Miten vauva- ja pikkulapsiarjesta selviää ilman jatkuvaa riitelyä?

Ei mitenkään.

Ja töissä säkin olet päivät..

vaikka lapsia vasta yksi. Mies joutuu herätä aikasin töihin, ja häntä ei saa häiritä öisin. Lisäksi kun tulee töistä, ei paljoa "jaksa" hoitaa vauvaa. Kyllä meidän äitien vaan täytyy jaksaa.

Minäkin odotan aina kovasti sitä kun mies palaa töistä, että hän sitten auttaa ja ottaa oma-aloitteisesti myös vastuuta lapsista, mutta melkeinpä aina petyn. Sinällään ihan ymmärrettävää, että hänkin on väsynyt töiden päälle. Nykyään petyn viikonloppuihinkin, kun mies tuntuu vain valittavan miten raskasta on. Ottaa päähän välillä niin paljon, että näen punaista kun vaan näenkin koko miehen.

Mäkin vihaan viikonloppuja, kun mies odottaa että pitäisi saada olla rennosti eli hänen hoidollaan lapset elävät kuin pellossa, seurauksena itkua, kiukkua, sotkemista.. Miehen mielestä viikonlopuissa ei saa olla mitään aikataulua, eli jos sovittu että hän antaa ruokaa niin antaa tunnin myöhässä jne. eli vetovastuussa olen minä silloinkin. Odotan aina vain arkea.

2-5 kertaa viikossa lähdin harrastukseen saman tien, kun mies tuli ja hän hoiti lapset sen ajan. Se oli mun henkireikä. Ja lauantaina mä sain nukkua niin pitkään kuin halusin, sunnuntaina mies.

olet juuri sellaisessa parisuhteessa missä puoliso ei paljon eväänsä heilauta kotitöissä. Toivottavasti järki sanoo olla vääntämättä yhtään lasta enää.

vaikka lapsi on jo 9v.

Kyllä sen normaalin pikkulapsiajan jaksaa, kun tietää ettei se kestä loputtomiin, mutta kun on kehitysvammainen lapsi, niin tätä jatkuu varmaan niin kauan kuin lapsi asuu kotona.

Välillä sitä ajattelee, että kyllä mun tän ikäisten lasten kanssa pitäisi saada jo kuulla edes omat ajatukset ja saada vaikka lukea lehti rauhassa.

eihän sitä miestä saa tuollaisilla rasittaa kun sehän käy ihan oikeissa töissä ja tuo leivän pöytään. Kaikki muu on extraa, mistä sitä pitää palkita. Kolmannen lapsen jälkeen tajusin vasta erota.

Minun mielestä se on teidän kahden keskinäisestä suhteesta kiinni, miten mies osallistuu lasten hoitoon. Minulla on exän kanssa yksi lapsi, jonka hoitoon ei osallistunut juuri mitenkään, vaikka vaatimalla vaati. Jatkui senkin jälkeen, kun olin itse töissä, mutta hän ei. Lapsi oli vietävä hoitoon alle vuoden ikäisenä, kun ei isänsä suostunut hoitamaan kotona, koska etäopiskeli! Ymmärrätte varmaan, miksi on exä.



Nykyisen miehen kanssa meillä on yhteensä viisi lasta. Miehen kaksi lasta asuu meillä jatkuvasti (tapaavat äitiään muutaman kerran vuodessa), minun yksi lapsi ja kaksi yhteistä. Koskaan ei ole tarvinut tälle nykyiselle miehelle nipottaa kotitöistä tai lasten hoidosta. Tottakai mies on joistain asioista vähän suurpiirteisempi; antaa esim. lasten leikkiä rajummin, mutta myös rauhoittelee "kakarat", jos on antanut riehua. Kotitöitä tehdään yhtä paljon. Mies on töissä 7-15 ja minä 15-21 (olen yrittäjä). Suosittelen kyllä muillekin töissäkäyntiä, jos kotonaolo on raskasta eikä mies tajua. Meillä siis mies jää joka arkipäivä koko illaksi viiden mukulan kanssa jatkamaan kotitöitä siitä mihin ne ovat minulla päivällä jääneet. Kyllä teidänkin miehet siihen pystyisivät, jos olisi pakko. Lähtekää nyt ihmeessä edes sinne lenkille saman tien kuin mies tulee kotiin.



Asennehan tässä ratkaisee ja se, välittääkö toisesta tosissaan ja haluaa helpottaa koko perheen elämää. Olen kyllä nykyiselle miehelleni ikuisesti kiitollinen. Usein hän on pakollisten hommien lisäksi esim. käyttänyt vielä lapsia puistossa tai ovat käyneet ruokakaupan lisäksi hakemassa äiskälle (ja iskälle) kukkia ja vinkkupullon illaksi. Mies myös muistaa välillä sanoa, kuinka hyvä on, että molemmat käyvät töissä, mutta lasten ei tarvitse olla enää päiväkodissa. Ovat siis kaikki alle kouluikäisiä.



Kokemusta on siis kahdesta ihan päinvastaisesta suhtautumisesta lastenhoitoon ja kotitöihin. Ja hankalahan sitä toista on muuttaa!! Hyvä olisi, jos nämä asiat funtsisi jo ennen kuin niitä lapsia tulee!

vaikka lapset pienellä ikäerolla ja kuopus valvotti ihan järkyttävästi. Nyt lapset 4- ja 3-vuotiaat, alkaa elämä olla vähitellen helpompaa.



Meillä molemmat sitoutui arjen pyöritykseen. Mä imetin, joten hoidin yövalvomiset luonnollisesti. Kun mies tuli töistä, ei edes odottanut mitään huilimista vaan alkoi taas töihin. Otti siis esikoisen ulkoilemaan, siivosi keittiön yms.



Me ei mitenkään erityisesti olla koskaan sovittu mitään työnjakoa, jotenkin kaikki on vaan mennyt luonnikkaasti. Lisäksi mies on pitänyt hoitovapaata molempien lasten syntymän jälkeen, kuopuksen jälkeenkin oli vuoden kotona ja mä töissä.



Eli kyllä siitä riitelemättä selviää. Pitää varmaan vaan heti aluksi tehdä selväksi, että vaatii miestä osallistumaan, jos se ei muuten asiaa ymmärrä...

ja silti riideltiin ekoilla kierroksilla paljon. Minua itseäni auttoi kun keskityin ongelmanratkaisuun omalta osaltani ja kävin juttelemassa "riitelytottumuksistani" työterveyspsykologin kanssa.

Ja sit nyt kun lapsia on useempi ei enää jaksa aloittaa (aina), mistään tyhjästä ainakaan.

Kyllä se riitojen syy on aika pitkälle väsymys. Tsemppiä.

Tuntuu, että on jo aika ahdistavia nämä illat, odottaa vain yötä, joka sekin menee paljolti valvoessa sitten..

voimia sulle... eipa ole kivaa sulla. mene oikeasti edes yhtena iltana 1 tunniksi vaikka kirjastoon tai kahville...ukko kylla parjaa ja ehka hyva antaa vastuutakin...

Meidän valvottava vauva ainakin huusi niin paljon öisin, ettei siinä asunnossa kukaan silloin nukkunut. Ihan sama oliko miehellä työpäivä edessä vai ei - ei siinä metelissä ollut mahdollista nukkua.



Sun on vaan laitettava se miehes selkä seinää vasten. Eli riitely ei auta mitään asiaa, vaan te tarvitte pelisäännöt, että kuka vauvaa hoitaa ja milloin, niin ei tarvi vaan hiljaa mielessään toivoa. Ja niiden sääntöjen tekemiseen osallistuu molemmat, eli sullakin on oikeus antaa yhtä monta toivetta / vaatimusta kuin sun mieheskin antaa.



Jos te ette kykene niitä pelisääntöjä luomaan, niin sit hankitte vaan apua kotiin niin paljon, että jaksatte. Nythän te selvästikään ette jaksa, ja ne vähät voimat mitä teillä on, kuluu sitten vielä riitelyyn ja tuohduksissa olemiseen.



Sit olis vielä hyvä tiedostaa, että elämä vauvan syntymän jälkeen ei jatku samanlaisena kuin ennen. Vauva tuo mukanaan lisää vaatimuksia ja aikuisten hommaon taipua niiden vaatimusten mukaan. Jos aikuisissa ei alunperinkään ollut yhtään venymiskykyä, niin vähän turhan kakarat on alkaneet lapsia tekemään.

Aivan niin kuin noin väsynyt äiti, joka ei jaksa enää kuin huutaa, kaipaisi yhtään mitään muuta, kuin että mies päästäisi hänet edes joskus nukkumaan tai edes istahtamaan. Jos äiti ei saa miestä hoitamaan lapsiaan muuten kuin raahaamalla itsensä pois kotoa, niin aika pitkä tie äidillä on kuljettavana ennen kuin mies oikeasti osallistuu perheen ja kodin hoitoon.

Aivan niin kuin noin väsynyt äiti, joka ei jaksa enää kuin huutaa, kaipaisi yhtään mitään muuta, kuin että mies päästäisi hänet edes joskus nukkumaan tai edes istahtamaan. Jos äiti ei saa miestä hoitamaan lapsiaan muuten kuin raahaamalla itsensä pois kotoa, niin aika pitkä tie äidillä on kuljettavana ennen kuin mies oikeasti osallistuu perheen ja kodin hoitoon.

Meillä mies on alusta asti samallalailla hoitanut lapsia kuin minäkin. No imetys ei tietenkään häneltä onnistu, mutta kaikki muut, vaipan vaihto, sylittely kun vauva itkee. Harva mies sitä vapaaehtoisesti tekee, täytyy vaikka pakottaa. Synnytyslaitokselta tultua pitää vaatia että puolisokin hoitaa lasta, eikä vasta sitten kun itse on niin väsynyt että tekee mieli hypätä jojoon.

otta 4kk ikäisen poikamme syliinsä ja nukkuvat sohvalla pienet unet. koko illan pyrkii pitämään poikaa ja laitellaan jompi kumpi ruokaa. riitoja on joskus, ei ole oikein aihetta riitaan.

muistakaa että ihan vapaaehtoisesti olette tuohon suohon astelleet. Ja ottakaa omia hetkiä, antakaa toisen mennä ja käykää välillä kaksinkin jossain.

tästä ei olla mitenkään sovittu tai riidelty. on mennyt luonnostaan noin



t:18

on riidelty ennenkin. Tuskin on lasten myötä vasta alkanut?



Meillä riideltiin tosi harvoin ennen lapsia ja lasten myötä riidat on jopa vähentyneet. Toki molemmat kaipaamme enemmän sekä omaa että parisuhdeaikaa, mutta tiedämme samalla, että tämä on vain väliaikaista eikä riitely mitään auta. Itse olemme lapset halunneet, lapsiperhearki kuului siihen samaan kauppaan :)