Tänään keskeytys aloitettiin :(

mutta miksi päädyit keskeyttämään raskauden?

selittämään ettei tunnisteta.



Kuitenkin ei ole mikään: ei ole sopiva hetki tms vaan todella todella painavat syyt.

Myös lääkärin kanssa puhuimme asiasta, hänkin tuki keskeytyspäätöstä oman jaksamisenikin vuoksi.



Ainiin, ehkäisynä oli kierukka, joka oli päässyt pois paikoiltaan.

ap

vaan ei ollut aika lapselle, oliko näin?

kertoa enemmänkin, lähipiirini tietää tilanteestani ja ei ole mikään salaisuus, että täällä palstailen.



Syinä on taloudelliset syyt ( jäin hetki sitten työttömäksi), vaikea masennus ja suurimpana päätökseen vaikutti mieheni kuolema.

En jaksaisi uutta lasta enää kaikessa tässä paskassa, tiukkaa tekee selvitä jo olemassa olevan lapsen kanssakin.

ap

kertoa enemmänkin, lähipiirini tietää tilanteestani ja ei ole mikään salaisuus, että täällä palstailen.

Syinä on taloudelliset syyt ( jäin hetki sitten työttömäksi), vaikea masennus ja suurimpana päätökseen vaikutti mieheni kuolema.

En jaksaisi uutta lasta enää kaikessa tässä paskassa, tiukkaa tekee selvitä jo olemassa olevan lapsen kanssakin.

ap

En osaa vastata tuohon kysymykseesei (mutta eiväthän nuo aiemmatkaan ole siihen vastanneet). Paljon olet saanut kärsiä. Toivottavasti tulevaisuus tuo vastaan parempia päiviä!

Otan osaa, sulla on todella vaikeaa.



Eikö sun tehnyt mieli pitää lasta ikäänkuin muistona miehestäsi? Tosin ei se olisi kovin reilua lasta kohtaan.

Minulla oli tuulimunaraskaus (olisi ollu vko10),ja silloin tehtiin lääkkeellinen keskeytys,ihan kuten tekisi abortin. Se sujui kivuttomasti,vuoto vaan oli todella runsasta. Tunne puolella kokemus oli todella raskas. Siis vaikkaki oli tuulimuna ja vaikkaki oli vahinko koko juttu. Silti asia oli tosi raskas ja menetyksen tunne valtava. Koska tottakai oletin raskauden olevan normaali ja olin jo tehnyt kovan ajatustyön ja päätöksen pitää lapsen...

Kaikilla on omat syynsä,ei kannate muiden ajatuksista piitata. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Sure surusi ja yritä sitten tarttua arkeen.Voimia.

kuin mahdollinen lapsi jota ei nyt tule :(

Pelkkä ajatus pitämisestä tuntui liian vaikealta joten siksi tämä ratkaisu.

Yhdessä olisimme pitäneet mutta elämä päätti toisin.



Lähinnä pelkään, kadunko tätä myöhemmin kun pahimmasta surusta on selvinnyt?

Tulevia kipuja myös pelkään

ap

kun olet selvinyt surustasi ja masennuksestasi.

se on viimeinen mahdollinen miehesi "muisto" ja ainoa mahdollinen täyssisarus edelliselle lapsellenne?

Sä et saa ikinä takas sitä!

Hei ja voimia!



Kemiallinen keskeytys voi olla erittäin kivulias toisille, toisille ei. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Jomotti ja supisti muutaman kerran ja sitten alkoi vuoto. Sairaalalla annetaan yleensä hyvät särkylääkkeet ja sitä kannattaakin kysyä rohkeasti, turhaan älä fyysistä kipua vastaanota. Kun vuoto oli alkanut kunnolla ja suurin osa kohdun sisällöstä poistunut, sain lähteä kotiin.



Henkistä kipua, surua, luopumisen tuskaa ja kyvyttömyytä äitiyteen sitten purin psykologilla, ystävälleni, miehelleni ja yksin useita tunteja suihkussa. Itkin ja kävin asia kerrallaan läpi tätä. Osittain tähän auttoi se omien resurssien puutteiden tiedostaminen ja myöntäminen. Kun tiedän, miten paljon taakkaa minulla on menneisyydessä ja miten paljon taakkaa oli nykyisyydessä. Todellisuus löi vasten kasvoja. Se, että on kykenemätön hallitsemaan vallitsevia ulkoisia ja sisäisiä olosuhteita, että sitä on kuolemassa ja tukehtumassa henkisen taakkansa alle ja se, miten vahvasti kaikki käsittelemättömät traumat söivät mielenterveyttä kaiken tuon lisäksi. Se on myös auttanut antamaan itselle anteeksi. Siinä ajassa ja paikassa olin todella heikossa tilassa. Surua tunnen toki vieläkin, mutta se suru ei ole enää niin vahva ja voimakas. Elossa oleminen nyt tänä päivänä, mielenterveyden paraneminen siedettävälle tasolle ja nykyisten lasten hyvinvointi on merkityksellisimmät syyt pysyä elossa.



Voimia. Olen pahoillani kaikista vastoinkäymisistäsi ja menetyksistäsi.

Toisille abortin tekeminen on henkisesti raskaampi prosessi kuin toisille. Siksi piti vielä sanoa, että hyvinkin voimakkaat tunteet voivat tulla pintaan parantumisprosessissa. Niistä on todella tärkeä saada keskustella jonkun kanssa. Tärkeintä on, että asian pystyy käsittelemään kun siihen on voimia. Sinulla on nyt paljon surullisia tapahtumia elämässäsi, joten ole itsellesi armollinen. Voimia vielä kerran.

Haluatko itse syntyä maailmaan vain siksi, että tässä sinä nyt olet isästäsi muistona.

Olen sairastanut masennusta esikoisen raskaudesta asti yli 4vuotta siis, tiedän jo itsekkin etten yksin jaksaisi hoitaa pientä vauvaa sekä esikoista.



Yhdessä olisimme vielä jotenkin selvinneet tästäkin yllätyksestä.

Nyt tunnen ettei vain ollut muuta vaihtoehtoa :(



Pyysinkin abortin kokeneilta kokemuksia, olisi pitänyt arvata, että vielä joku tulee ilmoittamaan hänen mielipiteensä lapsen pitämisestä :(

ap

Ole itsellesi armollinen. Ei tuo ole kauheinta, mitä voit tehdä.

Itse keskeytys ei ole rankka, jos se vaan sujuu ns. normaalisti. Kuin olisi pahat kuukautiset. Ja kuten joku jo kirjoitti, kipulääkkeet ovat mahtavia. Minulle tehtiin keskeytys, eikä se tuntunut juuri miltään.



Itse tunnen monta abortin tehnyttä, joilla on mielenterveys ym. asiat aivan normaalilla tavalla. Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi anteeksi. Kyllä se siitä!

Ottaen siis huomioon sun tilanteesi.



Eikö sulla muka olisi löytynyt ketään auttamaan pahimman yli?



Fyysisesti tuo abortti on helppo nakki. Se on se psyykkinen puoli se pahin...

se on viimeinen mahdollinen miehesi "muisto" ja ainoa mahdollinen täyssisarus edelliselle lapsellenne? Sä et saa ikinä takas sitä!

Ap on päätöksensä tehnyt ja enää siihen ei voi vaikuttaa. Urpoa alkaa pohtimaan "entä jos kuitenkin" juttuja.

Olen ap pahoillani näistä törtöistä jotka päästelevät suustaan mitä sattuu.

Voimia ja iso hali. Neuvoja ja kokemusta mineulla ei ole jakaa kanssasi.

-tintti-

en voi kuvitella tuntemuksisasi. Itse täällä palstalla joku viikko sitten pohdin edessä olevaa keskeytystä ja valvoin useamman yön vain itkien ja ihan fyysistä kipua ajatuksesta tuntien. Me päädyimme jatkamaan raskautta, enkä voi edes kuvitella miten hirveitä hetkiä koet *hali*.



Voimia sinulle elämääsi.

jos lapsen isä olisi kuollut.



Oletko miettinyt, miten tehty abortti vaikuttaa masennukseesi. Tuskin ainakaan helpottaa.

jos lapsen isä olisi kuollut. Oletko miettinyt, miten tehty abortti vaikuttaa masennukseesi. Tuskin ainakaan helpottaa.

Keskeytys on jo käynnissä. Vastailkaa vaan ap:n kysymyksiin, lohduttakaa, olkaa tukena mutta älkää kääntäkö veistä haavassa.

-tintti-