Apua! Ollaan lapseton pariskunta, joka hankki koiranpennun.

olen pahoillani, mutta sanon suoraan.

on kyllä aika omituiset ja lapselliset syyt ottaa koira.

Koira otettiin, jotta sillä voitaisi opetella vanhemmuutta ennenkuin tehdään "oikea" lapsi. Koira on nyt otettu teidän omaksi testileluksi.



Rotu on valittu sillä perusteella että olet nähnyt hyvin käyttäytyviä aikuisia nelgi-koiria.



Ilmeisesti olet nähnyt myös hyvin käyttäytyviä kauniisti puhettua pieniä lapsia, ja haluat itsellesi myös sellaisen. Esittelykapistuksen. Voisit työnnellä uusimman trendi mukaisissa vaunuissa herttaisesti tuhisevaa vauvaa.. niin, olet nähnyt myös niitä rääkyviä, kiukutteleviä, maassa sätkiviä kakaroita joilla räkä valuu ja joiden vanhemmat ovat vanhentuneet 10 vuotta 2 viikossa ja jotka ovat revetä sen huutavan tenavan äärelle.... mutta sellaista ei teidän kohdalle tule.

Osaat toimia oikein, kun tilanne on haastava.



Urasta ja työstä et taatusti tule luopumaan etkä joustamaan edes lapsen takia. Ja yksinhän sinä sen lapsenkin sitten hoidat yövalvomisineen kaikkineen JA SIIHEN PÄÄLLE SEN KOIRAKIN VIELÄ ja YKSIn koska miehesi on edelleen pitkillä työkomennuksilla.



Meidän naapurissa asuu tällainen urakeskeinen nainen, joka on itse sanonut ettei hän ole oikein mikään äiti-ihminen (vaikka on taatusti aikoinaan ne lapset halunnut, mitkä sitten lie olleet ne syyt ja kuvitelmat) ja joka haluaa että ulospäin kaikki näyttä sievältä ja somalta.

Mutta ne lapset. Ilmeisesti jäävät kuitenkin paitsi jotakin ihan olleellista, koska ovawt todella ilkeitä ja kiusaajia. Kukaan ei kuitenkaan puutu, koska kyseessä on ns. hyvän perheen lapset ja äiti on kaikkien mielestä hurjan kiva, onhan hän paitsi koulutettu, älykäs, nättikin.

Älä vaan tee sitä virhettä, että otat nyt toisen koiran, niinkun joku ehdotti! Jos otat, sulla on kohta kaksi kouluttamatonta, kämppää tuhoavaa ja kuritonta koiraa. Toinen koira voi tulla kysymykseen sitten, kun ensimmäinen on koulutettu, ja käyttäytyy hyvin. Pentu ottaa aina isommastaan mallia, ja jos se isompi tuhoaa paikkoja ja näykkii, ei pentu ymmärrä ettei niin saisi tehdä, vaan tekee perässä.

jos sä kerran rinnastat vauvan koiraan. Eivät todellakaan ole sama asia. Ei sitä vanhemmuutta kuule millään elukalla harjoitella. Entäs sitten kun vauva tulee? Heitättekö harjoituskappaleenne eli koirapoloisen ulos vai?

käytännön vinkkejä ap:n auttamiseksi? Mä edelleen suosittelen tokoa ykkösvaihtoehdoksi, jopa aivan välttämättömäksi tuollaisen rodun kanssa, mut onhan niitä paljon pieniä niksejä, miten tässä itse kukin on selvinnyt pimahtamatta koiransa nuoruusvuosista.



Tässä omani:

- se naksutin tosiaan, ja siihen avuksi kirjojen ohjeet. Jos tuntuu vaikealta aloittaa, niin jostain varmasti löytyy ihminen joka osaa ohjata alkuun. Naksuttimen kaveriksi voi sitten myöhemmin hankkia vaikka Koiran pienen temppukirjan, jossa on kymmenittäin helppoja ja hauskoja naksutintemppuja. Oma cockerini pelaa vieläkin mm. renkaanheittopeliä, jossa heittelen sille renkaita ja koira käy asettelemassa ne telineen tappeihin. Viisi minuuttia armotonta aivotyöskentelyä, ja koirani on ihan kanttuvei.



- koirat.comissa oli ainakin joskus "etsitään leikkikaveria" - palsta, jolta löytyi saman alueen nuorten koirien omistajia. Oletko ap tsekannut sen? Kukaan ei ymmärrä sua yhtä hyvin kuin toinen nuoren belgin omistaja. Talvi on tulossa, ja sitä myöten mahtavat leikkipaikat innokkaille koirille, kun järvet ja joet jäätyvät. Frisbee toiseen kainaloon ja koirakaveri matkaan, ja takuuvarmasti on menoa ja meininkiä!



- jäljestyksen voit aloittaa heti ostamalla paketin makkaraa ja tekemällä makkarajäljen pihalle omiin jalanjälkiisi, ja piiloutua. Miehesi voi sitten lähteä koiran kanssa etsimään sinua. Jäljen tekemiseen ei mene kauaa, eikä sen selvittämiseen, mut koira väsähtää ihan eri lailla. Jos minä olen aivan pokkana vetänyt siansorkkaa kepin päässä lähiöpihalla, naapurien nauraessa kippurassa omalla parvekkeellaan, niin en näe mitään syytä miksei ap:kin tähän pystyisi.



- Tee lenkin aikana pieniä ajatuspähkinöitä koiralle. Heitä kourallinen nameja maahan ja anna sen etsiä, tai piilottele niitä kannonkoloihin, puihin ja kuoppiin. Hiero keppiä käsiesi välissä, piilota se lähelle metsään ja pyydä koiraa etsimään se keppi jossa on sinun hajusi jne. Mä en suosittele ylipäänsä mitään pallonheittelyleikkejä tai muita kiihdyttäviä leikkejä päivttäiseksi ja pääasialliseksi aktiviteetiksi koiralle, joka muutenkin innostuu helposti. Se nostaa koiran vireystason liian korkealle ja sen on vaikeampi rauhoittua. Jäljestys- ja nuuskimistehtävät kehittävät koiran keskittymiskykyä ja auttavat sitä rauhoittumaan. Belgi voi hakea palloa ja muita leluja satatuhatta kertaa, eikä se kyllästy ikinä, mut sitä voi olla sen jälkeen vaikea rauhoittaa kulkemaan sievästi hihnassa tai ohittamaan muut koirat ilman hötkyilyjä.



Kun ap:n perheessä on kaksi työssäkäyvää ihmistä, voi dogsitter olla hyvä apu niinä päivinä, jos vaan tuntuu että on paukut lopussa. Mä olen ollut erittäin tyytyväinen meidän dogsitteriin, joka euron arvoinen apulainen. Sekin jo auttaa, että voi töiden jälkeen mennä kaikessa rauhassa kaverin kanssa kahville eikä tarvitse heti juosta kotiin koiraa lenkittämään.



14

Liikunta on tietenkin hyväksi koiralle ja taravitsee paljon liikuntaa, mutta ei se koiraa väsytä, tai siis joo jonkin aikaa. Mutta samalla koiran fyysinen puoli vahvistuu ja kierre on siinä, että saa lenkkeillä koko ajan enempi ja enempi, että koira "väsyy".

Ja sitten belgi ei ole mikään noutaja, ja muutenkin mikä ihme ihmisillä on heitellä koiralle palloa, keppiä ym.? EN todellakaan ymmärrä (yhden pallohullun belgin poiskouluttanut tavasta vaatia heittelyä)

Se koirahan vaan alkaa stressaamaan tuosta, vaikkakin se tietysti näkyy ihmiselle, että koiralla on kivaa. Parempi tapa on piilottaa ulkona se pallo, tai hanska ja pyytää koiraa etsimään se. Tai meidän suosikki oli, että hups mamman hanska putosi tuonne 20 askeleen päähän, käytkö hakemassa. Tämän tapaiset aktivoinnit on koiraa väsyttäviä.

Kyllä koiran omistamisesta on kieltämättä ollut apua vauvan tultua perheeseen, mutta jos jo puolen vuoden kuöuttua rasittaa, niin huh huh. Silloinhan vielä pitäisi olla täpinöissä uudesta perheenjäsenestä ja touhuta sen kanssa innolla kaikkea, varsinkin kun kyseessä on belgi.

Olethan ehdottomasti opettanut sille erinlaisia paikkoja ja tutustuttanut sen lapsiin? Belgi ei meinaan aina hyväksy aikuisena sellaista, johon se ei ole jo pentuna saanut tutustua.

Toivottavasti ymmärrät mitä olet mennyt tekemään, sinulla on siinä 12-> vuotta koira seuraa ja kun mahdollisesti sen lapsen aika on joskus olet vastuussa siitä ihmistaimesta sen 18v. ainakin...

Ei se tarkoita, että olisi luopumassa koirasta eikä yrittäisi parastaan. Sitähän se sitoutuminen just on, että ei anna periksi vaikka väsyttäisi.

Mä olen ollut koiraani väsynyt monet, monet kerrat. Fyysisesti sen toisen elinvuoden ajan, jolloin koirani sairasti jakuvasti vatsatauteja, niin että mä lähes joka yö juoksin sen kanssa ulos vähintään kerran, ja mies toisen kerran. Kun on puoli tuntia seissyt pyjamassa pakkasessa, ja lopun yön kuulostellut, onko koiralla taas hätä, niin aamulla tuntui hiukkasen kankealta lähteä töihin.



Henkisesti olen ollut väsynyt, kun koirani käyttäytyminen äkillisesti muuttui, ja kesti kauan että vaikean käytöksen taustalla ollut fyysinen sairaus selvitettiin. Mä koin, että olin tehnyt kaikkeni että meillä olis hyvä elämä koiran kanssa, ja silti kaikki oli niin vaikeaa. Kunnes koira parani ja elämä normalisoitui. Enkä mä missään vaiheessa ole ollut huono koiranomistaja, vaikka olenkin ollut neuvoton ja pettynyt sekä itseeni että koiraani.



Ap voi olla kokematon ja tietämätön, mut hän selvästi yrittää. Jos hän saa apua ja ohjausta, hän myös onnistuu.

nuoreen koiraan hermostunut :). Tai ostanut koiran vähän heikoilla perusteilla. Monesta muustakin rodusta olisi löytänyt kivan lenkkikaverin ilman noita lemmikkibelgin kääntöpuolia.



Meillä on nyt 5 ja 3 vuotiaat urokset (ei belgejä tosin), ja alkaa tuntua että nyt on suhteellisen rauhallista, aikuiset koirat ja itse oppinut niiden aivoitukset. Missään tapauksessa ei ole pentukuume, ei se pentukaan vielä muttä "teinikoira", huh hei :D...



Jäljestämisen voi tosiaan aloittaa ihan heti. Ei tarvitse edes olla ihmistä siellä piilossa, se voi innostaa koiraa toki tajuamaan mistä on kyse, mutta jos ei saa ketään jäljen päähän piiloon, käy vain tallustelemassa pienen jäljen tapaisen lähimetsään, asettelee siinä jälkeä tehdessään selkänsä taakse makupaloja kuhunkin askeleeseen, käy hakemassa koiran ja näyttää sille jäljen alun. Sitten vaan jättäytyy pari metriä koiran jälkeen ja antaa koiran keräillä makupalat. Se oppii siinä, että ihmisen jälki tarkoittaa ruokaa. Pennulle voi aluksi tehdä myös makkararuudun, eli tamppaa vaikka 1m x 1 m ruudun maahan, terävästi kulmat ja reunat ja täyttää koko sen ruudun jalanjäljillä, ripottelee makupaloja paljon niin että ne on tarkasti makkararuudun sisäpuolella eli niiden jalanjälkien päällä (ja katsoo että sitä ruutua tampatessaan ei tule sotkeneeksi ruudun reunoja, vaan ruutu on muista jalanjäljistä erillinen hajuruutunsa, jonne ihminen hyppää ja loikkaa myös pois), päästää koiran syömään ruutuun ja nostaa pois vähän ennen kuin kaikki makkarat on syöty. Tätä tehdessä tarkkaillaan sitten miten koira reagoi kun osuu ruudun reunalle, se on hyvä jos koira jotenkin näyttää reagoivan ruudun reunaan eli palaa takaisin päin jouduttuaan hajustamattoman alueen ulkopuolelle. Makupaloja voi myös asetella eniten sinne ruudun reunan tienoille, jotta koira joutuu huomaamaan eron hajustetun ja ruokaa sisältävän ja hajustamattoman ja ruoattoman alueen välillä. Noin pääasiassa koiran annetaan kuitenkin työskennellä yksin. Koira otetaan ruudusta pois ennen ruudun tyhjenemistä, koska makupalojen alkaessa loppua työstä tulee koiralle vaikeampaa, eikä ruudussa pysyminen ole enää niin palkitsevaa. Koiralle siis opetetaan, että sen kannattaa pysyä ruudussa haistelemassa niin kauan, että se vedetään pois, ja tämä onnistuu niin että ruudusta ei ikinä lopu ruoka.



Kun makkararuutu alkaa olla helppo, eli koira ei harhaudu enää ruudun ulkopuolella vaan haistaa maata reunan toisella puolella ja toteaa ettei sinne kannata mennä, aletaan ruutua venyttämään jälkimäisemmäksi. Eli toisesta päästä kavennetaan ruutua, lopulta päästään siihen että ruudun sijaan onkin pari metriä pitkä jalkoja liuttamalla tehty ura jossa on makupaloja, sitten alkaa olla jo pienin välein otettuja askelia ja lopulta ihan kunnollista askeltamista. Koira tuodaan aina (no ehkä ihan enismmäisillä kerroilla koiran voi nostaa suoraan ruutuun) ruudun viereen, odotetaan että se rauhoittuu ja keskittyy, ja sitten osoitetaan koiran vieressä ruutua kohti ja annetaan joku käsky. Näin koira oppii, että jälki on aina sen edessä siinä suunnassa mihin ihminen näyttää, ja lopulta se voidaan lähettää kaukaakin ja se kulkee suoraan eteenpäin kunnes osuu jälkeen.



Näin ainakin opetetaan koirat, joilla halutaan kilpailla jäljessä ja joitten jäljestystarkkuus on tärkeä asia. Ruutu kannattaa tehdä lyhyeen nurmikkoon tai metsään, toki harjoituksen vuoksi myös vaikka hiekalle, mutta lyhyt, hieman kostea nurmikko on helpon jäljestyspohja. Myös vapaamuotoisempi haistelu väsyttää koiraa, mutta vähän ohjatummassa harjoituksessa on helpompi nostaa vaikeustasoa.



Pallon heittely kannattaa jättää pois, se on koiralle tavallaan saalistamisen kiihkeintä vaihetta, ja sen toistaminen monta kertaa päivässä nostaa tosiaan koiran kierroksia. Pallon voi piilottaa ja lähettää koira etsimään, tai asettaa vaikka sinne jäljen päähän palkinnoksi. Kannattaa varmasti kirjautua johonkin belgifoorumille, ja kysellä neuvoja nuoren uroksen aktivointiin ja myös tapojen opettamiseen.

makkararuututreenistä:

Tuossa on tehty pari pienehköä ruutua. Teidän ei ehkä kannata tuota koiran hetsaamista niin tehdä, läpytellä kylkiin ja innostaa, vaan koira pystyy kyllä jäljestämään rauhallisenakin, ja teille se on varmasti eduksi että koira oppii tekemään töitä rauhallisena.



Ruutua tehdessä voi jo kiinnittää huomiota siihen, että jäljet ovat tiettyyn suuntaan... Jälkeä ajetaan aina sinne jäljestäjän menosuuntaan, ja tähänkin koirat opetetaan sitten kun päästään siihen jälkivaiheeseen tuosta ruudusta.



Muuten, älä ihmeessä vielä pitkään aikaan osta uusia huonekaluja :D.

saman ikäinen ilmeisesti vähän pitemmällä oleva koira peltojälkiseminaarissa (peltojälki=FH=yksi palveluskoirakokeiden laji). Huomaa miten koira rauhoitetaan ennen jäljelle päästämistä. Jäljellä on jo jonkun verran mittaa ja ikää (jälkien kannattaa antaa hetki vanheta, puolesta tunnista muutamaan tuntiin, jopa vuorokauteen), mutta makupaloja on vielä tiheästi, FH-jäljen tekijät haluavat että koira jäljestää todella intensiivisesti ja tarkasti, jokaisen askeleen osoittaen, siksi he tekevät aika pitkään tuota tarkkaan makupaloitettua jälkeä. Ilmeisesti tuon tarkkuuden vuoksi he myös kävelevät ihan koiran perässä, metsäjäljellä kävellään pitkän liinan päässä. Koiraa ei tarvitse ohjailla, sen annetaan itse keksiä mikä idea tässä on ja mitä tekemällä se saa palkkionsa.



Toinen hauska jäljelstystapa on vetää verijälki koiralle, eli ostetaan naudanverta, sidotaan pesusieni naruun, kastellaan sieni, potkitaan metsässä pieni alue maata rikki, kaadetaan sienen päälle siinä alueella verta n desi, ripotellaan makupaloja siihen paikalle, lähdetään kävelemään eteenpäin sientä narusta perässä laahaten vaikka kymmenen metriä, tehdään uusi "makaus" eli potkitaan maata, kaadetaan vähän verta ja heitellään makupaloja. Lopussa voi olla vaikka se pallo tai ruokapurkki. Tämä jäljittelee siis haavoittuneen riistan pakenemista, verta tippuu ja välillä eläin pysähtyy lepäämään. Koirilla on usein vahva motivaatio verijälkeä ajaa, mutta ne makupalat siellä matkan varrella auttaa asiaa myöskin. Verijäljen annetaan vanheta pidempään kuin ihmisjäljen.



Lisätietoa näistä jäljestysjutuista kun googlailee jäljestys, FH-jälki, peltojälki, metsäjälki, pelastusjälki, verijälki, laahausjälki, metsästysjälki, makkararuutu...