muita seksuaalisesti hyväksikäytettyjä linjoilla?

Minä vaan hoen, että ei ollut minun vika...

Voi miten toivon teille kaikille hyvää! En voi edes kuvitella tuskaanne. Itseäni ei ole hyväksikäytetty, muutaman kerran olen joutunut sikamaisen "sukuun naidun" miehen (4 eri!) kopeloinnin kohteeksi, siis ihan "vaan" vaatteiden päältä rintoja, mutta hyvänen aika miten ahdistunut ja likainen olo niistäkin on seurannut. Ei ole kuitenkaan vaikuttaneet elämääni mitenkään, en ole onneksi ihan pieni ollut. Mutta näiden kokemusten ja niiden jälkeisten omien tuntemusteni pohjalta tunnen erittäin suurta empatiaa teitä kohtaan.



Voi rakkaat naiset... :(

jota en enää pysty muistamaan.



En ole voinut hyvin koskaan, pelkään seksiä ihan älyttömästi. En pysty antaa kenenkään koskea alapäähäni, mieheni ei ole koskaan edes nähnyt sitä. Seksiä harrastaessani saan koko ajan pidätellä paniikkia ja halua lyödä ja purra ja paeta. Seksin pitää koko ajan olla sellaista että tiedän just mitä seuraavaksi tapahtuu, muuten panikoin. En ole koskaan selvittänyt näitä asioita terapiassa, koska siellä on keskitytty muihin elämänhallinnan ongelmiin. Aina välillä tulee mieleen että olisko tällä suunnalla lopulta kaiken syy.

Eli töissä, kaksi lasta yms.

Muutama vuosi sitten sairastuin paniikkihäiriöön ja masennukseen, kun sitä selviteltiin tuli tämä asia esiin, jonka olin vain työntänyt pois mielestäni. En ehkä ole työstänyt asiaa kunnolla vieläkään loppuun, mutta en enää vatvo sitä, enkä anna sen juurikaan elämääni vaikuttaa.

Selkeä vaikutus on vielä se, etten halua parisuhdetta, en uskalla, tavallaan toivon rakkautta elämääni, mutta en uskalla sellaista sallia itselleni.

Se ettet halua parisuhdetta ja toisaalta toivot sitä kertoo paljon trauman syvyydestä. Toivon että niin sinä kun muutkin saman kokeneet saisitte apua. Terapia tulisi varmasti olemaan vuosien prosessi mutta ehdottomasti kannattaa. Paljon voimia ja jaksamista. Hakekaa ystävät rakkaat apua vaikkei se tällä hetkellä tuntuisikaan tarpeelliselta. Tarve syvällä sisimmässä kuitenkin on.

eniten minua satutti, ettei paras ystäväni )pappi) ole pitänyt enää yhteyttä. Asiasta hänen lisäkseen tietää 4 muuta

mutta sen verran sanon, että kyllä voin hyvin, olo on nykyään ihana, tykkään elämästä, lapsistani, työstäni sekä harrastuksistani.



Tuo parisuhteen ajatus on vain välillä mielessä, ja totta, en uskalla ja siksi en haluakaan.



Mutta muuten elämäni on harvinaisen hyvällä mallilla, olen selättänyt masennuksen sekä sen paniikin, joten ei tässä mitään hätää ole, kiitos sanoistasi silti, totta toinen puoli.

..yritän olla ajattelematta. väkisinkin tulee silti aina toimittua vanhojen asioiden pohjalta. esimerkiksi suojelen vauvaani aivan liikaa (tiedostamatta sitä itse) tältä pahalta maailmalta. mies on muutamia kertoja siitä huomauttanut, että hyväksikäyttö olisi hyvä käsitellä pois vielä tuolta takaraivolta kummittelemasta..

Jos, siis JOS, kelan kustantama terapia menee läpi nini omavastuu on 25€/krt. Tarvittava määrää olisi 2krt/vko, mutta kertakin on jo satanen kuussa. ei minulla ole varaa yhtään enmpään.

ja ainoa joka tietää on mieheni. Hän siis tietää kaiken. Muutamalle ystävälleni olen maininnut että olen tullut pienenä hyväksikäyetyksi mutta heistä on näkynyt selvästi se että eivät pysty käsittelemään asiaa tai halua kesksutella siitä tai eivät vain usko. Ihan sama oikeastaan ja parempikin niin. Enää en kerro kenellekkään joka ei asiasta ymmärrä mitään.

koskaan ollut terapiassa, ehkä olisi pitänyt/pitäisi. Kukaan ei tiedä asiasta. Mulla on kaksi lasta, olen äitiyslomalla tällä hetkellä. Nuoremapana oli tosi vaikea päästä jotenkin sisälle tähän yhteiskuntaan. Kaikki koulut jäi aina kesken ja olin todella arka, huono itsetunto yms. Käytin myös tosi paljon alkoholia.

Opiskelin sitten aikuisella iällä itselleni ammatin ja nyt olen yrittäjä.

En ole päässyt asiasta yli, mutta en mieti sitä joka päivä. Isäpuoli, joka minulle tätä teki, kuoli viime kesänä. Siitä olen onnellinen.

Terapiassa en ole ollut, mielessä on kyllä ollut useasti, mutten ole uskaltanut mennä. Ajattelen että olo helpottuu kun tekijä kuolee, toivon että se iljetys kuolisi. Mutta pelkään ettei se paranna mun oloa.

..äiti pisti psykologille puoliväkisin kun asiasta kerroin, silloin joskus aikoinaan. jätin käynnit kuitenkin kesken, koska tuntui, että asia järkytti enemmän psykologia, kuin minua. aikuisiän kynnyksellä asiaan palattiin uudelleen, kun tekijä jatkoi touhujaan omien lapsiensa kanssa ja juttu vedettiin oikeuteen. lopullinen tulos oli se, että kaikki vanhat arvet revittiin auki oikein kunnolla ja oikeus totesi kuukausien taisteluiden jälkeen rikoksen olevan vanhentunut omalta osaltani. tyyppi sai kuitenkin omista lapsistaan pienen tuomion. nyt olen yrittänyt keskittyä vain vanhemmuuteen ja parasta terapiaa on seurata oman pienokaisen temmellystä. olen vihdoin saanut aikaan jotain hyvää:) kävin oikeustaiston jälkeen muutaman kerran psykiatrin juttusilla, mutta totesin sitten, että tulen toimeen ilmankin. oma perhe tietää asiasta ja jokunen ystävä. turha menneitä on vatvoa, vaikka se omaan elämään tuleekin vaikuttamaan loppuun saakka - tavalla tai toisella.

Hoito on keskustelun lisäksi kehohoitoa ja kestää 1,5-2h, hinta n. 65-75 euroa. Ihan alkuun kävin hoidossa pari kolme kertaa kerran viikossa, nykyään noin kerran kuukaudessa/kolmen viikon välein.



Hyväksikäyttöön liittyvien tunteiden (pelko, viha, syyllisyys ja häpeä) kohtaaminen vapauttaa niistä.Alan vähitellen saada purettua valtavan vihan sisältäni ja koen saavani olla nainen.

..yritin aikoinani avautua mieleni synkistä syövereistä niin ystävilleni, kuin seurustelukumppaneillenikin. tuloksena oli se, että seukkauskumppanit säälien katosivat elämästäni ja ystävät siinä mukana. edes sukulaiset eivät pitäneet minua enää minuna. nyt kun olen ollut tuppisuuna viimeiset kymmenen vuotta, on asia heidän kohdaltaan unohtunut, joille olen joskus avautunut. enää ikinä en juttua tuo julki. niin monet säälivät katseet olen joutunut kohtaamaan.

Vaikka hyväksikäytetty kokisikin että elämä on kutakuinkin mallillaan, hyväksikäyttö poikkeuksetta on vaikuttamassa elämään ja elämisen laatuun. Kaikki asiat eivät ole välttämättä tietoisuuden tasolla ja traumaattinen kokemus voi heijastua omassa toiminnassa monella eri tavalla, ilman että tiedostaa sitä.

Tyypillistä on että hyväksikäytetty kokee alussa häpeää ja syyllisyyttä vaikkei se olekaan uhrin syytä. Käyttäytyminen saattaa ilmetä esimerkiksi agressiivisuutena, kontroloimattomana seksuaalisena käyttäytymisenä (omanarvontunne heikentynyt, itseinho, alistuminen), masennuksena, parisuhteen perustamisen vaikeutena (luottamuspula -> vaikeus nauttia seksistä) jne. Trauma usein vaikuttaa myös omaan käyttäytymiseen lasten syntymän jälkeen. Se saattaa ilmetä ylivarovaisuutena ja ylisuojelevana toimintana suhteessa omaan lapseen.

Se että uhrilla on trauma, heijastuu usein myös muihin perheenjäseniin.



Monilla on sellainen uskomus että kun hyväksikäyttäjä kuolee, trauma kuin poistuisi päiväjärjestyksestä. Näin ei valitettavasti ole. On luonnollista että uhri kokee suurta vihaa hyväksikäyttäjää kohtaan, häntä, joka on pilannut elämän. Yleistä on sekin sekin että toivoisi hyväksikäyttäjän kuolevan. Se on inhimillistä. Viha ja syvä katkeruus ovat kuitenkin tunteita jotka vaatisivat terapiaprosessin jossa nämäkin tunteet saisi käsitellä. Milloinkaan uhrin ei tietenkään tarvitse tulla hyväksymään tekoa, empatiaa hyväksikäyttäjää kohtaan ei tarvita. Moni uhri yrittää myös unohtaa asian koska s-ä-ä-l-i-i hyväksikäyttäjää. Se on kuitenkin sellainen rikos jo lain edessä että rikoksentekijän tulee vastata teostaan. Ennenkaikkea uhrin tulee saada apua että eheytyminen mahdollistuu.



Toivon teille kaikille julman kokemuksen kokeneille paljon voimia arkeen. Ennenkaikkea toivon että jaksaisitte hakeutua avun piiriin. Trauman johdosta käyttäytyminen ja tunne-elämä kärsii. Elämä sellaisen kokemuksen kanssa on kuluttavaa ja stressaavaa. Prosessin läpikäytyä olette ehyempiä, jaksatte ja voitte paremmin niin äitinä kuin puolisonakin. t.8

luettuani viestejä tuli paha olo - ja mieli.



En ole itse tehnyt kenellekkään mitään pahaa - mutta empaattisena ihmisenä tuli kelju olo.



On hyvä, että näistä asioista puhutaan. Jos joku mies joka näihin tekoihin syyllistyy, ottaisi ajatuksen. Ajatuksen siitä, että kuinka kauaskantoiset vaikutukset teolla voi olla.

..että hyväksikäyttäjäni kuolisi. En muutenkaan kannata esim. kuolemantuomiota tms. Parempi, kuin eläisi mahdollisimman pitkään. Näin voin saada lohtua siitä, että hän EHKÄ saattaa katua tekoaan ja joutuu myös elämään asian kanssa lopun elämäänsä. JOS vain osaa katua.. JOS omaa omantunnon..

..että hyväksikäyttäjäni kuolisi. En muutenkaan kannata esim. kuolemantuomiota tms. Parempi, kuin eläisi mahdollisimman pitkään. Näin voin saada lohtua siitä, että hän EHKÄ saattaa katua tekoaan ja joutuu myös elämään asian kanssa lopun elämäänsä. JOS vain osaa katua.. JOS omaa omantunnon..

TUOLLAISEN TEON TEHNEET OSAAVAT KATUA. SAATI OMAISIVAT OMAATUNTOA..

Masennus on sairaus. Surullista on se että mikäli tällaisen trauman kanssa menee lääkäriin, ensisijainen apu on mielialalääkkeet. Moni omistaa sellaisen mielikuvan että lääkkeitä syömällä tervehtyy ja loppujen lopuksi koko loppu elämä menee masennuslääkkeitä syödessä. Joillekin lääkket voivat olla masennuksen hoidossa paikallaan- siksi koska lääkkeet nostattavat mielialaa sen verran että pääsee sieltä sängystä ylös ja suoriutuu näin normaaleista askareistaan.

Masennuksen takana on kuitenkin jokin syy ja sitä mielialalääkkeet eivät paranna. Mielialavaihtelut ovat yleensäkin normaalia, mutta masentunut saattaa kokea että masennus on voitettu kun mieliala on virkeämpi. Masennuksen syy (tässä tapauksessa esim. hyväksikäyttö)on kuitenkin selvitettävä ja saatava apu siihen. Vaikean masennuksen läpikäyneillä riski sairastua uudestaan on suurempi, varsinkin silloin jos syvällä mielessä on käsittelemättömiä asioita.



Terapiamuotoja on monenlaisia ja kaikille ei välttämättä kaikki käy. Joillekin esim. verbaalinen kommunikointi voi olla hyvin hankalaa. Tarjolla on myös muita terapiamuotoja. Toisille taas puhuminen voi olla ainut terapiakeino.

Moni seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut kokee usein vaikeana fyysisen kontaktin (esim. halaaminen, kädestä kiinni pitäminen yms.) Terapiamuotoja on niin paljon että jokaiselle varmasti löytysi oma. Eri asia aina on se maksupuoli. t.8