Isomummo tekee kuolemaa, ei ole kuin viikoista kyse. Viedäkkö lapsi katsomaan?

ehkä niissä kuoleman "valmisteluissa" voi olla mukana toisellakin tavalla... Luulisin että se että vanhus kuolee kotona ja koko perhe on siinä lähellä ne viimeiset päivät, on eri asia kuin se että on nähty mummo hyväkuntoisena ja iloisena vaikka viime kesänä, ja sitten lopun tullessa nähdään sairaalassa, ei mummoa meinaa edes tunnistaa. Jos se kunnon heikkeneminen olisi nähty useana päivänä pikkuhiljaa etenevänä, ei se tila tulisi yllätyksenä eikä varmaan olisi niin vaikeaa jopa olla vierellä loppuun asti. Sama koskee minusta jo kuolleitakin, ruumiin koskeminen ei ole pelottavaa jos pystyy hyvin näkemään mielessään henkilön elävänä, jos on esimerkiksi nähnyt tämän henkilön kuolevan, mutta jos joutuu yllättäen ruumiin kanssa tekemisiin tai vaikka samaan huoneeseen, on tilanne useille aikuisillekin pelottava.



Jotkut kuolevat ovat viimeisinä päivinä jo rauhallisesti nukkuvan näköisiä, sellaisen isoäidin tms. luo veisin lapsen ihan mielelläni. Mutta ap joutuu itse vain arvioimaan mikä se on se mummon kunto ja mikä on lapsen oletus siitä, ja miten suuri ristiriita niiden välillä on.

Tuntuu myös kummalliselta, että et ole lapsen kanssa puhunut siitä, että mummi on huonossa kunnossa. Onko parempi, että kuolema tulee täytenä yllätyksenä? MInusta on parempi opettaa lapsi suhtautumaan kuolemaan luonnollisesti, kaikki kuitenkin kerran kuolemme. Itse olin 9 kun mumminin kuoli ja olin muuten se, joka vastasi, kun terveyskeskuksesta soitettiin ja jolle kerrotiin, että mummi on kuollut (vanhemmat olivat töissä). Nykyään kukaan ei varmasti tuollaista uskaltaisi lapselle sanoa. Itse sitten pyöräilin kaupungin läpi viemään viestiä isälle.

Halutaan muistaa ihminen salliasena kun on elämänsä elänyt, iloisena ja terveenä, ei minään vihanneksena. Toki jos joku kuoleva haluaisi hyvästit jättää viimeisinä päivinään niin varmasti mentäis, mutta tähän asti kaikki on sanoneet, ettei saa tulla, just sen takia, että kaikille jäis ne hyvät ajat mieleen sen kärsivän ihmisen siasta.

Hoitajana olen ollut monen vierellä kuoleman koittaessa koska kukaan omainen ei ole halunnut tulla,haluatko sinä kuolla yksin sitten kun aika koitttaa? Todella surullista.....

ja veinkin kun äitini kuoli, hän oli saanut aivoverenvuodon, maksasi tajuttomana henkityskoneessa. Otin tyttäreni mukaan katsomaan rakasta mummiaan, yllätys oli suuri kun mummi yritti puhua hänelle ja puristi kovasti kädestä, tämän jälkeen mummi vaipuikin ikuiseen uneen (seuraava pvä). Tyttäreni on sanonut, että oli hyvä nähdä mummi ennen kuolemaa näin hän tietää että mummin on hyvä olla, parempi kuin elävänä.



tyttäreni oli tuolloin 12.

Mutta jos kysymys on siitä, että mummo on vain huonokuntoinen, mutta ei näytä ulospäin mitenkään kauhean tuskaiselta, niin veisin lapsen ilman muuta katsomaan. Minusta kuoleman tuomaa suruakin helpottaa selvästi, kun tajuaa, että mummo oli jo huonossa kunnossa ja kuolema oli hänelle oikeasti helpotus.



Puhu kuitenkin etukäteen siitä, kuinka huonossa kunnossa mummo on, jotta se ei tule täytenä yllätyksenä vasta vierailutilanteessa.

Mä en vienyt. Mummon hengitys oli vaikean kuuloista ja kasvotkin jotenkin vääristyneet vaikka pari päivää sitten oli ollut ihan pirteä ja kunnossa. Itseäkin se vähän pelotti. Olen tyytyväinen että itse kävin hyvästelemässä, mutta toivon että lapsi muistaa mummon sellaisena kuin oli pirteänä. Mukavampi jos vielä tuossa iässä ajattelee että kuolema on kauniimpi, ihan kuin vain nukahtaisi levollisen näköisenä. Niin hän nyt ajattelee mummon kuolleen.

Vaarini kuoli viime la ja olin itse häntä katsomassa vielä tuntia ennen kuolemaa. Hyvä, etten vienyt (alakouluikäisiä) lapsia. Korina ja ulkonäkö muutenkin järkyttivät minuakin. Sen sijaan käytiin katsomassa isovaaria heti kuoleman jälkeen.

Lapset muistavat vaarin kuukauden takaisilta 95-vuotissyntymäpäiviltä vielä pirteänä ja kauniina ja kaunis oli myös vainajana.

Kyllä. Kerrot tilanteen ja menette.

Kadut myöhemmin, jos ette mene.

periaatteessa olen sitä mieltä,että viet lapsesi. Omat lapseni kävivät hyvästelemässä ukin "hyvissä ajoin",sitten kun oli jo tajuttomana,naama vääristyneessä asennossa,imettiin limaa (keuhkosyöpä) ym niin en enään lapsia sairaalaan halunnut ja hyvä niin.

Itse kävin hyvästelemässä kummitätini edellisenä iltana ennenkuin hän kuoli,olen onnellinen,että kävin,mutta näen tuon "kamalan" näyn varmaan loppuelämäni,mutta se on elämää