Onko seuraava teksti neljäsluokkalaiselle tyypillistä?

Saako niistä vastauksista mitään tolkkua? Tuo esimerkkisi kuulostaa ihan ei-suomenkielisen tuottamalle tekstille.

Help! Lapsellani on ollut vaikeuksia aina kielessä ts. sanojen taivuttamisessa ja niiden muistamisessa. Nyt koulussa open mielestä kaikki on kuitenkin ok, lapsi saisi vain enemmän tehdä läksyjä. Katsoin vain nyt lapsen yhtä kirjoitelmaa... en oikein tiedä, onko tämä nyt ihan nelosluokkalaisen tasoista tekstiä, vai odotanko vain liikoja? Lapsen isosisko on aina ollut niin hyvä tuottamaan kieltä, että ehkä olen vain ihan liian ankara. Kirjoitan pikku näytteen... "Sen jälkeen xx loppu mutta lopussa oli pieni kauppa joka oli tosi kallista. Siinä vieressä oli tosi huono kauppa niinmpä lähdimme pois perrillä Siti market kaupaan sisko osti suklaa patukka ja minä otin saman patukan. Menimme sitten kahvila ja joimme fanta. Opimme tänään että hailla tippuu monta hamasta."

Minusta sanojen taivutusten puutteellisuus ja tekstin loogisuus ovat ehkä 2.-luokkalaisen tasoa. Mutta oliko lapsi todella yrittänyt kirjoittaa oikein vai oliko vain pakon vuoksi hutaissut kirjoituksen?

Samaa mieltä olen edellisen kanssa, ettei vaikuta 4. luokkalaisen kirjoitukselta. Sanojen taivututusten puuttuminen ja muut kirjoitusvirheet ei ole ihan "pieniä" tuossa tekstissä. Huolimattomuusvirheitä sattuu kaikille, mutta mielestäni lapsella on selkästi suurempaa hankaluutta!

meillä poika tuplasi eka luokan, kun oli ongelmia äidinkielessä.



miten poikasin on päässyt siirtymään neloselle, kun englantikin alkaa jo kolmannella? onko ongelmia myös englannissa?



pojan opettaja sanoi, että poika ei pääse siirtymään kolmannelle, jos äidinkieli ei suju hyvin. tietäisi ongelmia vieraassa kielessäkin.

siis halusi todella kirjoittaa (mikä ei ole tavallista, yleensä hän ei halua kirjoittaa mitään).



Reaalivastauksissa hän pyrkii kirjoittamaan vain yhden sanan, jos mahdollista, hän välttelee lauseita. On ne kyllä aina ihan puhekieltä. Lisäksi hän ei osaa taivuttaa moniakaan sanoja, esim. susi - sutta (hän sanoo sutea tai susea), saippua - saippuaa (sanoo saippuuta), sanoo aina hyvempi, ei koskaan parempi yms yms.

toistaiseksi ainakin, hän osaa kirjoittaa aika näppärästi yksittäiset sanat ja hän tykkää englannista. Suomen kielen opetusta inhoaa, varmaan koska ei oikein kuule esim. kuinka monta konsonanttia/vokaalia sanassa on. Hän on aina tehnyt virheitä tyyliin tiili-tilli, tuli-tuuli-tulli.

Selvittäisin heti, mistä saisi apua tilanteeseen.

pojalla hahmotushäiriö, joka ilmeni myös noissa tuplakonsonanteissa ja -vokaaleissa. kirjaimia puuttui. alkujaan onnistui hahmottamaan vain kirjaimen, millä sana alkaa ja loput sanasta jäi kirjoittamatta/lukematta. kirjaimet meni myös sekaisin mm. m-n, eikä saanut yhdistettyä äänteitä oikeisiin kirjaimiin.



todellista takkuamista oli äikän suhteen pari ensimmäistä vuotta. kotona väännettiin äänneharjoituksia, että saatiin ensimmäisenä äänteet vastaamaan jotain kirjainta ja siitä sitten pikkuhiljaa edistyttiin.



käytiin jokainen sana äänne äänteeltä läpi. todella hidasta puuhaa, mutta tuotti tuloksia ajan kanssa. kokeile tehdä läksyjä lapsesi kanssa. voi auttaa, kun aikuinen lausuu sanoja ja muodostaa mallilauseita, joita lähdetään sitten yhdessä kirjoittamaan.

Läksyjä, saa kamalat raivarit. Aiempi ope antoi tukiopetusta, mutta nykyinen on sarjaa "pojat on poikia, paineet pois oppimisesta niin kaikki sujuu, ei hätää, hyvin menee". Luokan pojat tykkää kun ope aina sanoo että läksyt on vapaaehtoisia, siispä ei tarvi tehdä. Odotan vain kauhulla vitos-kutosluokkia! Sitten sitä kielen kehitystä ja taitoa tosissaan koetellaan, kun tulee lisää reaaliaineita.

Oma poikani kirjoitti paremmin jo eskarissa. Vaatisin jotasin tutkimuksia esim. lukihäiriön pois sulkemiseksi.

En ole ap, mutta omalla lapsellani - nyt tosin jo vanhemmalla - on myös isoja ongelmia äidinkielessä ja sitä kautta muissakin kielissä. 1-2-luokat erityisopettaja oli sitä mieltä, että ei ole mitään lukihäiriötä, kunhan on huonostikasvatettu kersa joka ei tee läksyjään kunnolla. Kolmannella sai lukihäiriödiagnoosin ja asperger-diagnoosin. Mitään lukiopetusta ei kuitenkaan ole missään vaiheessa saanut, aspergerin takia siirrettin joissain aineissa pienryhmään, mutta siellä ei lukiopetusta vaan lähinnä levottoman ryhmän kiertämistä. Koululla ei kuulemma ole lukiopetukseen resursseja.



Aspergerin takia käytiin neuroppsykologisessa kuntoutuksessa paikassa, joka mainosti järjestävänsä myös lukiopstusta. Kysyin siellä, olisiko mahdollista saada sitäkin meidän pojalle, mutta vastaus oli että a) he tekevät vain kelan maksamaa kuntoutusta, eiväktä yksityisen maksamaa, koska ne maksut on niin isoja, että voisivat saattaa perheen taloudellisiin vaikeuksiin joista taas olisi lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, ja b) heidän kuntoutuksensa on taroitettu paljon pahemmin lukivaikeuksisille lapsille kuin meidän poika, käytännössä sellaisille, jotka ei lue ollenkaan. Että ei sitten siitäkään tullut mitään.



Kun yritin puhua luokanopettajalle, että saisiko kokeissa lisäaikaa tai voisiko jotain kokeita täydentää suullisina, ope löi puhelimen luurin korvaan.





Kotona on yritetty ratkaista ongelmaa lukemalla ja lukemalla ja lukemalla, olen pakottanut ja lahjonut. Poika lukee kyllä ihan kohtuullisesti mutta kirjoitus on huonoa. Ei ihan noin huonoa kuin ap:n tapauksella, mutta meidän poika onkin jo vanhempi lapsi. Ongelmia on oikeinkirjoituksessa - just niimpä-pyyppisiä ja puuttuvia kaksoiskonsonantteja, mut myös ihan vaan muuten unohtuneita kirjaimia - ja pilkkusäännöissä, ja sitten siinä, että kirjoittaminen noin ylipäänsä on vastenmielistä ja vaikeaa ja kirjoittaa niin lyhyesti kuin pystyy, josta sitten ei myöskään pisteitä kokeessa heru. Olen yrittänyt pakottaa myös harjoittelemaan kirjoittamista, mutta se on jotenkin ylivoimaista ja vaatii huomattavaa pakottamista, mikä tuntuu myös masentavan ja ahdistavan lasta. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että aika ei riitä, kun tavallisetkin läksyt pitäisi tehdä ja kavereiden kanssa olla.

Läksyjä, saa kamalat raivarit.

Sekä oikeammin, että sujuvamman kuuloista. Puhumattakaan tokaluokkalaisen kirjoittamisesta. Ja minun lapseni ovat vielä kaksikielisiäkin.

Eikä ole tarkoitus kehua omaani tai mollata ap:n lasta, tuo vain oikeasti kuulostaa todella huolestuttavalta.

Mitä noihin raivareihin tulee - lapsiko läksyjen teosta määrää?

Lukeeko lapsesi kirjoja? Laita lukemaan. Ja laita kirjoittamaan ja keskustele paljon. Korjaa huomaamatta noita "hyvempi"-juttuja (kuin pienemmällä lapsella, eli toistat hänen sanomansa oikein, tyyliin "ai, vai oli Pekan mielestä se filmi parempi")

Teillä on tosi kiire tehdä töitä! Vai onko siis epäilyä jostain häiriöstä?

on sentään ammattilainen.

Mutta en saa lasta tekemään kuin joskus, tai tekee hän matikan läksyt, muttei kirjoitusläksyjä. Lukemisesta - hän ei vain saa luettua, joskus saan pyydettyä lukemaan pätkän tekstiä, se menee yleensä ihan hyvin, vähän takkuillen. Hän voi katsoa edessään olevaa kirjoitusta ymmärtämättä sitä, eli lukeminen ei ole automaatio.



Lapsi on myös hyvin uhmakas, äkkipikainen, impulsiivinen, toisaalta kotona roikkuu koko ajan sylissä. Pelkää helposti, ihan kaikenlaisia asioita.

Mutta kun se oikea muoto ei tuntunut tarttuvan ja ikää karttui, huomaamatta vähensin korjaamista. Lisäksi poika loppujen lopuksi puhuukin niin vähän tavallaaan, ettei ole niin paljon korjattavaa. Puhe on tyyliin "koska syödään", "kumpi voittaa, tuli vai magma", "mikä oli ennen kuin maailma alkoi", mutta ei oikein sellaista monipuolisempaa keskustelua, ei ole koskaan ollutkaan.

paikka josta apua saisi, ainakaan tämän ketjun kirjoitusten perusteella.

Itselläni on neljä lasta joista parilla on vaikeuksia lukemisessa/kirjoittamisessa, onneksi he ovat saaneet koulussa tukiopetusta ja toisen lapsen ope sanoi että tarvittaessa voi suorittaa lukuaineen kokeen suullisestikin, jos kirjoitus tuottaa vaikeuksia. Onpa joku koulun opettaja opettanut oppilailleen kymmensormijärjestelmänkin, että voivat vastata kokeisiin tietokoneella.

Itse yritän lukea mahdollisimman paljon iltasatuja vielä 4-luokkalaisellekin, jotta sanavarasto ja kielentaju iskostuisivat sitä kautta paremmin mieleen.