Aikalisä

Bombus:

En muuten muista, että täällä kukaan olisi väittänyt, etteivät kristityt voi olla yhtä avarakatseisia kuin esim. me pakanat, tai jos on väittänyt, niin se on mennyt minulta kokonaan ohi. Se avarakatseisuus riippuu ihan ihmisestä, ei uskonnosta.

Niin, myönnetään, että täällä melkein kaikki kristittyjä ahdasmielisiksi syyttäneet ovat seuraavassa henkäyksessä huomauttaneet tuntevansa myös avarakatseisia ja suvaitsevaisia kristittyjä. Ehkä onkin itsestäni kiinni, että olen silti tuntenut kalikan kalahtavan itseeni, koska en usko lukeutuvani itse näihin avarakatseisuuden huipentumiin. Minulla on itse asiassa aika mustavalkoiset ja konservatiiviset käsitykset asioista ja tunnustan sellaisten kammottavien käsitteiden olemassaolon, kuin synti ja vääräuskoisuus ja kadotus :/.

Mutta ehkä voisin yrittää taas tsempata ja koittaa olla vetämättä hernettä nenään kirjoituksista, joita ei ole alunperinkään suunnattu minulle. On totta, että ei täällä yksikään ole koskaan syyttänyt minua ahdasmielisyydestä tms. , melkeinpä päinvastoin. Ja sinunkin kanssasi, Bombus, muistaakseni kiivain väittely on käyty tupakanpoltosta!

Vielä Essaille: Mukavaa nähdä sinuakin taas täällä palstalla. Toivottavasti innostuisit taas kirjoittelemaan enemmän, tekstejäsi on aina ilo lukea.

Eli lopetan urputuksen tältä erää ja suoraan sanottuna kadun, että ylipäänsä aloitin sen.

Magdalena.:

Eli lopetan urputuksen tältä erää ja suoraan sanottuna kadun, että ylipäänsä aloitin sen.

Minusta on ihan hyvä, että otit tämänkin aiheen esille. Kun oikeasti vaikka itse en koe olevani mitenkään parempi tai avarakatseisempi tms. kuin muut, niin on todella hyvä joutua aina välillä miettimään, että antaako itsestään sittenkin jotenkin vääränlaisen kuvan. :)

Ja mitä tulee kristittyjen avarakatseisuuteen/ahdasmielisyyteen, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos uskoo siihen että on vain yksi oikea tie ja että kristinusko on totta, niin eihän silloin edes pysty olemaan niin " suvaitsevainen" kuin tällainen kaikkia polkuja kannattava pakana. ;) En tiedä, osaanko ilmaista itseäni, mutta siis minusta on ihan luonnollista, että jos uskoo yhden tien vievän pelastukseen ja muiden helvettiin, niin eihän silloin voi sanoa, että ihan sama mihin ihmiset uskovat. Eikä voi sanoa, että " minun mielestäni sinun uskosi on ihan yhtä oikea kuin minunkin" . Mutta pitää vain muistaa se, että ei voi myöskään väittää toisen uskoa totaalisen vääräksi ja sanoa, että

tietää

että se toisen uskonto on väärä. Voi vain todeta, että koska uskoo niin kuin uskoo, niin on vakaasti sitä mieltä, että se toisen uskonto on epäjumalan palvontaa ja harhaoppisuutta.

...Eilen tätä ketjua lukiessani huomasin ärsyyntyväni todella paljon tuosta " new age-porukan" moittimisesta ylimieliseksi " kaiken suvaitsevaisuudessaan" . Ketjun aloittajan toivomuksen mukaisesti en kuitenkaan siinä hetkessä (herne nenässä ;D) vastannut, mutta nyt vähän asiaa sulateltuani ajattelin mielipiteeni kuitenkin kertoa.

On totta, että mielestäni on käsittämätöntä, miten joku voi olla niin täysin varma omasta pelastumisestaan, että voi 100% varmuudella tuomita toisin uskovan ikuiseen kadotukseen. Siitä huolimatta olen valmis myöntämään, että näin ajattelevalla voi todellakin olla vilipön uskonvarmuus. Oikeastaan olen tälle 100% varmalle hieman kateellinenkin, sillä hänellä on todellakin vahva usko, ei epäilyjä siitä, että toisinkin ajattelevalla olisi mahdollisuus " tulla autuaaksi" .

Onko sitten toisen yläpuolelle asettumista se, että

itse uskoo

useimpien uskontojen tavoittaneen vain palan totuudesta? En tietääkseni/muistaakseni itse ole esittänyt missään vaiheessa väitettä, että tietäisin totuuden, ainoan oikean sellaisen? Elämänkatsomus on minulle nimenomaan henkilökohtaista, kokemuksellista vakaumusta, sisäistä tietoa, joka

koskee ainoastaan yksilöä itseään

. Sitä varmuutta, jonka minä sisimmässäni tunnen, en voi pakottaa toista ihmistä tuntemaan. Kuinka voisinkaan, voin vain toivoa, että hän löytää sen, omalla tavallaan.

Siitä otsikkoon: niputtamiseen ja nimilaputtamiseen. On kauhean inhimillistä (teen sitä siis itsekin ;D) pyrkiä lajittelemaan ja jaottelemaan ihmiset ja asiat omille paikoilleen: kristityt, muslimit, pakanat, buddhalaiset, new age -hörhöt, kukin omaan lokeroonsa siististi nimilaputettuina, mukaan lukien kaikki alalajit, vivahteet ja eroavaisuudet. Pahimmillaan tästä seuraa jako " meihin" ja " muihin" (vuohiin ja lampaisiin?).

Yritän vimmatusti muistaa, että jokainen ihminen on yksilö, ainutlaatuinen, uniikki. Sanat ovat vain hentoisia siltoja mielestä toiseen, yrityksiä rakentaa yhteyksiä, keinoja ymmärtää toisen ihmisen pään sisältöä. Sanat vain valitettavasti ovat niin helposti väärinymmärrettyjä, koska jokainen yksilö tulkitsee vivahteita oman henkilökohtaisen elämänhistoriansa kautta. Harvalla meistä on kyky

tuntea

täsmälleen samalla tavalla kuin toisella ihmisellä, nähdä toisen ihmisen totuus kuin omansa. Kuinka edes rohkenisin väittää toiselle ihmiselle, että minä tiedän, mikä on sinulle parhaaksi. Mielestäni olisin röyhkeä ja ylimielinen, jos niin tekisin.

Toivoisin, että pyrkisimme täällä keskustellessamme muistamaan, että täällä näppäinten takana on esisijaisesti

persoonia, ihmisyksilöitä

, ei nimilappuja, ei karsinoita. Että pyrkisimme näkemään toisen ihmisen, emme " jonkun uskonnon edustajaa" .

...Enkä missään nimessä tällä toivomuksella halua sitä, että palsta ajautuisi välittömästi " yksilörelativismiin" , asioista on toivottavaa keskustella edelleen myös yleisellä tasolla, ei pelkästä henkilökohtaisesta perspektiivistä käsin :D. Sovussa, aliarvioimatta. Niputtamatta. Nimilaputtamatta. Kunnioittaen.

Hieno kirjoitus.



Ihailtavaa ajatuksen selkeyttä. Kiitos. :)))

Tinuri:

On totta, että mielestäni on käsittämätöntä, miten joku voi olla niin täysin varma omasta pelastumisestaan, että voi 100% varmuudella tuomita toisin uskovan ikuiseen kadotukseen.

Niin, mutta eihän yksikään todellinen kristitty näin ajattele, vai? Minä en ainakaan ole yhtään varma omasta pelastumisestani saati että osaisin sanoa toisten pelastumisesta yhtään mitään! Nämä asiat ovat Jumalan käsissä ja osa sitä mysteeriä miksi minä Jumalan ymmärrän. Minusta tuntuu, että iso osa kristittyjen ja muiden välisistä väärinkäsityksistä johtuu siitä, että ajatellaan, että jos joku uskoo taivaaseen ja helvettiin, siitä seuraa automaattisesti, että hän on samalla manaamassa kaikkia vääräuskoisia johonkin tulijärveen.

Onko sitten toisen yläpuolelle asettumista se, että itse uskoo useimpien uskontojen tavoittaneen vain palan totuudesta?

Hmmm... itse asiassa näin ajattelen minäkin, vaikkakin uskon, että kristinusko on tavoittanut sen kaikkein suurimman palan. Minä uskon, että kaikki uskonnot ovat heijastumaa taustalla vaikuttavasta suremmasta totuudesta, joka on ihmisjärjen tavoittamattomissa. Ja joskus ajattelin, että on oikeastaan ihan yhdentekevää mihin uskoo, kunhan uskoo. Että kaikki tiet olisivat tasa-arvoisia teitä Jumalan luo. Jotenkin vain tämä ajattelu ei tuonut minulle sitä varmuutta mitä kaipasin. Kristinuskon löydettyäni olen vasta tuntenut olevani oikealla tiellä. Joten subjektiivisesta kokemuksestahan minullakin on kyse, sen myönnän kyllä.

Olen oikeasti pahoillani, jos olen loukannut sinua niputtamisellani. Ja on ihan totta, että pitäisi pyrkiä olemaan luokittelematta ihmisiä mihinkään kategorioihin.

ainakin tähän nilkkaan, ja kuten erinäiset muutkin hahmot, tuli eilen lievä kiukustuminen tästä new age-suvaitsevaisuus-muiden yläpuolella - jutusta. Itse kun satun olemaan myös näitä, jotka uskovat että kaikki uskonnot ovat vain kulttuurista ja ajasta riippuvaisia tulkintoja samasta asiasta. Tarkoitus ei siis meikäläiselläkään ole ollut kenenkään yläpuolelle asettuminen; valitettavasti vaan tulee välillä kiireessä sutaistua kasaan hiomattomampiakin tekstejä. Pahoittelut jos on tullut mielipahaa aiheutettua, se ei ole ollut tarkoitus.



Ja se suvaitsevaisuus minulle tarkoittaa sitä, että hyväksyn sen etteivät kaikki usko samalla tavalla. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö asioista saisi keskustella ja kinastellakin. Vääriä käsityksiä ja tietoja saa ja pitääkin oikoa, ja kysymyksiä esittää. Netin ongelma vaan on se, että kun ei näe toisen osapuolen ilmeitä ja eleitä, tulee pakostakin välillä tulkittua toisen viestejä väärin, ja luulen että siinä on paljon syytä näihin pahaa mieltä aiheuttaneisiin riitelyihin.

Tinuri:

Onko sitten toisen yläpuolelle asettumista se, että

itse uskoo

useimpien uskontojen tavoittaneen vain palan totuudesta? En tietääkseni/muistaakseni itse ole esittänyt missään vaiheessa väitettä, että tietäisin totuuden, ainoan oikean sellaisen? Elämänkatsomus on minulle nimenomaan henkilökohtaista, kokemuksellista vakaumusta, sisäistä tietoa, joka

koskee ainoastaan yksilöä itseään

. Sitä varmuutta, jonka minä sisimmässäni tunnen, en voi pakottaa toista ihmistä tuntemaan. Kuinka voisinkaan, voin vain toivoa, että hän löytää sen, omalla tavallaan.

Yhdyn edelliseen puheenvuoroon ja kiitän Tinuria. Itsekin pahoitin mieleni, ja niin kuin joskus jossakin aikaisemmin mainitsinkin, suvaitsevaisuudellani on rajansa. On vaikeata suvaita suvaitsemattomuutta, joten siinäpä miettimisen paikka minulle itselleni.

Iloitsen tämän palstan värikkyydestä ja siitä, että ihmisillä on niin monenlaisia mielipiteitä. Ongelmana lieneekin vain ollut niiden esittäminen. Koska en kuulu selkeästi kumpaankaan täällä suurinta keskustelua herättäneiden uskontojen leiriin, olen kokenut seuraavani keskusteluja sivusta, mutta en suinkaan yläpuolelta. Luonnollisestikaan en silloin tavoita sitä paloa, joka keskustelijoilla on sillä hetkellä käynnissä, ja kommentit saattavat kuulostaa yliolkaisilta. Olen pahoillani siitä. Vaatii suurta päättäväisyyttä pitää näpit erossa näppäimistöstä, jos haistan lynkkausmeininkiä...

Perään kuulutan yhäkin sitä samankaltaisuutta, jota näistäkin kahdesta maailman uskonnosta löytyy. Sillä se tekee niistä niin ihmeellisiä ja suuria! Se juuri on todiste siitä, että niissä on totuutta...

Voikaa hyvin, siskot!

kosmomamma:

Eihän sille mitään voi, jos suvaitsevaisuus ärsyttää. Toisten yläpuolella en pysty asettumaan, en sitten millään, vaikka miten yrittäisin. Heikomman puolelle asetun herkästi, se on totta. Vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta en siedä ollenkaan.

Suvaitsevaisuus sinänsä ei tietenkään voi ärsyttää. : ) Miten tämä keskustelu sellaiseksi vääntyikin?

Eri asia on, jos piiloutuu muka-suvaitsevaisuuden tai omasta mielestään objektiivisuuden maailmankatsomuksen taakse - ja sen varjolla kommentoi toisia miten vain, oma " objektiivisuus" kun oikeuttaa tämän. Minä ainakin tunnustan, että joskus ajatuksissani asetun toisen yläpuolelle, mutta toisaalta tämän taipumuksen tiedostaminen on juuri se jota pidän tärkeänä.

Itselleni on ihan sama mihin kukin uskoo - niin kauan kun sitä ei minulle tuputeta. Katson kuitenkin oman elämänkatsomukseni olevan muita parempi (ja siten olevani hiukan parempi ihminen tästä näkökulmasta) - en kai olisi muuten tähän päätynytkään. Ymmärrän kuitenkin, että joku muu ajattelee omasta elämänkatsomuksestaan samoin.

One day the great philosopher came upon an acquaintance. The

acquaintance ran up to him excitedly and said, " Socrates, do you know what I just heard about one of your students?"

" Wait a moment," Socrates replied. " Before you tell me I' d like you

to pass a little test. It' s called the ' Triple Filter Test' ."

" Triple filter?"

" That' s right," Socrates continued. " Before you talk to me about my

student, let' s take a moment to filter what you' re going to say. The first

filter isTruth. Have you made absolutely sure that what you are about to say to me is true?"

" No," the man said, " actually I just heard about it and..."

" All right," said Socrates. " So you don' t really know if it' s true

or not. Now let' s try the second filter, the filter of Goodness. Is what you are about to tell me about my student something good?"

" No, on the contrary..."

" So," Socrates continued, " you want to tell me something bad about

him, even though you' re not certain it' s true?"

The man shrugged, a little embarrassed.

Socrates continued, " You may still pass the test, though, because

there is a third filter -- the filter of Usefulness. Is what you want to tell

me about my student going to be useful to me?"

" No, not really..."

" Well," concluded Socrates, " if what you want to tell me is neither

True nor Good nor even Useful, why tell it to me at all?" The man was

defeated and ashamed.



This is the reason Socrates was a great philosopher and held in such high esteem.



It also explains why he never found out that Plato was banging his wife.

Lueskelin tätä ketjua naureskellen. Ajattelin malttaa mieleni ennen kuin alan kirjoittaa, sillä arvelin muutamien kirjoittajien omilla kirjoituksillaan paljastavan jotakin olennaista itsestään. Ja tulihan se sieltä - ja kaiken lisäksi paljon selkeämmin ilmaistuna kuin olin edes osannut odottaa! Kosmomamma, olet suurenmoinen! Eikö mielessäsi edes käynyt, että juuri tämän kaltaista asennetta kritisoitiin:

kosmomamma:

Eihän sille mitään voi, jos suvaitsevaisuus ärsyttää. Toisten yläpuolella en pysty asettumaan, en sitten millään, vaikka miten yrittäisin. Heikomman puolelle asetun herkästi, se on totta. Vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta en siedä ollenkaan.

Eikö kuitenkin itsekehut kannattaisi säästää työhakemuksiin ja antaa tällä palstalla omien kirjoitusten ja kannanaottojen puhua puolestaan? Missä on itsetuntemuksesi ja nöyryytesi? Käsi sydämellä: eikö tällainen asenne ole loppupelissä henkisen kehityksen tiellä?

Taidat muuten puhua suvaitsevaisuudesta ihan eri tasolla kuin nämä kirjoittajat, jotka asiaan tarttuivat. Kun sitten pidät omasta suvaitsevuudestasi kiinni etkä sitä kyseenalaista, niin onhan se muilla kirjoittajilla kuin päätä hakkaisi seinään: mitä tahansa kirjoittaakin, kaikki kilpistyy siihen, että " kun minä nyt vaan olen niin suvaitsevainen, sorry jos se ärsyttää" . Sellainen marttyyriasenne siis...

Mikä muuten on yhteistä Morrelle ja ketjun kristityille? Jonkinlainen rehellisyys ja itsetuntemus. Morre tuo asian esiin suoraan ja hauskastikin, kristityt taas tunnustavat etteivät ole täydellisiä. Johtuuko siitä, ettei kumpaakaan elämänkatsomukseen kuulu täydellisyyden tavoittelu itsetarkoituksena?

No niin... Tässä se sitten taas tulee tämän kirjoitetun sanan vaikeus. Sävyt jäävät peittoon ja joskus ideakin vääristyy. Huomaan kyllä, että tapani kirjoittaa on aivan pyllystä: ironiaa ei pitäisi edes yrittää, saati huumoria.



Olen useaan otteeseen sanonut, että en suinkaan ole mikään suvaitsevaisuuden ruumiillistuma, olen vain yksi pöljä muiden joukossa, ihmisenä raakile. Olen oikeasti sitä mieltä, että me kaikki olemme aivan pöljiä.



Ehkä tuo yksi teksti irroitettuna niistä muista kommenteista kuulostaa todella hieman - aivan kuten sanoit - itsekehulta, mutta se olikin kirjoitettu herne nenässä. Siinä nyt yritettiin vastata siihen, mitä mieltä meistä ns. new age -henkisistä ihmisistä oltiin. Huonolla menestyksellä, näemmä. :)



Vaikea sanoa, millä tasolla muut puhuvat suvaitsevaisuudesta. Itse puhuin lähinnä siitä, että ei lähdettäisi lynkkauslinjalle toisten elämänkatsomuksen suhteen ja koetettaisiin löytää yhdistäviä tekijöitä erottavien sijaan. Niin kuin joku sanoikin, vältettäisiin pikku Palestiina -ilmiötä, varsinkin näin ramadanin aikaan.



Täydellisyyden tavoittelu... Hmmm. Jos tutustuisimme, sinuakin saattaisi naurattaa tässä kohtaa. Kaikenlaisia muita pöhköjä piirteitä minulla kyllä on, mutta täydellisyyden tavoittelu ei taida kuulua niihin.



Kiitos kuitenkin napautuksesta.

Kummallista - ensimmäistä kertaa huomaan olevani HYVIN ärsyyntynyt tätä palstaa lukiessani, joten jo valmiiksi pyydän anteeksi tulevaa tekstiäni.



Onko se nyt niin, että me " new age" hörhöt olemme tällä palstalla se seuraava kohde jonka päälle aletaan lokaa suoltamaan? Onko kaikki muut taistelut taisteltu siihen pisteeseen ettei ole enää kenellekään muulle mitään kärkevää sanottavaa hampaan kolossa?



Ja sinua, Mircos, minä en ymmärrä alkuunkaan. Minäkin sain sinut joskus taannoin niskaani samankaltaisilla väitteillä siitä, että kaikessa suvaitsevaisuudessani olisinkin itseasiassa se kaikista suvaitsemattomin tyyppi, joka suorastaan alistaa muita " tahtoonsa" . On se kumma miten - ja missä vaiheessa suvaitsevaisuudesta on tullut / tuli tälläinen kirosana?



Omasta mielestäni olen vain ja ainoastaan täällä painottanut sitä (kuten myöskin mm. kosmomamma), että tahtoisimme ajatella olevamme vasta " matkalla" , raakileita ja puolivalmiita. Toivoisimme pystyvämme pitämään mielemme mahdollisimman avoimena - ja vapaasti etsiskellä eri elämänkatsomuksien, aatteiden ja näkemyksien välillä. Me olemme täällä, tällä palstalla, joka käänteessä puolustaneet rauhaa, peräänkuuluttaneet samankaltaisuutta ja yhteistä inhimillisyyttä jonka pohjalle voitaisiin rakentaa jotakin kaikkea koskevaa - jotakin yhteistä. Missä vaiheessa tästä vääristyi jotakin rumaa? Umpimielistä, kieroutunutta, ylemmyyden tuntoista ja toista alistavaa?! Minä en ymmärrä, jossakin kohtaa olen näemmä tippunut kelkasta.



Uppo-nalle, joka heittää hanskat tiskiin =0(.

jos ei erityisesti näin halua tehdä.



Annetaan palaa vaan! Sanotaanhan Ilmestyskirjassakin:



" Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani."

tietysti omat mielipiteensä saa näyttää oli ne sitten suvaitsevaisuutta tai epäsuvaitsevaisuutta tai mitä vaan. Lähinnä ajattelin että ihmiset miettisivät miksi juttujaan kirjoittavat. Keneltä tahansa voi tulla joskus provo puolivahingossa ja minkä ihminen tunteilleen ja ajatuksilleen aina voi. Mutta että miettisi edes vähän ennen kuin paina lähetä (myös allekirjoittanut).

mamadza: oikeastaan en tässä kommentoinut aloitustasi enää, vaan lähinnä siitä rönsyillyttä keskustelua.



Olen samaa mieltä kanssasi, että netiketti kannattaa muistaa. Ei saa solvata, vaikka olisikin eri mieltä. Tiukkaa vääntöä voi silti harrastaa :)

Amenhotep:

.

Olen samaa mieltä kanssasi, että netiketti kannattaa muistaa. Ei saa solvata, vaikka olisikin eri mieltä. Tiukkaa vääntöä voi silti harrastaa :)

minä rakastan tuota vääntöä toisinaan. Kaikkein parasta se tosin on livenä...

Sitä vääntöä on oikein mielenkiintoista seurata myös sivusta, ja harjoittaa myös itse, silloin kun ollaan edes jotenkin totuuden rajoissa.



Minä tunnustan, että minulta paloi hihat siinä " eikö naiset pääse paratiisiin" -ketjussa, vaikka en muslimi olekaan. Ja siitähän kai tämä paikallaan oleva Aikalisä-ketju sai alkunsa.



Jos lukee pelkästään tämän " jäähy" ketjun, tästä saa aika omituisen käsityksen. Itse ainakin pohdin omia tarkoitusperiäni ääneen tässä ketjussa, ja mietin, miksi ihmeessä piti sekaantua. Eli: ei irroitella asioita niiden yhteydestä. Tulee väärinymmärryksiä. Eikä yritetä tarkoituksella ymmärtää toisia väärin.