Olen 30v nainen ja tapasin 43v miehen,

eronnut ja onko lapsia? Onko sulla? Kannattaa miettiä niitäkin asioita.

vaikka sitä että mitäs sitten kun toinen on vaikka 70 niin itse olet vasta 50... näihin vuosiin 20-30 vuotta aikaa, toinen teistä voi vaikka kuolla auton alle 3 vuoden päästä.



Elämä on tässä ja nyt. Nauti siitä että olet löytänyt mahdollisen suuren rakkauden! Älä murehdi tulevasta ja ikäerosta vaan nauti yhdessolosta ja elämästa.

Elämäni parasta seksiä olen saanut tuon ikäisiltä. Aivan mahtavia ja avoimia kaikelle!



Toki ikäero alkaa toisen ollessa eläkeiässä tuntua, mutta voihan sitä sitten vaikka erota, jos elämä on sietämätöntä. Parisuhde on joka tapauksessa enemmän ystävyyssuhde pitkän päälle, joten suhteen liima täytyy löytyä muualta kuin fysiikasta. Mun mies on mua 13 vuotta vanhempi ja en jaksa miettiä vanhuuden ongelmia. Ne tulee, mitä tulee ja uskon meidän keskinäisen yhteyden kestävän ne. Ja jos ei kestä, eroamme. Niin ne samanikäistenkin avioliitot pakkaa hajoamaan. On se syy sitten erilleen kasvu, kyllästyminen, riitely tai vaikka ikäero. Ei sillä ole väliä.

seurusteluksi taitaa jäädäkin (takana 2,5v). Alussa minä olin se joka jarrutteli ja sanoin ääneen, ettei mitään vakavempaa voi koskaan olla kun ikäeromme on niin suuri. Kun pääsin asian yli, niin miespä alkoi jarruttelemaan ja sanoi että alitajunnassa on alkuaikojen sanani liian isosta ikäerosta ja nyt alkanut pohtimaan ettei enää tuossa iässä (hän 54 ja minä 39) osaa aloittaa alusta (hänellä nuorin lapsi 17v ja yhteisiä lapsia ei ole koskaan ajateltu) ja miten sopeutuisi jne. Ja että minä en ole vielä 50:kään kun hän voisi jäädä jo eläkkeelle, että kyllä minä löydän jostain nuoremman miehen. Mutta kun en halua, rakastan häntä ja tiedän että hän lähes jumaloi minua....nytkin odotan hänen soittoaan, jo se saa jalat aivan hyytelöksi :/

Elämäni parasta seksiä olen saanut tuon ikäisiltä. Aivan mahtavia ja avoimia kaikelle!

Toki ikäero alkaa toisen ollessa eläkeiässä tuntua, mutta voihan sitä sitten vaikka erota, jos elämä on sietämätöntä. Parisuhde on joka tapauksessa enemmän ystävyyssuhde pitkän päälle, joten suhteen liima täytyy löytyä muualta kuin fysiikasta. Mun mies on mua 13 vuotta vanhempi ja en jaksa miettiä vanhuuden ongelmia. Ne tulee, mitä tulee ja uskon meidän keskinäisen yhteyden kestävän ne. Ja jos ei kestä, eroamme. Niin ne samanikäistenkin avioliitot pakkaa hajoamaan. On se syy sitten erilleen kasvu, kyllästyminen, riitely tai vaikka ikäero. Ei sillä ole väliä.

Itseni tuntien en voisi hylätä vanhuuden heikentämää miestä ja silloin olisin hoitaja kotona ja työssä. 18

taitaa ikä painaa kun en osaa enää keskittyä kuin yhteen asiaa.



18

Olen itse 31-vuotias ja voisin hyvin kuvitella seurustelevani 40+ miehen kanssa.

Kyllä vielä 7-8 vuotta on ok, mutta mieti tosiaan tuota kun olet vielä virkeä 45 ja mies on...huoh

tai silloin kun mies jää eläkkeelle ja itsellä vielä vuosia edessä...

ikäeroa 8 vuotta ja jo yli 10 vuotta yhdessä, ei se ikäero niin merkitsevä ole, ei tuntunut edes silloin kun olin itse vähän yli 20, nyt vielä vähemmän.

Varsinaisesti ikäero alkoi vaikuttamaan kun olin 12v (sisko 4v), äiti 45v ja isä 61v ja isälle puhkesi Alzheimerin tauti. Voin sanoa, että teini-ikä oli melko perseestä ja kamalaa katsella vierestä kun oman äidin nuorekkuus katosi silmissä :( Nythän isä onkin jo vainaa

Itse seurustelin muutaman vuoden itseäni 11 vuotta vanhemman miehen kanssa eikä ikäero oikeastaan haitannut lainkaan. Olin tuolloin parikymppinen ja hän juuri yli 30. Seurustelu loppui ihan muista syistä kuin ikäeron vuoksi.



Nyt kyllä vähän mietin, haittaiskohan ikäero tässä iässä kun olen nuori 30-vuotias. Haluaisinko seurustella yli 40-vuotiaan kanssa... en tiedä. Nykyinen mieheni on samanikäinen kanssani.



Vanhenemisesta tuli mieleeni erään ystäväni vanhemmat, joilla on noin 15 vuotta ikäeroa. Mies sai aivoinfarktin jo 15 vuotta sitten mutta asuu edelleen kotona. Hän on seniili, mutta eipä tuo ole hänen vaimonsa menoa hidastanut. Hän on itse syövästä parantunut, uskomattoman energinen kuuskymppinen nainen tänä päivänä. Tuntuu olevan silti onnellinen miehensä rinnalla.

Toki väistämättä ikä tuo joskus ongelmia, mutta sekin on niin yksilöllistä. Jotkut ukkoutuvat jo viisikymppisenä, mutta tiedän minä yhden mies, joka siinä paikassa 80, ja juoksee vielä kunnon lenkkiä, matkustelee ja opettelee uutta.



Elämää on vaikea ennustaa. Minusta tuo ei ole vielä mikään häkellyttävä ero. Meillä on 10 vuotta ikäeroa ja ainoa mihin se vaikuttaa on muistikuviin 90- luvun lamasta.

Varsinaisesti ikäero alkoi vaikuttamaan kun olin 12v (sisko 4v), äiti 45v ja isä 61v ja isälle puhkesi Alzheimerin tauti. Voin sanoa, että teini-ikä oli melko perseestä ja kamalaa katsella vierestä kun oman äidin nuorekkuus katosi silmissä :( Nythän isä onkin jo vainaa

Esim. MS- tautiin sairastutaan suhteellisen nuorena ja voin kertoa, että se on erittäin invalidisoiva.

Isä kuoli 37 v. ja äitiä jäi neljän lapsen kanssa leskeksi. Äiti veti itsensä piippuun muutamassa vuodessa ja muutimme kaikki neljä tädin luokse asumaan. Nykyään äiti on hoitokodissa toipumassa burn-outista. Ollut siellä kohta 20 vuotta. Hän on 58- vuotias.

varmasti haittaakaan mitään. Mutta sitten, kun mies alkaa olla 50-55-vuotias, saattaa väsyä kovin helposti pikkulasten hoitoon ja yövalvomisiin, jos teillä siis olisi aikomuksena joskus hankkia lapsia. Samaten vanhana olet itse vielä todennäköisesti hyvässä kunnossa 60-vuotiaana, mies taas keikkuu haudan partaalla 83-vuotiaana.



Mutta jos mies on ihana niin jatka suhdetta kaikin mokomin. Avioliitothan kestää nykyään vain keskimäärin 10 vuotta muistaakseni, joten ero saattaa tulla ennen miehen vanhuudenongelmia. Ja vaikka olisit tavannut itseäsi nuoremman miehen, mistäs sen ikinä tietää, jos vaikka hän sitten olisi sairastunut syöpään ja kuollut nuorena. Tämä vanha miehesi taas saattaa olla oikea superkuntoinen tervaskanto.