Lue keskustelun säännöt.
Hölmöä tai ei, minusta ei olisi yhtään paha olla kuuro.
27.10.2010 |
Menettäisin korkeintaan äänimaailman, joka on turhanpäiväistä krääsää täynnä. Miten helppoa ja ihanaa olisi vain nähdä ja kokea tämä maailma toisten aistien kautta.
Uskon, että olisin paljon onnellisempi kuurona..
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasti ottaen, mulle sanoi yks äänispesialisti, että pienten lasten äideillä ja opettajilla on tavallista enemmän vaurioita äänihuulissa...
en minä ainakaan itedä yhtään kuuroa ihmistä joka puhuisi vaikka olisikin kuuroutunut aikuisena
se puhekyky mihinkään katoa. Äänen sävy vain usein muuttuu erilaiseksi, jotenkin mekaanisemmaksi, kun ihminen ei enää kuule omaa ääntään.
Hankaluuksia tulee monessa arjen asiassa vastaan:
asiointi kaupoissa, virastoissa, lääkärissä, lasten päivähoidossa/koulussa, naapureiden kanssa... Viittomakieltä osataan tosi vähän, huulilta luku ei ole yhtä helppoa kuin telkkarissa annetaan ymmärtää, aina ei voi kirjoittaa asiaansa paperille, tulkkipalvelua ei saa kokopäiväisesti.
Poikkeuskuulutukset esim. junissa, asemilla, kauppakeskuksissa jne jäisivät kuulematta, samoin palohälytykset työpaikoilla yms. Joutuisit asentamaan kotiisi vilkkuvalon ovikelloon, palovaroittimeen jne sekä herätyskelloksi patjan alle laitettavan tärisevän mallin.
Tässä nyt alkuun muutama juttu.
Sen vuoksi, että yksi lähisukulaisistani on kuuro.
En pidä kuuroutta mitenkään tavoiteltavana olotilana. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että työpaikan saaminen on paljon vaikeampaa kuin kuuleville. Sellaisia työtehtäviä, joissa kuulon puute ei haittaa, on tosi vähän. Lisäksi syntymäkuurojen on vaikea oppia suomen kieltä niin hyvin, että sen puutteista ei olisi haittaa. Tämä on ihan ymmärrettävää kun tajuaa, miten syntymäkuuro oppii sanat. Hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, miltä kukin sana kuulostaa, vaan kukin sana on vain jono kirjaimia, ja se kirjainjono pitää opetella ulkoa.
Yleensä kuurot toki osaavat äidinkielenään viittomakieltä (joka on ihan täydellinen kieli eikä vain jokin apukeino tärkeimpään komminikointiin). Käytännössä viittomakielen tulkkia ei kuitenkaan pysty saamaan niin usein ja niin joka paikkaan, että pystyisi toimimaan eri tilanteissa yhtä helposti kuin kuulevat suomalaiset.
Mitä tulee kuurojen puhetaitoon, niin varsinainen puhekyky ei ole tietenkään kuurouden takia kadonnut. En ole kuitenkaan tavannut vielä yhtään syntymäkuuroa, joka osaisi puhua niin selvästi, että hänen puheestaan saisi yleensä selvää ilman viittomakielen tai kirjoitetun tekstin apua. Kuuron on paljon vaikeampi oppia puhumaan ymmärrettävästi, koska hän ei kuule omaa eikä muitten puhetta. Sen sijaan olen kyllä tavannut myöhemmin (esim. 6-vuotiaina kuuroutuneita), jotka puhuvat niin hyvin, että en ole aina ollut aluksi varma, ovatko he kuuroja vai kuulevia.
Minun kokemukseni rajoittuvat kuuroihin, joilla ei ole sisäkorvaimplanttia. Käsittääkseni sen avulla osa kuuroista pystyy kommunikoimaan ihan hyvin suomen kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin jos teillä juuri on ollut lasten kaverisynttärit (meillä on) :)
Mutta miten vaihtaisit ajatuksia läheisten ja muidenkin ihmisten kanssa? Miten nauttisit musiikista, luonnon äänistä, hiljaisuudesta, lastesi naurusta?
sulla ei ole hajuakaan kuinka paljon kuulon puute elämää rajoittaa ja hankaloittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin jos teillä juuri on ollut lasten kaverisynttärit (meillä on) :)
Mutta miten vaihtaisit ajatuksia läheisten ja muidenkin ihmisten kanssa? Miten nauttisit musiikista, luonnon äänistä, hiljaisuudesta, lastesi naurusta?
en minä ainakaan itedä yhtään kuuroa ihmistä joka puhuisi vaikka olisikin kuuroutunut aikuisena