Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli?? Pelkään nähdä eksää!
24.10.2010 |
Ja vaan siis sen takia, että mulla on vielä niin kauheasti tunteita sitä kohtaa eikä mulla mene oikein millään elämän saralla hyvin :(
Sillä menee, on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Minä taas näen hänestä vieläkin unia melkein joka yö.
Pitäisi nähdä häntä, koska meillä on 8 kk ikäinen vauva (eikä mies ole nähnyt vauvaa kovin montaa kertaa). Nyt olisi ollut tulossa käymään entisten lastensa kanssa, mutta jänistin :( Mulla on kauhea ikävä niitä sen edellisiä lapsiakin ja tuntuu tosi pahalta nähdä heitäkin, kun emme enää ole perhe.
Aarrrghh, kun meni maha sekaisin kun mies laittoi viestin, jäi ruokakin kesken :/
Mitä helvettiä teen? Olen masentunut, rahat tiukilla, yksinäinen ja pelkään huomista. Mitään laastarisuhdetta en pysty edes harkitsemaan, ensinnäkään en halua päästää lähelleni ketään, en luota kehenkään ja toisekseen, enpä oikein missään pääse ketään tapaamaankaan. ???? Olen vieläkin ihan solmussa...
Kommentit (34)
erosta on jo 7 kk aikaa... :( Tuli vaan täysin yllätyksenä mulle ja mies nyt vaan sattui olemaan semmoinen "elämän rakkaus".
Onneksi lapsi ei vielä ymmärrä kaivata isäänsä, tiedän olevani todella epäreilu!!
Elämään takaisin kiinni pääseminen on vaikeaa, olen väsynyt (vauva herättää öisin monta kertaa) eikä tukiverkkoa ole. Onneksi päivät menee nopeasti vaikka niitä pelkäänkin. Olen ihan raunio... :(
Mulla on yksi tulevaisuudenhaave, joka vähän innostaa, mutta käytännössä siinä ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita ihan raa'asti nyt unikoulua vauvalle niin saat ainakin nukuttua paremmin. Sen jälkeen olo varmasti kohenee ja ajatuskin kulkee paremmin! Jos vauvalla on ihan oikeasti nälkä yöllä, niin anna vaikka vain kerran maitoa. Ja yritä tankata illasta enemmän ruokaa.
Voi että kun osaisin auttaa sinua enemmän, tilanteesi ei kuulosta kovin kivalta.
Millainen haave sinulla on? Ehkä siinä on järkeä sinulla vaikka joku toinen voisi olla siitä eri mieltä. Ei kannata miettiä liikaa mitä muut ajattelevat.
t. 2
aikahan tuo on erosta vasta. Saatko jostain lapsenhoitoapua, jotta voisit tehdä jotain, mistä pidät?
Onko ystäviä, joille puhua tai vaikka oma äiti? Äiditkin ymmärtävät paljon enemmän kuin kuvitellaankaan.
ihme ukkoja vaivaa,ku pitää jättää pienen vauvan äiti??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on kaikki oikeus tuntea niin kuin tunnet. Neljän seinän sisällä eläminen vauvan kanssa ilman tukiverkkoja ei oikein kuulosta helpottavan tilannettasi.
Joku jo ehdottikin että puhuisit äidillesi. Musta se on hyvä idea. Tai sit joku muu sukulainen tai kaveri.
Kannattaa ottaa selvää onko paikkakunnallasi mahdollisuutta perhetyöntekijään tai esim MLL josta saisit satunnaista apua vauvan hoitoon. Pääsisit vähän tuulettumaan ja tekemään yksin jotain kivaa.
ja se että se ei kuulemma ollut luonnollisen tuntuista kanssani. Piiiitkä juttu. Löysi kuitenkin heti paremman.
Se haave on sellainen, että en ole siitä kellekään kertonut, kun vieläkin epäröin sen toteuttamista. Toisaalta en menetä siinä kuin puoli vuotta aikaa enintään ja toisaalta saisin sitten mun haaveammatin! Ammattia en kuitenkaan lapsen kanssa pysty toteuttamaan, joten menee hukkaan. Voisin sen sijaan jatkaa entisiä opintojani, jotka ovat todellista pakkopullaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta on lyhyt aika "hukkaan heitettäväksi" eli sinuna harkitsisin kyllä vakavasti haaveesi toteuttamista. Asioilla on tapana järjestyä. Ehkä ammatinharjoittamisen ja äitiyden yhdistäminen voikin onnistua tavalla tai toisella.
Jos sun haave on tarkoitettu toteutuvaksi niin asiat kyllä järjestyvät kun vaan uskallat ottaa ensimmäisen askeleen. Jos ei, niin tapaatpahan ainakin uusia ihmisiä ja olet yhtä kokemusta rikkaampi. Syteen tai saveen, kuten sanotaan.
Kannattaa muutenkin tutkia muita opiskelu/ammattivaihtoehtoja, jos löytyisi jotain joka olisi nykyistäsi kiinnostavampaa.
Tuo heti eron jälkeen uuden löytäminen tuntuu varmasti sinusta pahalta. Toisaalta, itse olen sitä mieltä, että usein (ei tietenkään aina) tekee hallaa itselleen kun hyppää suhteesta toiseen ilman edellisestä toipumista. Siinä mielessä sinä olet voittaja, kun pärjäät omillasi ja löydät itsesi ennen uuden parisuhteen etsimistä!
t. 2 ja en muista mikä numero :)
En tosiaan tiiä löytikö mies jo mun aikaan tän uuden naisensa, muuta jokatapauksessa parin viikon jälkeen viimestään. Musta tuntuu, että minä olin miehelle se joku korvaava suhde, että se pääsi vielä-edellisestä erostaan yli, satuin vaan rakastumaan ensisilmäyksellä ja kovasti.
Itse en tosiaankaan voi edes vielä keskustella vastakkaisen sukupuolen kanssa kunnolla, niin meni luottamus kaikkiin. Puhumattakaan siitä, että oikeasti pitäisi jonkun kanssa tutustua tai päästää fyysisesti lähelle. Ja sitten toisaalta on niin yksinäinen että ihoon koskee :(
Tuo haaveammatti on perinteisesti aika epäsovinnainen naiselle, saa nähdä mitä siitä tulee. Kuulen jo korvissani etukäteen varsinkin äitini paheksuvan äänen paasaavan, kuinka en koskaan saa mitään vietyä loppuun asti ja valmiiksi... (Äiti nyt toimii tosin terapeuttina mun ex-ex-miehelle, joka oli väkivaltainen, kertoo paljon siitä naisesta.) Toisaalta olen jo niin vanha, että tuntuu että ois kiire saada elämässään jotain aikaiseksikin. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei sitä kannata elämän rakkautena vaalia. Kukaan suurisydäminen mies ei jätä vaimoaan ja 1kk-ikäistä vauvaansa. Ansaitset oikeasti parempaa. Jos sun sitä edellinen mies on ollut väkivaltainen, niin kuulostaa siltä, että sulla on vähän huono tsägä tai maku miesten suhteen. Opettele nyt elämään itsesi ja vauvasi kanssa ja koeta saada itsetuntosi kohoaamaan vaikka juuri toteuttamalla se ammattihaaveesi. Kun itsetuntosi on kohonnut, löydät varmasti myös ansaitsemasi miehen.
Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty, se järjellä ajatteleminen :/
En mää enää mitään miestä ota enkä halua, pärjään kyllä yksin. Paremmin tuota hetkellistä yksinäisyyttä kestää kuin enää yhtään parisuhdehelvettiä. Ja sitä paitsi nyt olen kokeillut kaikkea ja mikään ei kestä :(
Olen "kasvanut yhteen" -> ero neljän vuoden jälkeen.
"Mahtavaa seksiä suhde ja muutenkin synkkas" -> ero kahden ja puolen vuoden jälkeen.
"Rakkautta ensisilmäyksellä ja niin hyvä olla että ei kenenkään kanssa ennen" -> ero puolentoista vuoden jälkeen.
Ei kiitos enää! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty, se järjellä ajatteleminen :/
Mut se, että edes järjellä ajateltuna tajuaa asian, antaa jotain tasapainoa sille, että tunne yhä halajaa miehen luo. Eli että et nyt ajattele, että olet menettänyt jotain aivan mahtavaa.
Varmasti ekat kerrat, kun tapaat miehen, tuntuvat pahimmilta, mut varmaan se tapaaminen siitä helpottuu, mitä useammin olet hänet tavannut.
Tsemppiä sulle! Muista, että aika parantaa. Ja että vielä jonain päivänä tulet olemaan huippuonnellinen.
ja minä hysteeriset itkut itkeny. Se siitä. Hirveä ikävä jää kun näkee sen poistuvan ja koko ajan tekisin mieli mennä halaamaan tai jotain. Meillä oli tosi paljon läheisyyttä ja se tuntui niin hyvältä ja nyt oikein raastaa kun ei voi enää edes koskea.
Ja se miten ollaan heti samalla aaltopituudella!! Mä en tajua miten mies pystyi kaiken heittämään hukkaan :(
No, ainut tyydytys on se, että en enää ikinä näytä tunteitani miehelle enkä ikinä siltä mitään pyydä.
Ja olipa se ihanan huomaavainen, toi ihan kahvipaketin ja vaippoja. (Millään tavalla ei osallistu rahallisesti lapsen kasvatukseen, ei ole tunnustanut isyyttä. Sillä oli hienot uudet vaatteet päällä ja vittu mulla ei oo rahaa ostaa ees talvitakkia vaan vanhalla tuulitakilla on pärjättävä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita tarkastella miestäsi ihan rehellisesti, ehkä se ikäväkin sitten vähitellen hellittää. Ensin varmaan pinnalle nousee suuttumus ja vihan tunteet. Ei tosiaankaan ole kohdellut sinua millään tavalla hyvin tai kunnioittaen. Kuulostaa tosi itsekeskeiseltä ja epäkypsältä mieheltä.
ja minä hysteeriset itkut itkeny. Se siitä. Hirveä ikävä jää kun näkee sen poistuvan ja koko ajan tekisin mieli mennä halaamaan tai jotain. Meillä oli tosi paljon läheisyyttä ja se tuntui niin hyvältä ja nyt oikein raastaa kun ei voi enää edes koskea.
Ja se miten ollaan heti samalla aaltopituudella!! Mä en tajua miten mies pystyi kaiken heittämään hukkaan :(
No, ainut tyydytys on se, että en enää ikinä näytä tunteitani miehelle enkä ikinä siltä mitään pyydä.Ja olipa se ihanan huomaavainen, toi ihan kahvipaketin ja vaippoja. (Millään tavalla ei osallistu rahallisesti lapsen kasvatukseen, ei ole tunnustanut isyyttä. Sillä oli hienot uudet vaatteet päällä ja vittu mulla ei oo rahaa ostaa ees talvitakkia vaan vanhalla tuulitakilla on pärjättävä.)
että olen luullut tukehtuvani tai meneväni psykoosiin. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että ei sen väliä.
Mies ON huomaavainen ja ihana, mutta vaan silloin kuin asiat menee (sen mielestä) hyvin. On silläkin ollut rankkaa.
Toisaalta on taas juurikin itsekeskeinen eikä mitään muuta.
En vaan ole ikinä tuntenut oloani niin hyväksi kenenkään kanssa ja tähän ikään sitä kokemustakin on kertynyt, eikä noi mun tunteet ota laantuakseen :( Näyttääpi tulevan hyvin yksinäinen ajanjaksi mun elämässä. Ja uskokaa tai älkää, teen kyllä kaikkeni etten jäisi pyörimään itsesäälissä!
En nyt muista mainitsitko jo kauan olitte miehesi kanssa yhdessä?
Toivon todella, että tilanne helpottaisi pian ja löytäisit taas onnen omasta elämästäsi. Oikeasti, tiedän ettei nyt paljon lohduta, mutta ex miehesi ei kuulosta kovin ihanalta..
totta,toiko vaan vaippoja ja kahvia? tollasellahan joo elää lapsi ja äiti!! eikö tommosta isyyden tunnustamista voi vaatia? maksaako kela elarit? voimia sulle kovasti!
vain 1,5 vuotta?
Ehkä sulla oli vielä alkuhuuma ja vaaleanpunaiset lasit päällä? Vaikeampi päästä erosta yli kun totuus miehen puutteista ei ole vielä kunnolla valjennut, vaan kaikki tuntui vielä täydellisen ihanalta.
Koita ihan järjellä aina ajatella kun ikävä ja ahditus iskee, että taisit olla vielä rakastumisen huumassa eron aikaan, joten mielikuvasi miehestä saattaa olla hieman kaunisteltu. Menetyksesi ei ehkä todellisuudessa ollutkaan niin kamala kuin nyt tuntuu. Ehkä mies ei oikeasti olekkaan rakkautesi arvoinen.
Eli vauva oli todellinen ylläri (sekin vaikutti kyllä aika paljon). Olin muutaman kuukauden päästä raskaana, vaikka tätä miestä ennen en ollut käyttänyt ehkäisyä kaheksaan vuoteen. (Ja minä tyhmä jo melkein aloin uskomaan kohtaloon.)
Se oli vaan semmoista rakkautta ensisilmäyksellä vaikka luulin että vaan elokuvissa käy niin :( Mies kuulemma tunsi samoin, mutta kaipa nuo tunteet voi hävitä ihan yhtä äkkiä kuin tullakin.
Ja se tunne oli jotain semmoista, että en usko että elämän aikana kovin montaa kertaa semmosita kokee. Kaikki tuntuu kauhean väljähtyneeltä :(
Jos erostanne on vielä lyhyt aika, niin on varmasti ihan luonnollista, että tunnet tuolla tavalla. Kyllä aika onneksi parantaa haavoja.
Koita löytää ilo elämässäsi vaikkapa vauvastasi, aloita joku harrastus tai hanki muuten elämääsi uutta ajateltavaa. Ehkä se lievittää oloasi.
Voisitko puhua tunteistasi exällesi?
Exälläsi on varmasi ikävä lastaan ja siksi onkin reilua, että koittaisitte nähdä lapsen vuoksi vaikka se pahalta tuntuukin. Lapsellannekin on siihen oikeus.
Toivottavasti pääset "takaisin elämään kiinni" pienten asioiden kautta. Tsemppiä sinulle ap valtavasti!