Haimasyövästä toipuminen
Omakohtainen kokemus on, että haimasyövästä voi selviytyä kuten olen itse tehnyt. Kuusi vuotta sitten kärsin pitkästä flunssasta ja sanoin nuorelle lääkärille, että nyt selvität mikä minua vaivaa. Haluan tästä flunssasta eroon.
Seitsemän kertaa lääkäri kutsui minut laboratoriokokeisiin eikä osannut vielä sanoa mikä vaivasi. Olin pelaamassa sählyä kun puhelin soi perjantaina klo 16. Lääkäri totesi vain lyhyesti, että sinä olet vakavasti/kuoleman sairas ja nyt heti Pejakseen sairaalaan. Olin ymmälläni. Olinhan juuri pelannut tunnin sählyä ja olo oli mikä mainoin. Lääkäri kuitenkin vielä pyysi, että kaverini katsoisivat minun valkuaisini ja kysyi, että ovatko keltaiset, jolloin koko porukkka huusi yhteen äneen, no on! Ei muuta kun Peijakseen. En tiennyt vieläkään mikä minua vaivasi. Olin kuin h-moilanen. Lähdin Peijakseen kuitenkin vasta lauantaina. Ottivat aivan käsittämättömän määrän verikokeita. Sitten vaan kärrättiin osastolle. Maanantaina kirurgi tuli viereeni ja sanoi, että sappeni on tukossa eli luultavasti sappikivet ym. että joudun gastroskopiaan vai mikä lie. Kirurgi ja toinen lääkäri teki tutkimuksen (minä tajuttomana) ja kertoi herätettyäni, että ei minulla todettu mitään sappikiviä vaan haiman kasvain on tukkinut sapen ja että laitoittavat stuntin. Pääsin kotiin ja 3 viikon kirurgi soitti, että nyt heti tänne ja sinut leikataan ylihuomenna 31.12. (aattona). Menin kirurgin juttusille ja sain tietää sairastavani haimasyöpää ja että minulle tehdään whipplerin leikkaus - what! Kolme kirurgia leikkasi seitsemän tuntia; ottivat pois 2/3 osaa vatsalaukusta, puolet haimasta, koko sapen sekä pohjukaissuoli. Ei mikään pieni leikkaus siis. Toivuin loistavasti kuten epikriisissä sanotaan. Minulla oli kahdeksan erilaista letkua kiinni itsessäni kun heräsin. Sanoin kirurgirelleni, että yksi letku lähtee päivittäin ja sitten minä lähden kotiin. No ihan niin ei mennyt koska kahdeksantena päivänä kun lähdin kotiin lähti kaksi letkua samaan aikaan :). Olen täysin toipunut, voin hyvin ja elämä hymyilee. Olin vasta 45-v. kun minulla todettiin syöpä eli kyllä siitä voi toipua ihan täysin, paljon tietysti riippuu omasta elämänasenteestaan! Tsemmiä kaikille vaan!
Kommentit (55)
Mutta; "kyllä siitä voi toipua ihan täysin, paljon tietysti riippuu omasta elämänasenteestaan" -muistathan, että kaikki eivät parane, vaikka kuinka hihkuisivat kattoon saakka ja olisivat positiivisia koko sairauden ajan. Valitettavasti.
Mutta et ehkä sitä tarkoittanutkaan. Onnea, hieno juttu!
Hienoa että sait syövän selätettyä. Varmaan energisyydelläsi oli myös osaa nopeaan paranemiseen. (sain viestistäsi siis sen kuvan että olet energinen tyyppi =) )
joo, ei kannata sekoittaa hihhuliuskomuksia lääketieteeseen. Tästä saa vain sen kuvan, että Asenne ratkaisee syövässäkin, ne jotka kuolee on luusereita..
Hienoa että olit niin sinnikäs ja vaadit hoitoa ja asian selvittämistä! Etkä suostunut sairastamaan "flunssaa" viikkotolkulla.
Olen itse myös selvinnyt syövästä. Oli kyllä elämäni kovin koettelemus, mutta tässä ollaan ja nautitaan perheestä ja ystävistä ja ihanasta arjesta.
Hyvä me! Iloista viikkoa kaikille, nautitaan terveydestä ja toisistamme!
Haluan vielä lisätä että oikea asenne on toki ihan hyvä juttu mutta se ei valitettavasti riitä parantamaan syöpää.
Toipuminen riippuu niin monesta tekijästä, lajista, levinneisyydestä ym. Mielestäni on kamalaa että potilaan pitäisi kaiken muun keskellä koko ajan hymyillä ja olla positiivinen tai muuten kuolema korjaa. Kukaan ei aiheuta omaa syöpää ja kukaan ei siitä omin voimin ja yksin selviä. Onneksi on lääkärit ja Suomessa potilas saa todella hyvää hoitoa!
Olen siis se toinen toipunut syöpäpotilas.
En kommentoi ap:tä vaan joitain muita vastaajia.
ja onhan se muillekin kivempi, että potilas hymyilee ja heittää läppää aina tuskaisen kuolemansa viimeiseen hengenvetoon asti..
en usko tahdonvoimaan. Kaikilla tuntemillani syöpäpotilailla on ollut hurjasti taistelutahtoa ja silti osalle on käynyt huonosti. Esim. tätini oli sitkein ja tahdonvoimaisin ihminen maailmassa. Hän pystyi elämässään uskomattomiin suorituksiin yksinkertaisesti tahtomalla. Hän oli suorastaan legenda suvussa ja tuttavapiirissä tuosta kovasta tahdosta. Silti syöpä uuvutti hänet 53-vuotiaana.
On silti ihanaa lukea, että haimasyövästäkin voi parantua! Minulle haimasyöpä on tarkoittanut tähän asti aina kuolemaa ja tätä käsitystä onnistuit horjuttamaan.:)
ei haimasyöpä anna oireita (sepen tukkeuduttua) hoito tulee aina liian myöhään..
PALJON ONNEA sinulle haimasyövän selätyksestä!
T: yksi keneltä kaksi kuollut haimasyöpään, nuorena.
paranemiseen ei kyllä asenne tai mieliala vaikuta tippaakaan. Siihen toki, millaista syövän kanssa eläminen on, mutta ei itse paranemiseen. Tätä pidetään yleisesti virheellisenä käsityksenä.
että kuinka se HAIMAN kasvain sen sappitiehyen tukki? Sulla oli siis maksassa metareita, jotka oli kasvaneet sappitiehyiden läpi? vai oliko kasvain niin massiivinen, että se kasvoi pohjukaissuoleen ja sitä kautta esti sappinesteiden kulun maksasta suolistoon?
Haima on kuitenkin "pikkasen" eri paikassa, kuin maksa, jossa ne sappitiehyet kulkevat.
Eikö sappitiehyiden tukkeutumisesta aiheutunut sinulle mitään oireita, muuta kuin keltaisuutta ja häikkä veriarvoissa? Kipuja?
kysyy yksi sappikivitautia sairastava
Aivan ihanan kuuloinen tarina. Olet todellinen selviytyjä! Mistä tuo nuori lääkäri huomasi että olet vakavasti sairas? Oliko jokin tietty arvo koholla vai olitko jossain tutkimuksissa.
Meillä mies tulee välillä keltaiseksi mutta maksa-arvot ovat kohdallaan. Naamaan tulee myös aina välillä sellainen laikku joka häviää sitten päivässä itsekseen. Oli kaksi viikkoa kovien vatsakipujen pari päivää sairaalassa mutta ottivat vain verikokeita joista ei syytä löytynyt.
edes steve jobs ei toipunut vaikka sillä sentään miljardeja
paranemiseen ei kyllä asenne tai mieliala vaikuta tippaakaan.
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta varmaksi en tätä julistaisi. Se mitä pään sisällä tapahtuu, on lääketieteessäkin osittain mysteeri. Vai osaatko piirtää esim. ajattelun "kemiallisen kaavan" ;)
syöpä on niin pirullinen vastustaja, ettei se välitä itkeekö vai nauraako isäntänsä. Leikkaus, sytostaatit ja sädehoito tehoaa tai on tehoamatta riippumatta siitä, miltä potilaasta tuntuu.
Luin kerran artikkelin syöpälääkäristä joka kertoi, ettei vielä koskaan ole tavannut potilasta, joka ei ole päättänyt selättää(vrt iltalehdet) syöpää ja silti vain noin puolet selviää.
ja sen onnistumista, mutta on aika katkera painolasti niille jotka eivät onnistuneet väittää, etä ette nauraneet tarpeeksi? Tai uskoneet onnistuvanne?
että sille laitettiin stuntti vatsaan:)
Syövästä selviää rahalla. tämä on fakta. Esimerkiksi noita nhl-jääkiekkoilijoita sairasttuu harva se päivä, mutta en muista yhdenkään kuolleen.
Saku Koivullekin oli kuin flunssan olisi sairastanut.
iästä viis, miettiä kyllä sopis kannattaako..
Hienoa että sait syövän selätettyä. Varmaan energisyydelläsi oli myös osaa nopeaan paranemiseen. (sain viestistäsi siis sen kuvan että olet energinen tyyppi =) )