ottaa pois, niin jatkaa pöydän lyömistä jollain muulla esineellä ..

Tämän ketjun luettuani tarkistin, milloinkas minulla onkaan seuraava ilmoittautuminen työvoimatoimistoon. Seuraavaksi deletoin koneelta valmiiksi kirjoittamani hakemukset, opettajaksi.

Mieluummin vetelehdin kotona työttömänä kuin menen opettajaksi tuollaisille, joiden vanhemmat eivät osaa kuvitella, miten lapsia kasvatetaan, saati sitten että osaisivat kasvattaa.

Kyllä siinä on peruskoulun opettajilla aivan epätoivoinen urakka, jos lapsen vanhemmat jahkailevat elämänsä loppuun, että missä iässä lapsi olisi tarpeeksi kypsä ottamaan vastaan kasvatusta.

Mutta vastaus kysymykseen, miten estää pöydän rummuttamisen kahvilassa: siirrä lapsesi kauemmas siitä pöydästä.

Ja miten estät metelöimästä bussissa, hautajaisissa, oopperassa ym: Anna lapselle jotain puuhaa, joka kiinnittää hänen huomionsa. Lähde pois, jos se ei tehoa.

Sanon "ei", jos lapsi tekee jotain epäsopivaa. Kotona voin jopa antaa lusikan käteen jos viihtyy paremmin pöytää paukuttaen, mutta ravintolassa varmasti hillitsisin.

Kasvattaminen ei ole ikään sidottua.



Kieltämään joutui heti kun lähti liikkeelle. Ei-sanan merkityksen ymmärsivät jo alle yksivuotiaana.



kolmen äiti

kyllä 1-vuotias on tosi uhmakas ja tekee tahllaan kielettyjä juttuja,joihin tietenkin puutun=)