Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lauantai-illan vuodatus.
23.10.2010 |
Olen onneton, avioliittoni on surkea. Menimme nuorina naimisiin, olin silloin 21. Nyt olemme olleet muutaman vuoden naimisissa, ja huonompaan vain menee. Meillä on 1,5 -vuotias lapsi. Eroa olen halunnut nyt vuoden ajan lähes joka päivä. Tiedän, että se voi olla lapsen kannalta huono ratkaisu, mutta emme voi elää näin. Lapsemme on nähnyt jo useita riitojamme, ja väkivaltaakin viime vuoden puolella. Säikähtää heti kun korotamme ääntämme. Eiköhän ero ole paras ratkaisu tässä vaiheessa, en jaksa enää. Olen antanut miehelleni monta tilaisuutta muuttua, ja odottanut ja rukoillut, että hän kasvaisi isäksi, aviomieheksi ja aikuiseksi. Hän on minua vuoden vanhempi.
Kaipailisin kokemuksia eronneilta naisilta. Kuten kuinka olette selvinneet eteenpäin taloudellisesti ja muutenkin?
Terveisin, surullinen äiti
:'(
Kommentit (5)
rakkaudettomassa suhteessa ei kannata roikkua ei tee hyvää kenellekään. Itsellä ei kokemusta mutta kyllä Suomessa yhna pärjää ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten sovi sanan kasvaa kanssa!
Miksi mies lyö?
Mitä teet itse väärin riidellessä?
Aika harvassa on ne jotka ei itse tee riidellessä mitään väärin. Kaksi siihen otetaan.
Jos ei, niin sitä suuremmalla syyllä otat ja lähdet. Ukko hankkii terapiaa. Sinäkin voit tehdä niin?
liitossasi pitäisi olla, että sitä voisi sanoa rakkaudeksi? Mitä miehen pitäisi tehdä, että hän olisi isä ja puoliso? MIhin piirteisiin hänessä rakastuit, milloin ne katsoivat? Oletko itse muuttunut toiseksi, rakastuiko miehesi sinuun vain illuusioon sinusta? Onko ongelmien perimmäinen syy vanhemmuus vs. villi yökerhoelämä?
Kuulostaa surulliselta ja pelottavaltakin, jos kotona on väkivaltaa. Se ei todellakaan ole hyvä kasvualusta lapsellenne.Kyllä minä tuossa tilanteessa muuttaisin lapsen kanssa muualle.Ehkä eri osoitteissa asuminen ja välimatka antaisi teille tilaisuuden harkita avioliittoanne & perhe-elämäänne ajan kanssa uudelleen, punnita asioiden plussat ja miinukset ja kasvaa & muuttua. Muutos tosin ei tapahdu hetkessä, se voi viedä vuosia.Ja väkivalta tilanteissa suosittelen minäkin kyllä terapiaa, teille molemmille ja erikseen. Käännyt kaupungin perheneuvolan puoleen, sieltä saa ilmaiseksi apua!
Yksinhuoltajana saat varmasti asumistukea ja mahd. sosiaalivirastosta toimeentulotukea jos tiukkaa tekee.Ehkä alkuun voi olla tiukkaa, mutta kun avustukset jylläävät varmasti toimeen tulee tosin eihän niillä rahoilla mitään kulutusjuhlia vietetä, muttei ole tarviskaan.Asioilla on tarkoitus järjestyä!!!
Toivotan sulle onnea matkaan.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tämä tästä. Ratkaisua ei ole vielä syntynyt, mutta nyt on viikon ollut rauhallista, kun uhkasin ottaa avioeron viikko sitten.
Kyllä kaikki varmaan selviää.
Ap