Apua! Ollaan lapseton pariskunta, joka hankki koiranpennun.

tarkemmin millä lailla ei käytös ole hyvää?



Koirallasi on varmaan murrosikä alkanut/alkamassa, osa koirista on ihan hirviöitä silloin mutta se tasoittuu sitten iän myötä pois tuo kamala käytös jos vain jaksat olla johdonmukainen.



Minkä rotuinen koira?



Saako se tarpeeksi älyllistä aktiviteettia liikunnan lisäksi?

Tarkoitus oli, että harjoittelemme vanhemmuutta koiralla ja että pian kun koira olisi aikuinen, alkaisimme yrittämään raskautta.

tämä pompsahti silmilleni. Hoh hoijaa.

lasta ja koiraa ei voi verrata toisiinsa. Ei vaan voi.:) Se, miten sulla menee pennun kanssa, ei korreloi mitenkään siihen, miten sulla tulee menemään lapsen kanssa. PAITSI jos sulla on ongelmia oman käytöksesi suhteen, jos siis olet koiraa kohtaan aggressiivinen tai miehesi on. Mutta tästä ei ilmeisesti ole kyse.



Millaisia ongelmia teillä sitten on? Koira on pentu vielä, ei teidän koulutusprojekti vielä voikaan olla kovin pitkällä. Sehän on lisäksi vielä siinä iässä, että taantuu, unohtaa oppimansa ja voi olla epävarma ja vaikeasti ohjattavissa, ei siis kuuntele ja kontakti on huono.



Mut kerro tosiaan tarkemmin teidän ongelmista, ehkäpä saat hyviä vinkkejä.

ei todellakaan voi "testata" ottamalla koiran. Koiraa ja lasta ei voi verrata toisiinsa, vaikka molemmat vaativatkin johdonmukaisen kasvatuksen. Mutta ihan kuten lapsissa, myös koirien luonteessa on eroja, eli jos teille on nyt vain sattunut hieman hurjempi ja kovapäisempi yksilö tämän koiran suhteen, ei se tarkoita ettet osaisi mitään koiraa kasvattaa, saati ihmislasta.



Tämä koira vaatii ilmeisesti vain enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa, joten anna sitä sille. Alatte yrittää lasta sitten kun siltä tuntuu. Ymmärrän että voi olla tosi rankkaa, meillä itsellä myös erittäin lujatahtoinen ja itsepäinen otus tuo koira, mutta ajan ja kärsivällisyyden kanssa siitä on saatu kelpo yksilö, ja nyt on ensimmäinen lapsi myös meille tuloillaan :) enkä voisi enää kuvitellakaan olevani ilman tuota koiraa, vaikka välillä yhä edelleen saa hiuksia repiä päästä sen vuoksi. Ja siis kokemusta koirista minulla on koko elämän ajalta. Tsemppiä vaan, 6 kk ikäinen pentu on aivan pentu vielä ja aikuistuu ja saa järkeä kyllä, jatka vain koulutusta niin kyllä se siitä!

uros.



Koira on nakerrellut ja repinyt huonekaluja. On levoton ja näykkii.



Laitan hänelle aktivointileluja, kun joutuu olemaan päivisin yksin.



ap

Noilla kuvauksilla vaikea antaa mitään kaiken kattavia ohjeita.



Ota yhteyttä ammattimaiseen koirakouluttajaan ja hae sopivat neuvot sieltä.



Tuon koiran kanssa voit olla vaikeuksissa jos kasvatus menee pieleen.

Tarkoitus oli, että harjoittelemme vanhemmuutta koiralla ja että pian kun koira olisi aikuinen, alkaisimme yrittämään raskautta.

tämä pompsahti silmilleni. Hoh hoijaa.

Ja olisit nyt aloittanut jostain helpommasta puudelista ensin.

Teidän pitää aktivoida koiraa muillakin tavoilla.



Saako se varmasti tarpeeksi liikuntaa?



Jättäkää koira yksinollessaan pieneen, rajattuun tilaan jossa ei ole mitään tuhottavaa. Lelut voi toki antaa sille yms. sallittua leikittävää. Koira ei tarvitse koko asuntoa sillä aikaa kun olette poissa, yksi huone tai aitaus riittää sille hyvin eikä pääse tuhoamaan kaikkea.



Ja tiedät varmaan, että otitte itsellen vaikean rodun ensimmäiseksi koiraksi. Sen takia teillä onkin nyt kova työ edessä koiran kouluttamisessa, voitte syyttää vain itseänne.



Palkitkaa koiraa namilla/lelulla/leikillä (mistä se nyt tykkääkään eniten) aina kun se käyttäytyy hyvin. Ei riitä että koiraa kielletään, sille pitää opettaa mikä on oikea tapa toimia.



Meidän koira oli (ja on edelleen) erittäin seurallinen, joten pentuna näykkimiseen tepsi parhaiten eristäminen. Jos yhden kiellon jälkeen jatkoi vielä näykkimistä, koira nostettiin kodinhoitohuoneeseen arestiin. Oppi pian että saa olla muiden kanssa (mistä se eniten tykkää) jos käyttäytyy hyvin.

nyt 6 kk ikäiseltä koiralta voi mitenkään mahdottoman hyvää käytöstä odottaakaan, sehän on lapsi vielä. Jos et ole vielä perehtynyt Tuire Kaimion pentukirjaan, niin tee se. Belgi on todella haastava rotu, se vaatii paljon paneutumista. Ensimmäiseksi koiraksi kannattaa mielestäni ottaa joku helppo rotu.

Siis leikillään vai puolustaakseen "omaisuuttaan"?



Aktivointilelut ei ole lähelläkään riittävästi puuhaa puolivuotiaalle belgiurokselle. Joku kongi riittäisi ehkä sanotaanko puolivuotiaalle cockerspanielille puuhasteluksi. Puolivuotaan belgin pitäisi olla ajamassa jälkiä muutamaan kertaa viikossa, jos ei muuta pk-treeniä ole. Sen lisäksi tottelevaisuuskoulutusta joka päivä ja paljon liikuntaa. Jälkiharrastus on siitä hyvä, että se väsyttää ja rauhoittaa koiraa ja sitä pystyy tekemään itse, ei tarvita treeniryhmää vaikkakin se on aluksi hyvä että pääsee alkuun.



Suosittelen että otatte välittömästi yhteyttä oman alueenne palveluskoirakerhoon ja lisäksi vaikka johonkin yksityiseen (ongelma)koirakouluttajaan, jolla itsellään on kokemusta palveluskoirista. Kasvattajalle kannattaa myös pirauttaa, ehkä hän vielä haluaa ostaa koiran pois tai auttaa eteenpäin. Belgianpaimenkoira on aktiivisimmasta päästä koirarotuja, ja kokonsa ja historiansa puolesta sillä on potentiaalia saada paljonkin vahinkoa aikaan.



Onneksi lastenkasvatuksen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, jos ette aloita adoptoimalla teini-ikäistä ADHD-ongelmanuorta. :)

todellakin ekaksi koiraksi, mutta otettu mikä otettu, kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä vain peliin. Belgin pennusta kasvaa upea koira kunhan alla on hyvä pohjakoulutus, mutta jos ongtelmia tulee kannattaa heti ottaa yhteys ogelmakoirankouluttajaan tai kasvattajaan, koska väärille tavoille oppinut belgi voi olla todellinen ogelma. Älä huolestu kuitenkaan vielä, puolen vuoden ikäinen pentu ei vielä tiedä mikä on oikein ja väärin. Kannattaa kulettaa mahdollisimman paljon koiraa mukana ja tutustuttaa se uusiin tilanteisiin. Näin oppii sosiaaliseksi eikä pelkää uusia tilanteita, osaa siis käyttäytyä rennosti ja hyvin julkisillakin paikoilla.



Sanotaan että belgianpaimenkoirilla on pitkä kehitysikä, eli ne kehittyvät pitkään ja ovat siis lähes pentuja noin kolmivuotiaaksi saakka. Televisiosta tulee myös monia koirankoulutusohjelmia, esim isännän ja koiran käytöskoulu on tosi hyvä ohjelma, josta saa paljon käytännön vinkkejä. Tulee neloselta vissin arkisin tai jotain en ihan muista. Ja tuo Tuire Kaimion pentukirja on myös joka koiranomistajan ehdoton opus!

että se tässä väsyttää. Lisäksi harmittaa, kun täytyy tehdä uusien huonekalujen hankintojakin, mikä tulee kalliksi! En halua asua ikuisesti koiran runtelemassa kodissa, mutta en nyt vielä uskalla hankkia uusia huonekalujakaan! Meillä on loft-tyyppinen asunto, että on aika vaikeaa rajata osaa vain koiralle.



Ollaan onneksi löydetty leikkiseuraa. Koira saa ulkoilla aamulla noin tunnin lenkin, päivällä puolisen tuntia ja iltapäivällä ja illalla yhteensä ainakin 2-3 tuntia, joskus kauemminkin. Olen totuttanut sen irtioloon. Heittelen lelua ym.



Voisinpa jakaa vastuuta koirasta useammalle kasvattajalle! Koira ei välitä miehestäni, koska hän on melkein puolet ajasta matkoilla.



ap

te siis teette koiran kanssa joka päivä? Kun mä muistelen, millaista elämää vietin oman cockerspanielini kanssa kun se oli puolivuotias, niin se kävi ihan työstä. Joka tiistai ja sunnuntai oli toko, lauantaisin tein sille jäljen metsään, ja joka ikinen päivä naksuttelin sen kanssa viiden minuutin jaksoissa jokusen kerran. Kaksi kertaa viikossa sillä oli leikkitreffit toisen nuoren koiran kanssa, ja liikuntaa se sai joka päivä lähemmäs kymmenen kilometriä jos tokoa ja leikkitreffejä ei ollut. Myöhemmin aloitettiin myös jäljestys.



Ja tämä siis COCKERSPANIELIN kanssa, joka on kylläkin aktiivinen rotu, muttei mitään verrattuna sinun rotuusi. Kuitenkaan oma, energinen koirani ei olisi pärjännyt ilman kaikkea tuota, vaan olisi takuuvarmasti alkanut tuhota tavaroita, meluta ja olla muutenkin mahdoton.Se oli muutenkin vaikea tuossa iässä, ja mä muistan selkeästi kuinka se oli jossain vaiheessa täysin haluton tekemään mitään tokossa, aivan kuten muutkin junioriryhmän koirat samassa iässä olivat. Me käytiin noissa tapaamisissa sitkeästi, vaikka joskus koirani vaan kellotti selällään ja nakerteli ruohonkortta, eikä kiinnittänyt mitään huomiota meikäläiseen, vaikka oisin kuperkeikkoja heittänyt. Jos teillä ei tottelevaisuus oikein onnistu, niin hellitä sen verran, että koira ei koe sua painostavaksi, se tekee tuossa iässä hallaa. Näykkimistä ei sen sijaan pidä sietää, ja eritäminen toimii siihen oikein hyvin, kuten joku jo aiemmin neuvoikin.



Kaikki tuo käytös on pennulle vielä ihan normaalia, joskin tosi harmillista. Kuulostaa kyllä siltä, että sillä vaan on liikaa energiaa ja liian vähän mahdollisuuksia purkaa sitä. Nuoret koirat voi pimahtaa ihan vaan riittävän rasittavan liikunnan puutteestakin, mut erityisesti mietityttää, että mitä koulutusmenelmiä sen kanssa käytät? Käytätkö naksutinta? Jos et, niin voin jo luvata että sun koira tulee rakastamaan naksutinta, sillä se on epäilemättä kekseliäs ja älykäs kaveri. Naksutin on myös vaivaton tapa sekä opettaa että aktivoida koiraa vaikka itse olisi väsynyt eikä viitsisi tehdä yhtään mitään. Tottelevaisuusjuttujen lisäksi sillä voi opettaa aivan rajattoman määrän temppuja, minkä lisäksi se mahdollistaa aivan erilaisen kommunikoinnin koiran kanssa.Suosittelen tutustumaan, voi helpottaa elämää aika lailla.

ihan mielenkiinnosta, MIKSI juuri belgi?

Sähän siis jo vastasitkin, ja koiralle riittää toi liikuntamäärä. Mä suosittelen tokon penturyhmää, ihan siksi että näet millaisia höpeleitä noi kaikki tuon ikäiset on, osa ihan mahdottomia ja osa muuten vaan sekaisin. ;)



Tämän sä jo tiesitkin varmasti, mutta pennun tulo lapsettomaan parisuhteeseen (ja lapselliseenkin) on usein kriisi. Se on ensimmäinen kerta, kun pariskunnan pitää yhdessä toimia johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti ja jakaa vastuuta omista menoista ja tarpeista tinkien. Mä en tiedä yhtään kaveripariskuntaa, joiden kohdalla pennun ottaminen ei olisi kiristänyt välejä viimeistään koiran murrosiässä. Sellaisetkin pienet asiat, kuten että molemmat käyttää koiralle eri käskysanaa (toinen vaikka että tule, ja toinen että tänne) alkaa pitemmän päälle rasittaa, ja hämmentää koiraa joka ei tajua synonyymien merkitystä.



Mä ymmärrän sun väsymyksen täysin, varsinkin jos koirana aiheuttamat tuhot, sotku ja vaiva tuli sulle yllätyksenä. Siksi mä vähän mietinkin, että eikö sun kavereilla ole koiria, ja vastaavaa tilannetta, kun sä näet teidän tilanteen noin raskaana? Sä tarvitset nyt ehdottomasti jonkun kaverin, jonka koiran pureksimalle sohvalle saat mennä istumaan kuppi teetä kädessä ja tilittää hänelle kaikki murheesi. Samalla saat tarkastella kaikessa rauhassa nikerreltyjä lattialistoja, pilalle raavittua ovea ja lehitkompostikehikoilla suljettuja oviaukkoja, jotta saat vähän perspektiiviä. Koira kasvaa, tuhot vähenee, kaikki järjestyy kyllä.:)



14

Menenkin heti ostamaan sen.



Belgi... Minulla oli jokin ihme mieltymys belgiin. Olen nähnyt hyvin käyttäytyviä vanhempia belgejä. Saksanpaimenkoira oli toisena mielessä ja samoista syistä. Tiedän, että kunpikaan ei ole helppo rotu. Viihdyn luonnossa liikkuen. Haluaisin opettaa koiraa jäljestämään.



ap

Toivon, että saan näykkimisen kuriin. Ehkä minun täytyy laittaa koiralle ihan oma aitaus sisälle.



ap

sille riitä pari tuntia lenkitystä, vaan se tarvitsee kaikenlaista aktivointia ympäri päivän. Aktivointilelu ei ole yhtä kuin aktivointi. Belgin kanssa pitää harrastaa ihan älyttömästi, kannattaa kokeilla kaikkea jäljestyksestä agilityyn ja tokosta uintiin.



Tilan rajaaminen on ihan ehdoton. Vaikka kuinka olisi loft-tyylinen asunto, pakko sieltä on joku vessa tai muu löytyä tai jos ei ole, niin väsäätte itse jonkun tilan koiralle. Ennen lähtöä huomioimattomuutta (jos lähdet aamulla töihin, älä huomioi heräämisen ja lähtemisen välillä muutakun ihan pakolliset) ja palaamisen jälkeen sama juttu.



Jätä koiralle sinne suljettuun tilaan sallittua tekemistä. Pahvilaatikoita on kiva repiä, joku uusi maistuva luu vie ehkä huomion listoista, Nameja voi piilottaa sinne tänne jne. Mielikuvitusta kehiin.

tuolla aiemmin. Se pitää kyllä muistaa, että paimenkoira,kuten belgikin, on työkoira, joten sen "järkikin" pitäisi jollain tavalla haastaa fyysisesn liikunnan lisäksi.



Mun mielestä ihan pelkkä lelujen heittely ei riitä. Kannattaa opettaa sille jotain arjen pieniä "töitä", mitä voi kotonakin harjoittaa ilman että tarvitsee erikseen lähteä jonnekin. Esim. tohveleiden hakeminen, oman remmin hakeminen jne. Kaveri opetti koiransa avaamaan oven ovikellon soidessa. Se oli ihan kätevä juttu, kun heilläkin on iso omakotitalo. Kunnes sitten tuli se päivä, kun koira oli yksin kotona ja ovikello soi... arvaatte varmaan lopun :D.



Jos aktiivisesta koulutuksesta huolimatta koira äityy ihan mahdottomaksi (siis ei hallittavissa ollenkaan) eikä taltu penkuvaiheen ohi mentyäkään, niin sitten kannattaa miettiä kastraatiota. Uroskoirahan sinulla oli?

Olen kasvattanut koiria pentuvaiheen ajan eli kahdeksasta viikosta vuosikkaaksi, sitten koira lähtenyt koulutukseen.

Jos kotonasi on tilaa kannattaisi harkita toisen koiran hankkimista. Mulla oli koirien ikäero usein 8kk, mutta ei alle puoli vuotta jotta koira leimautuu ihmiseen eikä toiseen koiraan.



Kaksi koiraa tulevat toimeen keskenään, leikkivät, lenkkeilevät, ruokailevat ja nukkuvat.

Nytkin meillä on kaksi urosta, 4 ja 5 v, monirotuisia suuria koiria, toinen tuli pentuna meille ja toinen vuoden vanhana ja eipä valittamista.