Minkä aineen opettaja oli epäoikeudenmukaisin sinua kohtaan kouluaikanasi?

Sain todistukseen aina huonot numerot ja opettajat yllättyivät kun kirjoitin niin hyvät arvosanat ylppäreissä.

1. Eräs englannin opettaja antoi hyvistä koenumeroista ja osallistumisesta huolimatta huonon numeron todistukseen. Äitini selvitteli syyn: muistutin kuulemma ulkonäöltäni jotain hänen menneisyytensä ihmistä, josta hän ei tykännyt! Numeron korjasi kyllä.



2. Kotitalouden opettaja: Luokassa oli hirveä pulina. Pojat pitivät koko ajan meteliä. Opettaja ei sanonut heille mitään. Olin itse muuten ihan hiljaa, yhden kerran kysyin kaveriltani jotain. Opettaja räjähti ja uhkasi heittää mut käytävälle! Ja täytyy vielä mainita, että olin hyvin kiltti, hiljainen ja tunnollinen oppilas muutenkin.

Sillä oli tapana ottaa joku oppilas aina joka luokalta silmätikuksi ja nöyrytti tätä joka tunti.

Olin ujo ja huono oppimaan kieliä. Lausuin huonosti englantia.

Hän oli onneksi vain yhden vuoden yläasteella opettajani. Pelkäsin aina ennen tunnin alkua mitä se taas keksii. Muutenkin minua kiusattiin, koska olin niin hiljainen. Ei toiset oppilaat kuitenkaan ikinä minua nöyryttäneet ja loukanneet kuten tämä opettaja. En sitä ennen tiennyt, enkä edes uskonut, että opettaja voi olla kiusaaja.

Päätti yläasteen seiskalla minkä numeron kellekin antaa ja se numero säilyi lukion kolmannelle vaikka mitä olisi tehnyt. Lisäksi merkittävin vaikuttava asia numeroon oli se, onko kilpaurheiluharrastus vai ei. Kilpaurheilijat saivat 9 tai 10. Harrastajaurheilijat 8 ja jos ei ollut opettajan tiedossa olevia vapaa-ajan liikuntaharrastuksia, niin sai 6 tai 7 riippumatta siitä, mitä teki liikuntatunneilla.



No minä tietenkin sain seiskalla 7 todistukseen, vaikka osallistuin liikuntatunnilla aktiivisesti kaikkeen ja tein kaiken mitä käskettiin, mutta kun en muuten vapaa-ajalla liikkunut kauheasti (mutta ylipainoinen en ollut). Kasilla aloin urheilla vapaa-aikana, mutta en missään seurassa. Kuntoni nousi kohisten ja olin lukiossa todella hyväkuntoinen ja urheilin paljon, vaikken kilpaurheillutkaan. Kaikissa kuntotesteissä ym. olin lähes parhaimpien joukossa. Sama 7 säilyi numerona läpi yläasteen ja lukion.

Sadistinainen

Antoi minulle aina todistuksiin 10, vaikka en oppinut oikeasti yhtään mitään enkä ollut ollenkaan kiinnostunut varsinkaan biologiasta.

Keskikoulussa 70-luvulla historian ope ei tykännyt musta, kun mun isä oli vasemmistolainen kunnallispoliitikko ja historian ope itse oli äärioikeistolainen. Mä en saanut koskaan vastata tunnilla, vaikka viittasin ahkerasti, ja historian numero oli 7 tai 8, vaikka kokeista sain aina kiitettäviä. Kaikki muut opet oli oikeudenmukaisia ja numerotkin oli kaikista muista aineista 9 - 10.

Olin aina Coopereissa ja muissa testeissä liikuntaryhmäni parhaimpia, pärjäsin pallopeleissä (harrastin myös vapaa-ajalla), asianmukaiset varusteet oli aina mukana ja asenne kohdallaan (liikunta oli lempiaineeni). Numero on siitä huolimatta ollut parhaimmillaan kasi.



Äänekkäimmät ja näkyvimmät oppilaat sai kymppejä, kiltit ja hiljaiset ei. Liikuntaintoani se ei silti saanut pilattua.

olin urheilussa moninkertainen piirinmestari ja kirjoitin laudaturin psykasta- silti todistusnumerot 6 ja 8

Hän oli rinnakkaisluokan oma ope ja suosi aina oman luokkansa tyttöjä, lisäksi kohteli minua jostain syystä törkeästi. Ei mm. päästänyt terkkarille kun salissa sattui tapaturma ja itkin kipujani (myöhemmin selvisi, että ranteeni oli murtunut), lisäksi antoi numeroksi, vaikka osallistuin joka ikiselle tunnille ja tein aina kaikki vaadittavat suoritukset. Ei varmaan tykännyt, kun hänen miehensä oli minun luokanopettajani ja tykkäsi minusta kovasti ja kehui aina kovasti mm. aineitani. Mustis ope siis?

Haukkui fyysisiä ominaisuuksiani, joihin en voinut itse mitenkään vaikuttaa (ei mikään ylipainojuttu).

Tai sama opettaja oli kyllä kaikissa aineissa, mutta liikunnassa tuo korostui. Ei tykännyt meidän äidistä eikä sitten meistäkään (äidillä eri uskonto).



kolmannella luokalla en osannut oikein osua pesäpalloon, niin pisti minut yksin harjoittelemaan lyöntejä "jotta muut saa pelin etenemään".



Hiihdossa olin aika hidas, ja pyysi koko luokan (tytöt 3-6lk.) kokoon, ja sanoi että "nyt Maija voi lähteä koululle kun on niin hidas, muut voidaan jäädä vielä tänne" enkä edes osannut reittiä takaisin. Koitin sitten katsoa laduista ja arvella mistä on eniten hiihdetty ja mennä sinne.



Meillä oli liikuntaläksynä tehtävä hiihtää myös kotona ja sitten merkitä semmoiseen ruutupaperiin luokan seinälle paljonko oltiin hiihdetty. Tsemppasin tosi paljon ja hiihdin innoissani ja raksin ruutuja, niin opettaja kuun lopussa katsoi ett "vai on Maija hiihtänyt näin paljon muka, enpä usko".



viidennellä luokalla ei saatu yleisurheilukilpailuun tarpeeksi osanottajia, ja ope kysyi tahtoisiko joku vielä liittyä. Sanoin että no minä voin, jos ei muut kerta. Ajattelin että se voisi olla vain hauskaa käydä vähän juoksemassa. Opettaja sanoi "eikö kukaan muu lähtisi, no laitetaan sitten Maija jos se haluaa, mutta älä Maija sitten pety kun et kuitenkaan voita."



Nuo nyt tuli mieleen. Olen päässyt tästä yli silti, ja tykkään kyllä urheilla. :D

En usko jumalaan, mikä tuli puheeksi jollakin ussantunnilla yleisessä keskustelussa. Osasin kokeissa asiat aina 9,5-10 -tasoisesti enkä häiriköinyt tunnilla, mutta sain tuon paljastukseni jälkeen uskonnonnumeroksi 8 koko lopun yläasteen ajan.

Olin oikeasti tosi taitava käsitöissä. Kun muut teki essun, niin itse tein kotitaloustuntia varten työtakin ja -hatun. Olin kaverin kanssa ainoat luokalla jotka osasi kutoa myös kangaspuilla. Sukkia ja lapasia olin neulonut jo eskari-ikäisenä jne. Mua ällötti sen open krapulainen olemus ja se että se antoi ihan ihme ohjeita, joten noudatin niitä aika huonosti. Kai munkin olisi pitänyt ommella niitä essuja, mutta jouduttiin itse ostamaan tarvikkeet niin tein mieluummin sellaisia mitä tarvitsin. Jouluna sain numeroksi 7, mutta siitä suuttui sitten jo isäkin, koska se oli todellakin täysin perusteeton. En minä yhtään sen enempää siellä tunnilla ryhdistäytynyt, mutta numero nousi kymppiin. Ja edelleen kammolla muistelen niitä tunteja, miten yhden opettajan onnistui sammuttaa niistä täysin tekemisen ja onnistuminen ilot.