Miten vauva- ja pikkulapsiarjesta selviää ilman jatkuvaa riitelyä?

Mies osallistuu lasten hoitoon iltaisin, harrastaa yhden kerran viikossa, jolloin vastaan yksin vauvan ja lapsen nukuttamisesta. Kotityöt kuuluvat mielestäni minulle tässä elämänvaiheessa, mutta mies meillä tavallisesti imuroi. Laittaa myös pyykkiä narulle, auttaa tiskien kanssa. Viikonloppuisin saan käydä aamulla juoksulenkillä, jos jaksan. No meilläkin on pulmamme, kaiken tämän jälkeen parisuhdeaikaa on tosi vähän, mutta pitää vain jaksaa tämän vaiheen yli. Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen.

Vaikeasti, jos ennen lasten hankintaa tilanne on epätasapainossa, esim. kotityöt/arjen vetovastuu on yleensä toisen niskoilla tai lasten hankinta on henkisesti vain "toisen" projekti. Siitä ei nimittäin hyvää seuraa sitten kun pikkulapsiarjessa pitäisi molempien vanhempien vetää yhtä köyttä ja pelata samoilla säännöillä.



Ei tuosta pääse yli kuin keskustelemalla ja ymmärtämällä toisianne. Kyllä meilläkin tiuskitaan ja kiukku kiehahtaa, mutta jos sitä on joka päivä tai aina pelkää viikonloppua tai toinen uupuu arjen alla, niin on syytä korjata jotain isompaa. Väsyneenä melkein jokaisella on pinna joskus kireällä ja ärähtää, mutta silloin osaa myös pyytää anteeksi. Jos ei näe mikä arjessa on pielessä, ei myöskään osaa pyytää anteeksi toiselta.



Katsokaa löytyisikö tuolta yhteistä luettavaa tai työskentelymateriaalia:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muuto…

meil juurkaa riitoja ole,vaikka meillä samanlai tilanne,eletää viel pahvilaatikkojen keskellä,ku justiisa muutettii.meil on kait niin samanlaiset luonteet.

Oma mieheni voi toki haluta ottaa työpäivän jälkeen pikkutorkut (max. 30min) ja sen hänelle suon, mutta muuten teemme iltaisin kaikki kotityöt yhdessä. Minä olen jo ollut "töissä" päivän, samoin hän. Illat ja viikonloput jaetaan kotona tasaveroisesti.



Hän arvostaa sitä, että saa nukkua pikkupäikkärit. MInä taas sitä että pääsen jumppaan/kavereita moikkaamaan. Kumpikin saa siis omaa aikaa.



Ensimmäisestä lapsesta olemme selvinneet tällä periaatteella hyvin. Kohta syntyy toinen ja olemme varautuneet että väsyneenä pinna kiristyy. Osittain elämäntilanne ja väsymyksen seuraukset täytyy vain kestää, mutta PALJON on kiinni siitä miten sitoutuneita molemmat ovat työskentelemään vaativan elämäntilanteen helpottamiseksi ja ymmärtävät että koti ja lapset ja parisuhteen säilyminen on yhteinen duuni.



Me keskustelemme paljon ja sovimme asioita konkreettisesti, esim. raha- ja kotityöt. Emme vain oleta että hommat hoituisivat sopimatta molemmista oikein.

Ensimmäinen neuvoni on, että menkää perhe- tai pariterapiaan purkamaan ne solmut ja ongelmat mitkä arjessanne on.



Mies kuvittelee, että kotona lasten kanssa oleminen on pelkkää olemista.



Kaapissa on ruokaa, ja kattilassa. Puhtaat pyykit kaapissa ja koti kohtuusiisti.

Hän vaan ei näe, että joku tekee sen kaiken. Joku käy kaupassa ja ostaa ruuan, valmistaa sen ajallaan niin ettei kellään ole liian iso nälkä..



Toinen asia on, että jätä asioita ja askareita tekemättä.

Ilmoita miehelle, että tiskikoneen tyhjennys ja täyttö viikonloppuna on hänen hommaa. Älä tee, vaikka ärsyttäisi. esimerkiksi.



Jätä miehen passaaminen. Älä silitä paitoja. Älä laita ruokaa miehelle asti, huolehdi vain omasta ruuastasi ja lasten.



Kolmas neuvoni on, että jos nimenomaan yövalvominen imettämisen muodossa on rasittavaa, kannattaisi harkita ihan oikieasti imettämisen lopettamista.

Imättäminen ja rintamaito on todella hieno asia, mutta jos sen hintana ja väsynyt äiti joka nukkuu yöt huonosti, äiti joka on kiinni vauvassa 24/7, ei se ole äidin mielenterveyden arvoista.



Korvikkeet on ihan hyviä, ne eivät aiheuta korvatulehduksia tai allergioita.

Pullosta juottaminen ei tee ilmavaivoja, ellei hörpytä vauvalle ilmaa.



Korvikkeessa on energiaa enemmän joten vauva jaksaa pidempään, itselläni on kaksi ympäripyöreesti imetettyä vauvaa ja kaksi pullosta ruokittua. Pullovauvat nukkuivat yöt aamuun asti jo hyvin aikaisin, koska saivat tarpeeksi energiaa siitä korvikemaidosta. Ei tullut nälkä yöllä.



Niin, ja vauva sai sylin ja läheisyyden, syötin sylissä aivan samassa asennossa kuin jos vauva olisi rinnalla.

otta 4kk ikäisen poikamme syliinsä ja nukkuvat sohvalla pienet unet. koko illan pyrkii pitämään poikaa ja laitellaan jompi kumpi ruokaa. riitoja on joskus, ei ole oikein aihetta riitaan.

niin se vaan on. Yhden pienen vauvan kanssa on todella ihan eri juttu kun kahden tai kolmen lapsen.

Mies on aina osallistunut meillä hyvin eikä juuri riidelty mutta silti toisen lapsen syntymä oli rankkaa ja väsymys näkyi molemmista, riitoja tuli usein ja paljon.

Mun vinkki on sopia asioita etukäteen. Esim että tällä viikolla isän oma huili hetki (1 h) on keskiviikkona töiden jölkeen ja äidin torstaina. Isä laittaa ruuat ja siivoaa keittiön tiistaina ja suununtaina, äiti muita päivinä. Ei tarvitse joka päivä vääntää ja molempien pettyä ja kiukutella.

töistä tullessaan n. tunti aikaa rentoutua työpäivästään. Valmistele myös asioita etukäteen, että voit miehen levättyä huoleti luovuttaa lastenhoitovastuun hänelle (ja ottaa vaikka tirsat) tai hoitaa lapset yhdessä loppuillan. Järjestelyistä tietenkin pitää yhdessä sopia.



Tee vähemmän! Kyllä se talo pysyy pystyssä vähemmälläkin touhuamisella ja puunaamisella. Tärkeintä olisi oma jaksamisesi!



NImim. Kokemusta on

että jos lapset oikeasti ovat poikkeuksellisen vaativia, niin sille asialle kannattaa pyrkiä tekemään jotain.



Sanot, että vauva syö monia kertoja yössä. Mitä lie se tarkoittaakaan, mutta mitä enemmän, niin sitä väsyneempi varmasti olet. Jos vauva on jo riittävän vanha, niin kannattaa harkita unikoulua tai illalla korvikkeen antamista tai muuten miettiä miten vauvan unia saisi pidennettyä. Tietysti jos kyse on parikuisesta, niin enintään voi yrittää miettiä, jos jokin äidin syömä ruoka saa vauvan oireilemaan heräilemällä.



Ja sitten sanot isompien vaativan päivällä. Mitä se mahtaa tarkoittaa. Onko isommat kenties poikkeuksellisen vaativia. Heitä voi opettaa minkä verran heillä on oikeus vaatia. Heidän päiväänsä voi pyrkiä rakentamaan sellaiseksi, että he olisivat tyytyväisempiä. Jos lapsissa on jotain poikkeuksellista vaativuutta, niin siihen on jo syytä hakea ammattilaisilta apua.



Eli lapsia on erilaisia, ja jotkut ovat oikeasti luonteeltaan vaativampia kuin toiset: herkästi hermostuvia, eivät vähään tyytyväisiä, joustamattomia. Jos teidän lapset sattuvat olemaan vaativampaa lajia, niin ei ihme, että olette koko perhe väsyneitä.



Mutta siinäkin tapauksessa vanhempien tehtävä on miettiä miten tilanteesta selvitään. On mietittävä mitä apua lapsille tarvitaan ja sen lisäksi koko perhe voi tarvita apua. Ihan konkreettinen siivoojan hankkiminenkin vapauttaa voimavaroja muiden asioiden selvittelyyn.

Enpä lukenut koko ketjua, muttä itse aihe riipaisi. Kun on kaksi alle kolme vuotiasta ja välilä tuntuu, että lepohetket kuuluu vain työssäkäyvälle perheessä. Kun on kotona vain hoitamassa lapsia ei se vedä vertoja työssäkäynnille kodin ulkopuolella. Jos erehdyn edes satunnaisissa tilanteissa mainitsemaan miehelle, että kunpa hänkin valvoisi edes viikonloppuisin sairasta lasta öisin niin ei, arkipäivistä puhumattakaan. Yhtään yötä ei ole ikinä lasten takia ylös noussut. Ei edes kun lapsi on oksentanut sänkyynsä tule katsomaan jos katsoo televisiota olohuoneessa. Välillä sieppaa oikein todella. Että se kun nousee aamulla töihin korvaa kaiken työn kotona. Jos joutuu kotona tekemään jotain normaalia kotityötä on se suri palvelus josta sietää jo saada kiitosta, näin tuntuu ainakin minun mieheni ajattelevan.

ihmisillä tuntuu olevan! meillä mies kyllä osallistuu oma-aloitteisesti lastenhoitoon, kodinhoitoon, ruuan laittoon, myös yöheräilyihin osallistuu tilanteen mukaan... Työpäivä se on meillä molemmilla..

On myös jäämässä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Näin saadaan vähän näkemystä toisemme arjesta, hän saa viettää aikaa lasten kanssa ja minä pääsen hetkeksi virkistämään mieltä jonka jälkeen jatkan taas itse hoitovapaata.

Mies kotona lasten kanssa, minä töissä. Ja voin sanoa, että hän ei sen kummemmin siivoile, ei laita ruokaa valmiiksi, ei huolehdi minun työvaatteistani. Hän hoitaa lapset, käy kaupassa ja joskus pesee pyykkiä. Ja illalla kun tulen töistä, kumpikin haluaa vaan huilata. Vuorotellen hoidetaan yöheräämiset.

mennään näin että minä käyn koulussa ja työharjoittelussa, mies on 5kk pojan kanssa kotona. Joskus yllätys odottaa kotona kun tulee että mies on jotain sapuskaa taikonut, siivoamista ei kyllä harrasta vahingossakaan eikä pyykkäämistä mutta minulle riittää että hoitaa kuitenkin pojan yöllä ja päivästä kun olen pois. :) Illalla sitten koppaan pojan huostaani niin mies saa pötkötellä. Minä pesen pyykit ja siivoan tiskit mutta se ei kovin iso vaiva ole. Yhdessä huomenna sitten siivotaan kun poika lähtee mummolaan hoitoon ja vietetään rauhallinen koti-ilta kahdestaan ja levätään :)

onneksi tajusin jo pojan vauva aikana ettei mies tule paljon auttamaan. han olisi sitten toivonut toista lasta mutta sanoin ei ja tajusi kylla itsekin ettei tyonsa vuoksi ole paljon paikalla. ulkomaan reissuja on joka viikko. lapsi nyt 8v ja meilla on aivan ihana suhde. se on saali kuinka miehet kokevat etta tyo on niin tarkeaa...

Sä oot tukari!!! Tunti sinne tänne. Jessus mitä hulluja tääl o!