KOTIÄIDIT mistä ihmeestä..

jaksamista kaipaavat, tää kotonaolohan on yhtä lomaa.

Jos liikunta on sun juttu, maksa jonkun sellaisen kuntosalin jäsenyys, johon saat lapsen hoitoon. Jos olet käsityöihmisiä, lähde vaikka opettelemaan uusi juttu työväenopiston kurssille. Pääasia, että teet jotain aikuisten asiaa, aikuisten kesken, säännöllisesti.



Kyllä mekin, jotka emme saa orgasmeja kotiäitiydestä mutta haluamme silti tarjota lapsille kotihoitoa, saamme ja voimme hankkia useampia lapsia. ;)

Ota mukavaa laiskaa aikaa ilman omantunnonvaivoja. Lapsi voi puuhata itsekin, tai nukkuu päiväunia ja silloin teet just mitä haluat: luet lehteä, lepäilet tai mitä vaan ilman tunnontuskia. Tommoseen tartteis jotain ihan omaa aikaa. Mulla ei nyt sellaista ole, niin en kaipaa juuri muuta kuin joskus lepoa, mutta joskus olen myös tarvinnut sitä hiukkasta omaa aikaa.

jaksamista kaipaavat, tää kotonaolohan on yhtä lomaa.

Kaksi pientä lasta enkä ole kyllä missään vaiheessa tuntenut, etten jaksaisi. Tämä on kyllä suorastaan lepolomaa.

on oikeasti tärkeä henkireikä. Joka päivä on joku kerho. Kun lapsi leikkii toisten lasten kanssa, saan ensinnäkin itse olla aikuisten kanssa eikä lapsi vaadi huomiota. Toisekseen lapsi väsyy kerhossa niin, että nukkuu kunnon päikkärit ja mulla on omaa aikaa. Iltapäivällä jaksankin sit puuhata lapsen kanssa ihan eri lailla, muovailla, piirtää ja rakentaa. Lapsi aloittaa nyt kaksi kertaa viikossa kerhon jonne vanhempien ei tarvitse tulla mukaan, ja mä odotan sitä tosi paljon. Mä ehdin kerhoaikana just käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, kampaajalla, kaupungilla, kavereiden luona..ihanaa että saa olla edes hetken aikaa ilman lasta.



Mieti että onko sulla sellainen asenne että sun pitäis riittää lapselle kaikkeen, olla kaikkien virikkeiden lähde yms. Ei sun tarvitse olla kuin äiti, se riittää! Ja väsynytkin saa olla. Mä olen myös raskaana ja korvaan lounaan ihan helposti uunimakkaralla ja makaronilla jos siltä tuntuu. Pääasia ettei ala vanne kiristää päätä.

koittanut löytää innostusta arkeen niistä tavallisista asioista. Siivoamisesta, ruoanlaitosta.. niiden puuhaileminen pitää lapsen tyytyväisenä ja oma pää on paremmassa jamassa jos puuhailee asioita ja on suht siisti koti. Ja hyvää perusruokaa.



Sen lisäksi ulkoillaan säännöllisin ajoin, jotta saadaan kaikki happea ja rytmiä elämään. Vellominen teki mulle huonoa.



Riittävä unensaanti on kanssa tosi suorassa yhteydessä jaksamiseen.



Toisten äitiystävien näkeminen ja vähintään niiden kanssa käytävät puhelut on kanssa tärkeitä henkireikiä.



Ja vikana tää höhlä palsta. :)

... eivät osallistu OMAN lapsensa hoitoon? : O



Anteeksi, mutta mitä saatte sellaisesta parisuhteesta? Mitä lapsi saa? Miksi tyydytte niin vähään?

nyt kun lapset on 6kk ja 2,5v niin voin sanoa että helpompaa on ollut näiden kahden kanssa ja paremmnin jaaksanut! vauva on kyllä tyytyväinen tapaus niin varmaan sen takia?



mutta nyt voin siis sanoa että olen nauttinut. odotusaikana viimeiset pari kk puhuin että vuoden päästä menen niin töihin kun en jaksa olla kotona mut nyt ei tunnu yhtään siltä. vauva on niin päivien piriste ja tietenki se isompi myöskin mutta kun on tuota uhmaa nini leppyy kun menee vauvan luo joka aina hymyilee :)

Raskaus vetää voimat kyllä kanssa pois tietyissä vaiheissa. Odotan kanssa toista ja alkuraskaus ja nyt loppuraskaus on olleet tosi raskaat. Ne menee silti ohi, jaksamista! Vaikka lapsi on rakas ja ihana, ei joka sekuntia tai tuntia tai päivää tarvitse olla innoissaan kaikesta lapseen liittyvästä. Välillä on ihan ok olla väsynyt ja ahdistunut. Kunhan se ei vie suurinta osaa elämästä niin kaikki hyvin. :)

sillä inhoan ruuantekoa ja leipomista, en pidä siivoamisesta, saati pyykkäämisestä. Minä olen kotiäiti jo 8 vuotta ja nuorimmainenkin aloitti juuri koulun. Silti aijon jatkaa. Välillä jaksaa enemmän ja välillä vähemmän. Koen kuitenkin että tärkein roolini on olla lapsille läsnä, auttaa ja tukea. Toki hoidan kodin askareetkin mutta ne eivät ole meille kenellekkään se tärkein juttu eli välillä on talo mallillaan ja välillä mullinmallin.

Itse en jaksais koko päivää leikkiä ja "hoitaa" lasta. Lapsi on tottunut siihen että teen kotitöitä ja luen lehteä ja remontoin/sisustan.

Eikä se tarkoita sitä että lapsi olisi omillaan, vailla huomiota.

Kaksivuotias jaksaa toista tuntia auttaa pihalla haravoimisessa, nauttii siitä.

Tyhjentää kanssani tiskikonetta, löträä vedellä altaassa kun laitan ruokaa. Imuroi kun minä imuroin, pyyhkii omalla rätillään kanssani pölyjä ym.

Nyt istun tässä koneella ja poika on rakentanut jo hienon junaradan ja kohta mennään yhdessä junalla ajelemaan.

Aamulla maalasin eteisen seiniä ja pojalla oli oma pensseli ja purkissa vettä, sai maalailla kivilattiaa.

Olen ehkä kamalan itsekäs, mutta teen omia juttujani ja oikeastaan juuri sitä mitä haluan ja lapsi on sitten siinä mukana. Kuitenkin päivärytmi meillä on aika tarkka, se helpottaa todella.

Eikä tämä ensimmäinen ole, meillä on jo kolme teiniä joten tiedän miten rankkaa oikeasti voi olla monen pienen kanssa, siksi ehkä nään asiat hiukan eri valossa nyt kun on "vain yksi"

jo kohta 7vuotta,lapsia on 4 kpl.välillä on virtaa ja välillä ei;)

Mistäköhän johtuu??

jaksamista kaipaavat, tää kotonaolohan on yhtä lomaa.

Kaksi pientä lasta enkä ole kyllä missään vaiheessa tuntenut, etten jaksaisi. Tämä on kyllä suorastaan lepolomaa.

Vihasin kotonaoloa aina äitiyslomilla. Oli niiiiiin tylsää! Meinasin tulla hulluksi ja mökkihöperöksi, ei olut ollenkaan mun juttu toi kotonaolo. Nostan hattua kaikille äideille jotka jaksaa!

Itellä 4 lasta. 3:n jälkeen sinnittelin jopa kaksi vuotta, muiden jälkeen painelin töihin heti kun äippäloma loppui. Kolmosen jälkeen jotenkin ajattelin, että pakko jaksaa kun on nää lapset tullut tehtyäkin. Ikää oli siis kun kolmas syntyi 4v ja 2v sisaruksilla. 4:n jälkeen en enää edes yrittänyt olla kotona. Lähdin jatko-opiskelemaan ja kuopuksen kanssa istuttiin ekaa kertaa yliopiston luentosalissa kun oli 2vkoa vanha ;). Täyspäivähoidon aloitti 8kk iässä.

Terv. Huono, mutta rakastava äiti

Ei työssäkäyvätkään jaksa 24/7 tehdä sitä hommaansa. Eli ota aikaa itsellesi, juuri niin paljon kuin tunnet olevan tarpeen. Suosittelen mukavaa harrastusta, jossa voit unohtaa kaikki arkiset askareet.

... eivät osallistu OMAN lapsensa hoitoon? : O Anteeksi, mutta mitä saatte sellaisesta parisuhteesta? Mitä lapsi saa? Miksi tyydytte niin vähään?

Hoidin lasta ensimmäisen vuoden 99 pros. yksin. En ole oikein vieläkään sitä antanut anteeksi. No nyt lapsi täyttää kohta 2 ja mies järjestelee minulle iltavapaita ja on jäämässä koti-isäksi puoleksi vuodeksi ihan kohta.

Joskus joidenkin miesten pitää vaan kasvaa siihen isyyteen ja oman maailmansa muuttumiseen. Minun miehelläni se vei aikaa. Olisiko pitänyt erota, kun lapsi oli vuoden? Luuletko ettemme käyneet keskusteluita?

Ei pidä olla noin mustavalkoinen...

Niin ja mieheni ei ole mikään wt-renttu, vaan koulutettu, hyvästä perheestä jne.

... eivät osallistu OMAN lapsensa hoitoon? : O

Anteeksi, mutta mitä saatte sellaisesta parisuhteesta? Mitä lapsi saa? Miksi tyydytte niin vähään?

mä en oikeasti enää jaksakaan. Mies on reissutöissä viikot ja viikonloput harrastaa omiaan. Hemmetin vaikeaa päästä edes lenkille tunniksi yksin. Mutta eipä tätä huomannut ajatella ENNEN lapsia, ja ensimmäisen jälkeen olin jotenkin niin väsynyt ja mulle lupailtiin parempaa "sitten kun". Ei ole parantunut asiat yhtään. Tunnen tulleeni huijatuksi. Eroaisin ellei se vaikuttaisi lapsiin ihan liikaa. Täytyy yrittää saada itselleen vaan jotenkin elämä.

välillä jotain tavallisesta päivärutiinista poikkeavaa kuten lähdetään sisäleikkipuistoon, kaverin luokse, metsään retkelle jne. Ostoksille lähteminen tuntuu liian hankalalta, joten sitä en enää tee kovin useine mu lasten kanssa ellei mies ole mukana.

päästä välillä ihan itsekseen tekemään jotain kivaa. Pois kotoota vaikka vaan illaksi. Kerran tai pari viikossa. Tai sitten juuri niin että tekee normaaliarutiineista jotain ihan poikkeavaa. Kyllä noita fiiliksiä on muillakin! :)

On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä, ihan varmasti kaikilla. Elämää tämä vain on, ei mitään elokuvaa - vaikka kaikki lehdet ym. kuinka hehkuttais, miten lasten kanssa on ihanaa. No ei aina ole. Ei tarvitsekaan olla.