Mitä mieltä?tarhassa töissä mt-potilaita!

heillä kun on sitä väkivaltaisuutta. Tiedän tapauksen joka teeskenteli tyhmää ja kilttiä mutta oikeasti hautoi väkivaltaisia ajatuksia poliisin tappamisesta naulapyssyllä tai naapureiden kaasuttamisesta. Naureskeli näitä mulle ihan pokkana.

Opiskele vähän faktoja ennen kuin kommentoit. Psykoottiset henkilöt eivät yleensä ole vaarallisia muille kuin itselleen, ja tällöinkin vain tilan ollessa päällä (ja työkykyinen henkilö tuskin on psykoosissa). Toisaalta ihan normaaleilta vaikuttavat ihmiset, joilla ei ole mitään diagnoosia (ainakaan juoruakkojen tiedossa) saattavat olla pedofiilejä, raiskaajia, vaimonhakkaajia, lasten tukistajia jne. jne.

Kyseessä oli vainoharhainen psykoottinen ja hän nautti sadismista ja väkivallasta. Herää itse ruusunpunaisista unelmistasi.

psykiatri ja tehnyt potilaalle tutkimusta joihin perustat diagnoosisi, niin kyllä. Ja jos olet psykiatri ja levittelet täällä tietoja potilaastasi niin silloinkin suosittelen huolehtimaan omista asioistasi, joissa tuntuukin olevan huolehtimista. Jos vaivaudut perehtymään asiaan (mutta sitähän et viitsi tehdä, koska on kivempaa heitellä kommenttia lonkalta) huomaat että aika harva psykoottinen henkilö todella toteuttaa väkivaltaisia ajatuksiaan, jos niitä edes on. Media tekee ison numeron niistä harvoista tapauksista, ja kauhuelokuvista saa myös hyvin vääristyneen kuvan, jos niitä käyttää tietolähteenään.

Eivät ole olleet millään tavalla vaaraksi muille, eikä psykoosi ole ollut mitään agressiivista sorttia. Psykooseja on todellakin niin erilaisia ja eritasoisia, että ne lievimmät tapaukset eivät ole mitään kauhean rajuja juttuja.

heillä kun on sitä väkivaltaisuutta. Tiedän tapauksen joka teeskenteli tyhmää ja kilttiä mutta oikeasti hautoi väkivaltaisia ajatuksia poliisin tappamisesta naulapyssyllä tai naapureiden kaasuttamisesta. Naureskeli näitä mulle ihan pokkana.

jos joku on vaikka läpikäynyt lyhyen psykoosin teini-ikäisenä, hän on loppuikänsä kykenemätön tekemään työtä ja vaarallinen muille ihmisille, ihan vain perustuen tähän sinun kertomaan tarinaasi.

masennus nyt vähintään, koska työuupumus ei riitä sairasloman syyksi, parempi laittaa masennuskoodilla. Ei se ihmistä työelämässä sen vaarallisemmaksi muuta kuin diabeetikkoa tai astmaatikkoa tai jopa ihan perustervettä ihmistä. Ei ne mielenterveyden ongelmat tartu päiväkotiharjoittelijasta lapseen, jos sellainen huolestuttaa niin ihan ensin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä oman mielensä tasapainoisuutta. Jos kerta työkykyinen on niin että voi työharjoittelussa olla, ei sairaus varmastikaan ole pahasti oireilevassa vaiheessa.



Itse sairastan toistuvaa keskivaikeaa masennusta, joka oireilee jaksottaisesti, joskus on helpompia kausia, joskus vaikeampia. Työni hoidan aina täydellä omistautumisella jos työssä olen. Oireet näkyvät ensin aina kotielämässä, siivous ja pyykinpesu jää, eikä työpäivän lisäksi sitten jaksakaan mitään muuta kuin nukkua. Kenellekään en ole vaaraksi, pahimpinakin kausina vain käperryn itseeni ja nukun 24/7. Lasten kanssa työskennellessä koen elämän merkitykselliseksi ja se auttaa jaksamaan. Opiskeluelämässä tai sijaisuuksia tehdessä en asiasta mainitse, koska se ei kenellekään kuulu enkä jaksa olla mikään ennakkoluuloja poistava tienraivaaja.



Ja kuten jo todettua, kuka tahansa "normaali" voi olla piilevästi mitä tahansa. ;) Sitä ei vaan näy papereissa.



t. mt-potilas lto-opiskelija.

masennus nyt vähintään, koska työuupumus ei riitä sairasloman syyksi, parempi laittaa masennuskoodilla. Ei se ihmistä työelämässä sen vaarallisemmaksi muuta kuin diabeetikkoa tai astmaatikkoa tai jopa ihan perustervettä ihmistä. Ei ne mielenterveyden ongelmat tartu päiväkotiharjoittelijasta lapseen, jos sellainen huolestuttaa niin ihan ensin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä oman mielensä tasapainoisuutta. Jos kerta työkykyinen on niin että voi työharjoittelussa olla, ei sairaus varmastikaan ole pahasti oireilevassa vaiheessa. Itse sairastan toistuvaa keskivaikeaa masennusta, joka oireilee jaksottaisesti, joskus on helpompia kausia, joskus vaikeampia. Työni hoidan aina täydellä omistautumisella jos työssä olen. Oireet näkyvät ensin aina kotielämässä, siivous ja pyykinpesu jää, eikä työpäivän lisäksi sitten jaksakaan mitään muuta kuin nukkua. Kenellekään en ole vaaraksi, pahimpinakin kausina vain käperryn itseeni ja nukun 24/7. Lasten kanssa työskennellessä koen elämän merkitykselliseksi ja se auttaa jaksamaan. Opiskeluelämässä tai sijaisuuksia tehdessä en asiasta mainitse, koska se ei kenellekään kuulu enkä jaksa olla mikään ennakkoluuloja poistava tienraivaaja. Ja kuten jo todettua, kuka tahansa "normaali" voi olla piilevästi mitä tahansa. ;) Sitä ei vaan näy papereissa. t. mt-potilas lto-opiskelija.

sinun kannanttaisi laittaa tämä vaikka ihan omaksi avaukseksi. On mielestäni sen arvoinen asia, että olisi hyvä että muutkin lukisivat näin fiksun tekstin.

ohis

Jouduin itse rankkaan tilanteeseen töissä, minulta vaadittiin liikaa ja otin siitä paineita, lopulta minut erotettiin ilman varoitusta. Olin panostanut kaiken työhön ja jouduttuani kohtaamaan omat ihmissuhteeni ilman turvaa jouduin psykoosiin.

Tuloksena 2,5 kuukautta suljetulla, sain uuden työpaikan ulos päästyäni saman tien, nyt jo 4 vuotta vakituinen työ. Edelleen teen töitä salatakseni menneisyyteni.



En tee töitä lasten kanssa joten älkää huolestuko.

Tarkoitukseni oli kertoa että rankkojen asioiden takia kuka tahansa voi "seota".



Jokainen mt-potilas ei ole krooninen tai vaarallinen.

selvennyksen vuoksi

töihin näitä kuntoutujia. Oli kuulemma aivoverenkiertohäiriö-diagnoosilla.



Oli muuten entinen työkaverini ja tiesin oikean syyn. Näki piruja ja tuli töihin mustelmilla kun kuulemma oli kuollut entinen miesystävä kuulemma kävi häntä heittelemässä seiniin yms. Oli pitkään hoidossa ja jäi sairaseläkkeelle mielenterveysongelmista. Lapset oli otettu huostaan.



Nyt yritti uudelleen työelämään. Ilmoitin johtajalle tapauksesta ja naisen taustoista. Onneksi otti tosissaan, koska sanoin, että pitäkää huoli, ettei kertaakaan ole piruja ja saatanaa lietsomassa lapsistani pois, kuten edellisessä työpaikassa teki. Että kertaakaan ei saa jättää yksin ainakaan minun lasteni kanssa samaan huoneeseen.



Joutui lähtemään onneksi, koska äkkiä muutkin vanhemmat teki valituksia, koska lapset olivat kertoneet niin outoja juttuja naisesta. Pengottiin sairasloman syy paremmin ja sieltä löytyikin skitsofrenia. Mutta oli valehdeltu aivoverenkiertohäiriöiksi, että saisi paremmin työpaikkoja päiväkotiin.



Ei onneksi enää päsee töihin. Se tie on poikki.

vaikka aloitus kuulostaa provolta.



tiedan henkilon joka on koulussa avustajana, vai mika se oikea nimike on?koulunkayntiavustaja? hanella on mielenterveydellisia ongelmia.kaksisuuntainen mielialahairia tmv ja sitten kayttaa viela HUUMEITA!!!! vittu huumeita ja on tekemisissa lasten kanssa!!!



en voi kun ihmetella...miten tuollaisia ei testata, miten tuollaista ei selviteta. kuitenkin asia on diagnosoitu jne..sairasta...ihan pelottaa et millasia hulluja omien lasten koulussa on



kai ne kohta palkkaa sinne pedofiileja, ku ne tulee lasten kanssa niiin hyvin toimeen...

Siskoni on mielisairas, enkä taatusti jätä lapsiani hänen seuraansa ilman jonkun muun aikuisen läsnäoloa. Vaikka hän vaikuttaakin täysin normaalilta ulkopuolisten silmissä, niin lähiomaisena tiedän, että ihan yhtäkkiä ajattelu saattaa muuttua toisenlaiseksi. Esimerkiksi hänen puheessaan joku kuollut sukulainen saattaakin olla elossa. Vieras henkilö ei huomaa tässä puheessa mitään outoa, ei edes terveydenhuollon ammattilaiset, koska he eivät tiedä totuutta. Hän myös saattaa toisinaan menettää täysin malttinsa ihan pikku asiasta tai pelotella tekevänsä pahaa, jos häntä ei totella. Totta kai tiedän, että kaikilla mt-henkilöillä näin ei ole. Mutta tiedän myös sen, että kerta se on ensimmäinenkin kun se järki ja maltti katoaa yllättäen täysin. Psykoosissa oleva henkilö voi todella olla vaarallinen myös muille, kokemusta on. Hän myös helposti sairastuttaa lähipiirinsä raskaalla käyttäytymisellään ja muita syyllistävillä puheillaan. Lievät oireet, kuten masennus eivät haittaa, mutta jos on taustalla käyntejä mielisairaalassa + päihteiden liikakäyttöä, niin ei missään nimessä lasten pariin töihin.

ja olen pph. En ymmärrä miksi en saisi tehdä töitä. Ei se masennus toisiin tartu, ei se ole flunssa tai vatsatauti.



Hoitoni lopetettiin jo 1,5vuotta sitten ja tunnen itseni terveeksi. Jos en saisi tehdä töitä, varmasti masentuisin. Ei toimettomana olokaan mitään herkkua ole, olisihan ihan hyödytön. Nyt saan tehdä sellaista työtä mistä tykkään ja tunnen oloni hyväksi.

jotka todellakin voivat olla harjoittelussa ja töelämään tutustumassa missä vain. Toki myös päiväkodissa.



Mielenterveyskuntoutujaa, avustajaa tai opiskelijaa ei koskaan jätetä yksin lasten kanssa. Päiväkodeissa on sellainen käsite, kuin "vastuullinen hoitaja" ja hän on aina koulutettu lastenhoita tai lastentarhanopettaja. Vain nämä saavat jäädä lasten kanssa yksin (siinäkin on rajat lapsimäärään, riippuen lasten iästä: mitä pienempi sitä vähemmän), loput aikuiset ryhmässä ovat vain ns: "Ylimääräisiä käsipareja".



Hyvin usein nämä harjoittelijat ja etenkin työelämään tutustujat ovat niin ulalla pk-työstä, että ovat vain yksi vahdittava lapsi lisää työntekijöille. Eivät tosiaankaan aiheuta vaaraa lapsille, kun lähinnä leikkivät junaradalla tai auttavat vetämään tumppua käteen valvonnan alaisena.



LH

mt-ongelmien takia. 2 viikkoa töissä ja 2 eläkkeellä. Hermo ei kuulemma kestä koko aikaista työtä. Ei ihan järkevää hommaa mun mielestä. Tuskin vanhemmat tätä tietää, kyseessä 40v. nainen.

kuin kunnon mt-potilas?

Masennusta en niinkään pahana pidä, mutta jos on jotakin vakavampaa taustalla, niin en haluaisi lastani sellaiseen paikkaan hoitoon.

Esim. kuten tuolla yläpuolella on pari tapausta selitetty.

puhua vaikka yleistneestä ahdistuneisuushäiriöstä joka pysyy kurissa lääkityksellä (oireena siis jatkuva ahdistus ja tunne että kohta tapahtuu jotain pahaa tms) kuin vaikka paranoidista skitsofreenikosta.



Myös vaikea mt-ongelma voi olla sellainen, ettei tosiaankaan aiheuta vaaraa: hyvä ystäväni on sairastanut psykoottisen depression ja en tunne ketään, jolle lapseni luottavaisemmin mielin hoitoon jättäisin.



Eli termi "mt-ongelmainen" ei kerro mitään. Käsite on liian laaja... vähän sama kuin puhuisi että "Fyysiset sairaudet ovat hengenvaarallisia" ja tarkoittaisi vain syöpää, vaikka oikeasti valtaosa fyysisitä sairauksista on jotain flunssaa tms. hyvin lievää.

taustoistani, nykytilanteestani, sairauksistani yms ettei aleta "penkomaan vähän paremmin" ja sitten lietsota kauhua, kun ei ymmärretä niitä asioita.

Kiinnostaisi tietää, että mistä "pengoitte vähän paremmin", kun eivät sairaskertomukset ole julkisia. Vai ihanko lähikapakasta saitte potilastiedot?

töihin näitä kuntoutujia. Oli kuulemma aivoverenkiertohäiriö-diagnoosilla.

Oli muuten entinen työkaverini ja tiesin oikean syyn. Näki piruja ja tuli töihin mustelmilla kun kuulemma oli kuollut entinen miesystävä kuulemma kävi häntä heittelemässä seiniin yms. Oli pitkään hoidossa ja jäi sairaseläkkeelle mielenterveysongelmista. Lapset oli otettu huostaan.

Nyt yritti uudelleen työelämään. Ilmoitin johtajalle tapauksesta ja naisen taustoista. Onneksi otti tosissaan, koska sanoin, että pitäkää huoli, ettei kertaakaan ole piruja ja saatanaa lietsomassa lapsistani pois, kuten edellisessä työpaikassa teki. Että kertaakaan ei saa jättää yksin ainakaan minun lasteni kanssa samaan huoneeseen.

Joutui lähtemään onneksi, koska äkkiä muutkin vanhemmat teki valituksia, koska lapset olivat kertoneet niin outoja juttuja naisesta. Pengottiin sairasloman syy paremmin ja sieltä löytyikin skitsofrenia. Mutta oli valehdeltu aivoverenkiertohäiriöiksi, että saisi paremmin työpaikkoja päiväkotiin.

Ei onneksi enää päsee töihin. Se tie on poikki.

kuin kunnon mt-potilas? Masennusta en niinkään pahana pidä, mutta jos on jotakin vakavampaa taustalla, niin en haluaisi lastani sellaiseen paikkaan hoitoon. Esim. kuten tuolla yläpuolella on pari tapausta selitetty.

kyllä masennusdiagnoosin lääkäriltä saanut on ihna yhtä lailla mt-potilas kuin pakko-oireinen tai skitsofreenikko. Skitsofreenikko tuskin on masentunutta vaarallisempi ympäristölleen, mutta masennus on aina vakava asia, siis yksilölle itselleen. Älä siis ajattele, että masennus on jokin pieni ongelma ja oikeat mt-potilaat on niitä jotka harhaisina murhaavat lapsesi päiväkodissa. Juuri tuollaisten ennakkoluulojen takia mt-kuntoutujien asema on niin surkea: muilla, itseään normaaleina pitävillä ihmisillä on mielessään tietty kuva väkivaltaisesta hullusta liittyneenä käsitteeseen mielenterveysongelma.

Ovatko he todella sairaita jos työkyky jäljellä?

Todellinen sairaus ja lääkitys vie jo sairaalta työkyvyn.