Kuinka herkästi "napautat" takaisin jos toinen ns piilovi**uilee?

pitää kyllä oppia puolusamaan itseään mutta kohtauksia ei kannata järjestää jos on kyse vähäpätöisestä asiasta varsinkaan työpaikalla. Työrauhan säilyttäminen on tärkeää. Mutta jos joku alkaa selkeästi kiusaamaan ja pitämään silmätikkunaan, pitää tehdä jo jotain.

Olen kyllä herkkä huomaamaan tuollaisen käytöksen mutta kun itse olen sen luontoinen että yritän vältellä konflikteja, niin olen kuin en huomaisikaan. Jälkeenpäin sitten märehdin asiaa mielessäni.

En keksi miksi en napauttaisi. Jos joku pitää minua siksi herkkänahkaisena, niin siinähän pitää.

ei se mun mielestä oo herkkänahkaisuutta, vaan puolensa pitämistä. sana sanasta, kaks parhaasta.

vasta sitten kun on liian myöhäistä.



Oisko joku kultainen keskitie paras, sanoo sellaisista asioista jotka jää muuten märehdityttämään ja antaa toisten mennä ohi.



Jos on joku sama ihminen joka veetuilee jatkuvasti niin kannattaa ehkä kokeilla jos se vaikka lopettais kun saakin maistaa omaa lääkettään.

ja kiertää sanottu asia kohteliaisuudeksi.

Jotkut tosiaan ovat niin yliherkkiä että näkevät "piilovittuilua" ihan missä hyvänsä, ja toiset taas näkevät "napauttamista" samalla yliherkkyydellä.



Yritän vastata vittuiluun mahdollisimman asiallisesti (paitsi jos kyse on miehestäni, jolle vittuilen takaisin), ja yritän olla ylireagoimatta, koska se vain saisi minut näyttämään lapselliselta ja tyhmältä.



Ap, anna esimerkki niin on helpompi vastata mitä siihen sanoisi vastaan.

tai tajuaa joskus myöhemmin, että hei sehän vittuili mulle..

mahdollista ja nauramaan siihen päälle herttaiset "sehän oli vain huumoria"-naurut, niin johan loppuu piilovittuilut.



Mulla on tuo tapa käytössä, tai toisena vaihtoehtona on ottaa se vittuiltu asia ja läväyttää se suoraan pöytään (tomppeliesimerkkinä: jos toinen vaikka vihjailee jotain ruoka-aikaan kotona olemisesta, niin siihen toteaa että Ihanko oikeasti aiot alkaa nyt keskustella mun ylipainosta?) jolloin yleensä ihmisellä menee aika hyvin jauhot suuhun ja keskustelu päättyy siihen.

että tajuan sen aina sen sekunnin liian myöhään. Olen ehtinyt jo vastata jotain sovittelevaa tai kääntää puheen aiheen tms. Kyllä se on ihan suoraa vittuilua, jos sen tajuaa saman tien.

Jos jotain täytyy piilov***uilijalle sanoa, niin tyydyn kysymään appiukon lailla asiallisesti, yksinkertaisesti ja hieman "hitaasti", että "öö...v***uiletko sä nyt mulle?" ja katsomalla häntä suoraan silmiin.



Kaksi kertaa olen joutunut tuon kysymyksen esittämään ja molemmilla kerroilla v***uilija on - pienen kakomisen jälkeen, nopeasti, pieni puna poskillaan mumissut, että "en" ja asia on jäänyt siihen.

Se on ihan hauskaa, varsinkin jos toinen vittuilija on skarppi tyyppi. Se on ihan turvallinen keino myös siinä mielessä, että jos se aloittaja ei vittuillutkaan, se harvemmin osaa myöskään tulkita vastavittuilua vittuiluksi vaan se oikeasti jää piiloon.

Piilovittuilu kertoo omasta huonosta olosta. Yleensä vain jätän tuollaiset ihmiset huomiotta.

just sellanen asiallinen kysymys, kuten joku yllä jo sanoi sen ruoka-aikaan kotona olemiseen vastaamiseen tyyliin aiotko alkaa oikesti puhumaan mun ylipainosta on musta hyvä tapa. Sillon vittuilija tajuaa että vastaanottajalla ei riitä siinä huumorintaju. Tai sit sanoa ihan suoraan että nyt kuule en arvosta tuollasta yhtään, voitko lopettaa samantien.