Tämäkö oikein?
Olen kotiäitinä. MEILLÄ lapset 1.8v ja 3kk, eli tuossa välissä ei ole paljon ollut aikaa mennä ja tehdä "omia juttuja". Siis käydä viikonloppuisin ulkona, nähdä kavereita, ravintoloita ym mitä aikaisemmin oli tapana. En kyllä ole kaivannutkaan, mutta nyt alkaa olemaan niin hermot kireällä että olen jo kuukauden kiehunut että tarvitsen lomaa tästä, jotain pientä terapiaa arjesta.
Raskasta tästä tekee nyt se, ettei vauva syö pullosta ja joudun olemaan kokoajan imetysläheisyydessä. Ja se, anteeksi vain, se että mieheni on uusavuton vauvan hoidon suhteen, vaikka hyvä mies muuten (nyt olin 3 min koneella ja mies jo tuli kysymään: "Mitä mää teen tän vauvan kans?" kun se itkee.
Voi venäjä minä hajoan ihan just. Oon täysin erakoitunut, en tee edes kauppareissuja yleensä yksin. Mulla ei ole pariin vuoteen ollut mitään muuta kuin vauva arki, enkä osaa olla hetkeäkään miettimättä jos lähden esim. kauppaan että mitenkä ne pärjää? Mun appiukkonikin pärjäisi noiden kanssa paremmin kuin mieheni, lapsien isä!
Meillä on täällä taas vuosisadan parisuhde kriisi kun suunnittelin lähteväni YHDELLE kaljalle siskoni kanssa. Kaiken huippu on se (joka ei paljoakaan liity asiaan) kun mieheni sanoi ettei ole vara. n.3 - 5€ = 1 kalja (ainakin oli silloin kun minä sellaisen viimeksi tilasin). Vaikka itse käytti juuri veljensä synttäri ryyppyreissulle 240€
Nyt ajattelin että pakkohan tähän on jotain tolkkua tulla, ja sanoin miehelleni että minä en auta tänään saamaan vauvaa nukkumaan vaan hänen on jo aika oppia se itsekkin. Ette arvaakaan kuinka iso herne on mieheni nenässä juuri nyt.
En nyt tiedä mitä tälläkin haen, teki mieli vain purkaa hermojani! Niin, ja jos jollakin on jotain niksejä siihen mitenkä tuon lapsen saisi juomaan pullosta niin otan mielellään vastaan.
Terveisin: Kilahtamis pisteessä oleva äiti
Kommentit (11)
tuon tunteen. Mun poika 6 kk ei syö myöskään pullosta, esikoinen reilut 2-v. Mies on myös aika vasenkätinen :D
Mutta tiedätkö mikä auttaa? Lähet kahdeksi tunniksi jonnekin. Shoppailemaan, lenkille, ihan mitä vaan. Pari tuntia ihan itekseen ja oot ku uus ihminen kotiin palatessasi. Olen nyt 6 kk:n aikana itse päässyt huikeat viisi kertaa kotoa pois kahdeksi tunniksi eli todella tiedän mistä puhut. Ei ole ystäviä paikkakunnalla ja kaikkialle on pitkä matka. Missä päin muuten asut?
että sun olis kannattanut jättää lapset tekemättä..
Lapset ei ole ongelma. Miehen asenne enemmänkin. Ja toisekseen minulle on alkanut tulemaan jo sosiaalisten tilanteisen kammoa, sillä olen ollut niin paljon 4 seinän sisällä. Niin rakkaita kun lapset ovatkin, se on yllättävän pitkä aika elää kaksikin vuotta vailla aikuisten ihmisten seuraa (luukunottamatta miestä ((aikuinen kjäh kjäh, niin juuri)).
Eli juu, ongelma ei ole lapsissa. Ne ovat täydellisiä.
kokeilemaan isänä olemisen taitoja jo esikoisen kanssa? Voit íhan hyvin käydä vaikka kävelyllä tunnin verran ja sanoa miehellesi, että kyllä sinä pärjäät. Kannusta ja auta äläkä rähjää. Ehkä sitä pelottaa oikeasti, jos olet perinaiselliseen tapaan ollut tietävinäsi kaiken paremmin ja pitänyt kaikki langat itselläsi.
Et siis voisi vauvaa imettää? Muuta oma asenne ja mene joskus myöhemmin sinne oluelle.
Asumme Pohjois-pohjanmaalla pienelllä paikkakunnalla. Meillä ei ole paljon tuttuja täältä.
Joo tuo parin tunnin tauko tosiaan voisi olla pieni ensiapu. Eilen pääsin huikeat 30 min käymään kirjastossa kun en parempaa paikkaa keksinyt. Ikäväkyllä kirjasto korttikin jäi kotiin mutta saipahan ainakin viettää tuon ajan kaikessa hiljaisuudessa :] (Täällä on muuten hiljaista, olisikohan mies onnistunut tehtävässään.)
Ap
Itsekin asun pohjois-pohjanmaalla, pieni paikka.
Kyllä sitä erakoituu aika nopeaa, tututkin muuttavat yksitellen pois, mutta ei sitä itse voi tehdä, työt ja kaikki täällä.
eillä mies osasi kyllä hoitaa lapset, mutta ei käyttäytyä heidän kanssaan. Eli jos lapsi itki, niin osasi kokeilla kävelyä, pulloa ja vaipanvaihtoa, mutta jollei sillä rauhoittunut niin mies KARJUI lapselle että mitä helvettiä vielä huudat, sulla on kaikki hyvin. Muutaman raivokarjunan jälkeen luovuin ajatuksesta että koskaan jättäisin miestä lapsen kanssa ja menisin esim kauppaan. Kun sen ei hermot kestäneet minun suihkuni aikaakaan. (Myöhemmin jäi kyllä mieskin)
Et siis voisi vauvaa imettää? Muuta oma asenne ja mene joskus myöhemmin sinne oluelle.
Se vain joi maidon pullosta joten tämä kettinki oli pikkasen pidempi. Eikä kyse nyt varsinaisesti ole vain siitä oluesta. Olisi myös kiva lähteä esikoisen kanssa kylpylään naapuri kaupunkiin jos se kuulostaa yhtään paremmalta.
Ap
Kyllä, olen nuori äiti jos 24.v on vielä nuori. Mutta ei tämä sitä ole että minnekään baariin haluaisin, (niihin ei ole mitään hinkua) vaan kuppilaan , hyvässä seurassa jonnekkin pimeän kapakan nurkkapöytään yhden olut lasin eteen. Täysin eri asia.
eillä mies osasi kyllä hoitaa lapset, mutta ei käyttäytyä heidän kanssaan. Eli jos lapsi itki, niin osasi kokeilla kävelyä, pulloa ja vaipanvaihtoa, mutta jollei sillä rauhoittunut niin mies KARJUI lapselle että mitä helvettiä vielä huudat, sulla on kaikki hyvin. Muutaman raivokarjunan jälkeen luovuin ajatuksesta että koskaan jättäisin miestä lapsen kanssa ja menisin esim kauppaan. Kun sen ei hermot kestäneet minun suihkuni aikaakaan. (Myöhemmin jäi kyllä mieskin)
Tiedätkö, tämä todella helpotti! Ehkä asiani olekaan niin huonosti kuin kuvittelen.
Ap
Itsekin asun pohjois-pohjanmaalla, pieni paikka.
Kyllä sitä erakoituu aika nopeaa, tututkin muuttavat yksitellen pois, mutta ei sitä itse voi tehdä, työt ja kaikki täällä.
Tutut muuttanut yksitellen pois ja ainoita sosiaalisia kontakteja alkaa olemaan kaupan kassa! (ja sekin harvoin).
Ap
että sun olis kannattanut jättää lapset tekemättä..