Lue keskustelun säännöt.
Jos päivähoidosta tulee viestiä, että lapsella on ongelmia...
26.10.2010 |
... niin älkää säikähtäkö! Omalla lapsellani oli päivähoidossa ongelmia, enkä aluksi tajunnut lainkaan miksi. Kotona kaikki sujui mielestäni hyvin, mutta hoidosta tuli viestiä, että siirtymätilanteet olivat todella vaikeita, ohjeet eivät menneet perille niin hyvin kuin pitäisi ja lapsi oli todella villi ja levoton. Pistin sen aluksi jotenkin vain hoitajien outouden piikkiin, mutta vaihdoimme kuntaa ja samalla siis hoitopaikkaa ja samanlaisia viestejä tuli uudestakin paikasta.
Aloin aktiivisesti hakea apua ja sain lapsen puheterapeutin testeihin. Sitten toimintaterapeutin. Lopulta pääsimme neurologiselle ja diagnoosi oli dysfasia. Vaikka lapsi puhui ihan ikätasoisesti. Ongelmat johtuivat dysfasiasta joka aiheutti sen, että lapsi ei ymmärtänyt ohjeita etenkään isossa ryhmässä, jossa puhetta kuului samaan aikaan monelta taholta ja ohjeet satelivat.
Lapsi pääsi pienryhmään ja meno helpotti. Nyt lapsi on jo reipas koululainen ja ongelmat ovat terapialla ja kotona tehtävillä harjoituksilla lieventyneet aivan valtavasti!
Pelottaa oikein ajatella miten lapseni voisi nyt, jos olisin vain jääräpäisesti pitänyt pääni ja kieltäytynt hyväksymästä päiväkodin huomioita. Outoa kllä esim. kelo vieraili lapseni takia ryhmissä (molemmissa) useaan otteeseen, mutta ei pitänt lapseni ongelmia merkittävinä. (Mitähän se kertoo keltojen ammattitaidosta...?)
Ymmärrän hyvin oman kokemukseni kautta sen torjunnan, joka vanhemmille tulee siitä, kun joku vieras sanoo, että omassa lapsessa on jotain "vikaa". Helposti tulee suojareaktio päälle. Mutta ihan turhaa pelkoa!
Nimimerkillä: reippaan tokaluokkalaisen äiti
Kommentit (23)
ongelmia päiväkodissa kuin ap:n lapsella, kävimme neurologin tutkimuksissa, psykologillakin. Mitään kielellistä vaikeutta ei löytynyt, päinvastoin, lapsi katsottiin kielellisesti erittäin lahjakkaaksi, ikätasoaan edistyneemmäksi, mutta vaikeuksia löytyi hahmotuksessa ja motoriikassa tarkkaavaisuuden kiinnittämisessä ja keskittymisessä sosiaalisissa taidoissa. Poika on nyt erityisluokalla pienryhmässä ja pärjää opinnoissa ikätasonsa mukaisesti, joissakin aineissa huomattavasti paremminkin (englanti, ruotsi).
vaikka mihin vaikeuksiin. =) Ei sen perusteella diagnoosia tehdäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivähoidosta tuli viestiä, että meidän 2v. (melkein 3v.) vastustaa siirtymävaiheita, sekä nukkuminen tuottaa vaikeuksia. Hän oli myös puhunut rumia yhdelle hoitajista, sitä pidettiin poikkeavana käytöksenä.
Poikamme oli siis ryhmän vanhin. Ryhmää pidettiin pienessä asunnossa, kun päiväkodin tiloihin ei mahtunut. 10-12 kpl 0-3 -vuotiasta 3h+k asunnossa, josta yksi huone oli ulkovaatteita varten.
Järjestettiin keskustelu sekä erityislastentarhanopettaja vieraili kerran, jonka jälkeen vielä uusi keskustelu. Ei mitään ratkaisuja esitetty asiaan.
Ryhmän lastentarhanopettajan mielestä pojallamme voisi olla jotain ongelmia päässä.
Tässä vaiheessa lapsi kieltäytyi itkien aamuisin lähtemästä päiväkotiin.
Lähdin sitten itse varaamaan aikaa erikoislääkäriltä, lastenpsykologilta. Halusin selvittää asian. Tästä tarhantädit sitten kauhistuivat, sanoivat, ettei se ole tarpeen.
Kävimme lastenpsykologilla, joka ei havainnut mitään poikkeavaa.
Hain paikkaa isompien ryhmään 3-5v, jossa päivät lähtivät sujumaan. Pientä siirtymävaihe-ongelmaa oli aluksi, mutta sekin jäi pois. Sen jälkeen ei mitään käytösongelmia.
ongelmia päiväkodissa kuin ap:n lapsella, kävimme neurologin tutkimuksissa, psykologillakin. Mitään kielellistä vaikeutta ei löytynyt, päinvastoin, lapsi katsottiin kielellisesti erittäin lahjakkaaksi, ikätasoaan edistyneemmäksi, mutta vaikeuksia löytyi hahmotuksessa ja motoriikassa tarkkaavaisuuden kiinnittämisessä ja keskittymisessä sosiaalisissa taidoissa. Poika on nyt erityisluokalla pienryhmässä ja pärjää opinnoissa ikätasonsa mukaisesti, joissakin aineissa huomattavasti paremminkin (englanti, ruotsi).