Lue keskustelun säännöt.
Mitä erityislapsen äidille ei saa sanoa?
Kommentit (23)
ovat vain hitaita oppimaan." Tässä on laukattu vain 7 vuotta neurologilla ja muilla asiantuntijoilla ja saatu yhtä sun toista diagnoosia, käytetty viittomakieltä, kestetty lapsen puremiset, hakkaamiset ja lyömiset läpi vuosien (onneksi nyt vihdoin lakanneet), lapsella todellakin häikkää kehityksessä monella alueella ja erityisluokalla ym ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu nykyään että kenellekään ei kannattaisi sanoa yhtään mitään...aina joku loukkaantuu :(
Toisaalta tunmtuu, että kaikki sanoo mitä huvittaa, eikä yhtään ajattele.
Yritetään enemminkin ajatella, minkälainen ihkminen sanoo mitäkin ja painaa villaisella sen mukaan.
Muistan kerran, yks isä, jolla oli kehitysvammainen tytär, oli onnellinen ja ylpeä tyttärestäänja aina kertoi kaikenlaista mitä hauskaa ja mukavaa olivat tehneet ja kuinka huokuikaan se rakkaus tytärtään kohtaan.
Mutta erään kerrantu isä sanoi, että tytön odotuksen aiukaan, jos olisi ollut näitä ultria nykyaja malliin, eihän tiedä, olisiko tyärtä ollenkaan annettu syntyä.
En voi mitään, mutta näin punaista.
Keräsin kaiken sivistykseni ja sanoin:" niin, mutta kun nyt ajattelet aikaa minkä olette saaneet elää yhdessä, vaihtaisitko päivääkään pois!? Et varmasti.Meti miten paljon helliä ajatuksia ja rakkautta perheeltänne puuttuisi, jos ei tuota tytärtä olisi ollut!"
Isä vain totesi, että "totta" ja oli tosi nolo.
En tiedä, olisiko kaikki pitänyt jättää sanomata,mutt ei eilaisuus /erityisyys tarkoita sitä, etteikö asioista voisi puhua tai elää täällä kaikkien muiden "normaalien" keskellä...;D
Esikoinen oli erityislapsi ja aika moni kommentoi, että ihanaa kun saitte nyt terveen lapsen.
Ja mua myös ärsyttää suunnattomasti ne odottavan äidin kommentit, ihan sama kumpi tulee (tyttö vai poika), kunhan on terve.
Terveys ei ole kuitenkaan itseisarvo vaan elämä.