Mitä ihmettä teen, etten loukkaa anoppia?
Käymme välillä anoppilassa syömässä, ja joskus hän on tehnyt jälkkäriksi esim. kiisseliä, jonka hän annostelee valmiiksi jokaiselle, ja laittaa tosi paljon. Haluaisin itse ottaa, ihan sen takia, koska olen aikuinen ihminen, ja senkin takia, että aluksi otan vain vähän, jos se ei olekaan hyvää.
Mun miestä ärsyttää tämä myös, ja sanoo joka kerta, että me osataan ottaa ihan itse. Mutta ei, ja sitten täytyy (usein) hampaat irvessä syödä se kiisselikulhollinen. Jos ei syö ollenkaan, niin anoppi on naama norsunveellä loppuajan.
Voi luoja, että voi elämä joskus olla hankalaa, mutta tää tosiaan ärsyttää... :D
Kommentit (18)
Ja laita anopille "kunnon annos", ripottelet pikkuisen suolaa päälle ja sitten hymyssäsuin yhdessä syömään.
Siis noin mun tekis mieli sun tilanteessa tehdä, mutten varmaan uskaltaisi. :)
ja jos anoppi edelleen tyrkyttää niin sanon, että ruoka oli jo niin hyvää, että en todellakaan yhtään jaksa. Ja kun tuntia myöhemmin on taas aika juoda kahvia, otan vain kahvin ja sanon, että vatsa on vieläkin täynnä, oli niin hyvää ruokaa.
Hankala on anopin siinä ihmetellä, kun toinen kohteliaasti ja kauniisti kehuu ruokaa.
Jätä syömättä se, mitä et jaksa tai jos et tykkää, niin syö vaan vähän!
Eikö kaikissa "paremmissa" paikoissa jälkiruoka tarjoilla valmiiksi aseteltuina :)
Eikö kaikissa "paremmissa" paikoissa jälkiruoka tarjoilla valmiiksi aseteltuina :)
(ei ap.)
Niissä "paremmissa" paikoissa on tuskin anopin kiisseliä jälkkärinä...
Eikö kaikissa "paremmissa" paikoissa jälkiruoka tarjoilla valmiiksi aseteltuina :)
(ei ap.)
Lähinnä nyt aattelin, että ap:n anoppi haluaa tarjoilla päivällisensä "tyylikkäästi", vaikka se jälkiruoka olisikin kiisseliä.
että en jaksa syödä, niin silloinkin ollaan naama väärinpäin...
ap
ongelma jos on naama väärinpäin kun jätät jälkkärin kulhoon. Jos alkaa natisemaan jotain,sanot suoraan että niin, juuri tämän vuoksi haluan itse ottaa annokseni.
Helposti järjestyy: sanot että "ihan ihan vähän vain minulle, olen jo ihan täynnä kun oli niin hyvää pääruokaa".
mutta minä kyllä ottaisin ja söisin kiisselin, tuskin se niin pahaa on. Ihanaahan se on kun joku näkee vaivaa (ja todennäköisesti osoittaa välittämistään sillä ruoan tarjoamisella). Tuskin te siellä joka päivä kuitenkaan syötte joten silloin tällöin voi "uhrautua" tehdäkseen toisen iloiseksi?
mutta minä kyllä ottaisin ja söisin kiisselin, tuskin se niin pahaa on. Ihanaahan se on kun joku näkee vaivaa (ja todennäköisesti osoittaa välittämistään sillä ruoan tarjoamisella). Tuskin te siellä joka päivä kuitenkaan syötte joten silloin tällöin voi "uhrautua" tehdäkseen toisen iloiseksi?
Voisin kuvitella ap:n anopin olevan sitä ikäluokkaa, joka hemmottelee ja tosiaan näyttää välittämistään ruualla. Kyllä ihan taatusti söisin sen kiisselin (vaikkei olisi omaa herkkuakaan), jos sillä tekisin anopin iloiseksi.
Joskus on vain ihan hyvä päästää irti niistä periaatteistaan ("olen aikuinen, ja osaan annostella itse") :)
Munkin anoppini nimittain annostelee kaikkien ruuan, ja se arsyttaa niin minua kuin miestanikin. Kaikkein arsyttavinta on se, etta han tekee sita jopa meilla kylaillessaan (appi ja kalyni odottavat kiltisti, etta anoppi antaa heille ruuan jopa meidan ruokapoydassamme...). Hanen tapauksessaan on kyse halusta kontrolloida ruokaan liittyvia asioita, on myos mm. kieltanyt kaikilta muilta perheenjasenilta paasyn keittioonsa ruokaa laittamaan jne. Ma olen sen verran veemainen ihminen, etta jos en ole saanut itse laittaa ruokaa lautaselleni, niin kylla ihan hyvalla omallatunnolla sanon etta "nyt en jaksa enaa" ja jatan ruokaa...
Seuraavalla kerralla kun anoppi kävisi luonamme niin antaisin ihan liian ison annoksen ja mököttäisin sitten jos ei söisi kaikkea.
No meillä taas tuo ei syö mitään minun tekemää. Ei ole kertaakaan suostunut maistamaan. Pitäkööt tunkkinsa. En enää edes tarjoa.
JA kyllä, lapsellista, mutta en syö hänenkään tekeleitään.
Ettekö te koskana ole olleet ennen tilanteessa jossa joku toinen annostelee, mutta te saatte vaikuttaa siihen miten paljon pistää lautaselle?
Ettekö te koskana ole olleet ennen tilanteessa jossa joku toinen annostelee, mutta te saatte vaikuttaa siihen miten paljon pistää lautaselle?
Ja taytyyhan sunkin myontaa, etta on hiukan epanormaalia jos kukaan muu saa koskaan koskea ruokaan, ennen kuin se on omalla lautasella?
jos teen enheille tarjoile. Astiat laitetaan pöytäään, saavat hellalta ottaa ruokaa. Miniähän ei osaa kotiruokia syödäkkään, Jos keitän herkeittoa ei käy, pitää olla purkkikeittoa kaaliruokia ei tykkää syödä.
Ettekö te koskana ole olleet ennen tilanteessa jossa joku toinen annostelee, mutta te saatte vaikuttaa siihen miten paljon pistää lautaselle?
Kun silla, mita pyytaa, ei ole mitaan merkitysta ;-)
Ja taytyyhan sunkin myontaa, etta on hiukan epanormaalia jos kukaan muu saa koskaan koskea ruokaan, ennen kuin se on omalla lautasella?
Mun mielestä sun ja ap:n tilanteita ei voi verrata. Tai ainakaan ap:n viestistä ei saa kuvaa, että anoppi annostelisi aina kaikki ruuat vaan vain sen jälkkärin valmiiksi.
Sua kyllä säälin, ap:n "ongelma" lähinnä huvittaa niinkuin taitaa häntä itseäänkin :D
Ettekö te koskana ole olleet ennen tilanteessa jossa joku toinen annostelee, mutta te saatte vaikuttaa siihen miten paljon pistää lautaselle?
Kun silla, mita pyytaa, ei ole mitaan merkitysta ;-) Ja taytyyhan sunkin myontaa, etta on hiukan epanormaalia jos kukaan muu saa koskaan koskea ruokaan, ennen kuin se on omalla lautasella?
Mun mielestä sun ja ap:n tilanteita ei voi verrata. Tai ainakaan ap:n viestistä ei saa kuvaa, että anoppi annostelisi aina kaikki ruuat vaan vain sen jälkkärin valmiiksi. Sua kyllä säälin, ap:n "ongelma" lähinnä huvittaa niinkuin taitaa häntä itseäänkin :D
Ja ehka hassuinta tassa on se, etta mua ei anoppi arsyta edes noine tapoineen puoliksikaan niin paljon kuin appi, joka on ihan oikeasti sietamaton ihminen (en nyt jaksa tassa kuvailla edes etta miksi). Eli kaikki on tosiaankin suhteellista... ;-)
Jos anopille on sanottu, ettei lapa kiisseliä, mutta lappaa silti, niin oma vikansa.