Mitä erityislapsen äidille ei saa sanoa?
Kommentit (23)
Tämän kuulee usein.
Terveyskin on katsojan silmissä, on hienoa olla terve, mutta ei ole välttämättä pysyvä olotila.
että erityislapsia tulee kaikenlaisiin perheisiin, eikä vaan poikkeuksellisen hyviin joissa on voimavaroja hyvään hoitoon.
mutta diabeetikon äitinä näen punaista kun joku tulee sanomaan, että "nykyäänhän diabeteksen hoito on niin helppoa".
ovat avoimen onnellisia terveistä lapsista. Olisi hienoa, kun siitä muistaisikin olla kiitollinen eikä hajoilla pitkin seiniä jostain pullanmuruista taaperon syönnin jäljiltä.
erityislasten äiti
tai osoittaa pitävänsä erityislasta kurittomana siksi, että hän on esim. adhd.
on kulunut tapa halua sanoa jotakin kaunista, että erityislapsia "ansaitaan". Minusta se on kaunis ele, mutta ei välttämättä totta. Vanhemmista tulee erityisiä vasta lasten myötä.
erityinen äiti
en ole koskana noin sanonut, mutta minulla on se käsitys että hoito nykyisin on kohtuullisen helppoa. Toki siitä on vaivaa ja etenkin huolta, mutta ei niin paljon että se hirveästi vaikeuttaisi normaalielämää ellei kyse ole juuri todetusta sairaudesta ja lääkitystä ei vielä saatu kohdalleen. Ehkä johtuu siitä että isoisä oli diabeetikko, ja olen kuullut juttuja siitä miten tautia hoidettiin 50-luvulla.
mutta diabeetikon äitinä näen punaista kun joku tulee sanomaan, että "nykyäänhän diabeteksen hoito on niin helppoa".
JOS tulee, kaikista vanhemmista ei tule. Terv. liikaa nähnyt ja siksi kyynistynyt paska
on kulunut tapa halua sanoa jotakin kaunista, että erityislapsia "ansaitaan". Minusta se on kaunis ele, mutta ei välttämättä totta. Vanhemmista tulee erityisiä vasta lasten myötä.
erityinen äiti
On ja tiedetään. Eriarvoiseen asemaan ei silti pidä asettaa.
mutta ihan varmasti erityislapsi muokkaa vanhempaansa jotenkin. Monista tulee levollisempia, monista myös katkeria tai vihaisia.
erityinen äiti
puhkesi itkuun kertoessaan minulle, kuinka opettaja oli taas aloittanut lauseen:"...Meillä on TAAS ollut vähän ongelmia Matin kanssa..".
Ilmeisesti äiti oli jo niin kypsä kuulemaan kritiikkiä, että tuo lause oli liikaa. Ehkä open olisi kannattanut edes väkisin keksiä alkuun jotain positiivista sanottavaa pojasta...
Itse olen siis hoitaja, joka työssään näkee paljon erilaisia diabetesta sairastavia lapsia. Koko ajan pitää kytätä tarkkaan, kun lapset liikkuu niin paljon. Myös ruokien suhteen tulee olla todella tarkkana, sairastelut saattavat olla melkein helvettiä.. Sanoin joskus, että menisi varmaan ikuisuus opetella diabeteslapsen ympärivuorokautinen hoito.
En meinannut itse edes jaksaa vastata, mutta sanotaan lyhyesti miten "helppoa" on pistää lastaa moneen kertaan päivässä sormenpäihin ja kroppaan. Välillä saat herätä yölläkin mittailemaan.
laskea paljonko hiilareita nyt tuli syötyä ja paljonko tämän jälkeen liikutaan.
Olla jatkuvasti sydän kylmänä, ettei lapsi mene shokkiin.
Eli en kutsuisi helpoksi, saati valvoa öitä ja murehtia mahdollisesti tulevia komplikaatioita(joita ei toivottavasti koskaan tule)...
oa että kun on ne muutkin, niin ei ehditä nico-petteriin panostamaan.
En meinannut itse edes jaksaa vastata, mutta sanotaan lyhyesti miten "helppoa" on pistää lastaa moneen kertaan päivässä sormenpäihin ja kroppaan. Välillä saat herätä yölläkin mittailemaan. laskea paljonko hiilareita nyt tuli syötyä ja paljonko tämän jälkeen liikutaan. Olla jatkuvasti sydän kylmänä, ettei lapsi mene shokkiin. Eli en kutsuisi helpoksi, saati valvoa öitä ja murehtia mahdollisesti tulevia komplikaatioita(joita ei toivottavasti koskaan tule)...
Ja aikuisen hoitohan on sitten jo ihan eri asia, kun aikuisen OMA ymmärrys ja taito riittää sairauden kanssa taisteluun. Lapset kun vain mennä tohottavat, ymmärtämättä täysin sairuden laatua ja eivätkä he osaa kertoa tuntemuksiaan samoin kuin aikuinen, enkä väitä sen olevan aina aikuisellekaan helppoa.
T:15
että "tästä lapsesta näkee heti, ettei tässä ei ole mitään vikaa". Kiitti kovasti, ei me ajateltu, että meidän erityislapsesssa olisi jotain "vialla", hänella vaan sattuu olemaan vamma, joka vaikeuttaa liikkumista.
Toi olisi varmaan ärsyttävintä, että sanottaisiin että erityislapsia "annetaan" vain heille jotka heitä erityisesti osaavat rakastaa ja erityisesti jaksaisivat heidän kanssaan olla.
Tyyliin, että kenellekään ei muka annettaisi isompaa taakkaa kuin ihminen jaksaisi kantaa, ja tämä olisi jotenkin ennalta määrättyä.
Koska se on ihan bullshittiä.
Pakkohan se on jaksaa kun tällainen tilanne pamahtaa eteen, eikä siinä kysellä vaihtoehtoja. Useinkin siinä vaan on vanhempien voimavarat lopussa, eikä se ole kovinkaan kasvattavaa eikä sellainen toteuta mitään pyhää tehtävää, kun rämmitään päivästä toiseen ihan selviytymisrajoilla.
Toki se erityislapsi tuottaa iloa siinä kun ei-erityislapsikin, mutta vanhemmilta vaaditaan todella paljon enemmän.
Riippuu tietysti siitäkin, minkä laatuisista erityistarpeista on kyse.
Ja toisaalta ymmärrän. Kyse oli real life -tapahtuneesta, jossa iäkäs täti(siis vieras, bussipysäkillä) totesi kutakuinkin noin ystävättärelleen ja kyyneltyi.
Muita: "Onko hän muuten normaali"? No, kyllä huomaat välittömästi kun vaihdat pari sanaa lapsen kanssa, ihan rohkeasti vain. ;)
Tai: "Voi ei, mitä hän voi aikuisena tehdä? Ihan kauheata".
No olisi kannattanut jättää sanomatta. Hänhän puhui vain niistä tuntemuksista, mitä oli odotusaikana.
Itseäni ärsyttää, kun muut äidit vertaavat omien lastensa taitoja omani taitoihin. Lapsella on ongelmia puheen kanssa ja hän käy mm. puheterapiassa. Sitten joku neropatti tulee sanomaan, että ai teidän Maija ei osaakaan sanoa vielä noin. Meidän Milja on osannut jo jonkun aikaa. Muissa taidoissa voi ihan hyvin vertailla, mutta mielestäni tuo tiettyyn vammaisuuteen vertaaminen on typerää.