Auttakaa väsynyttä äitiä!

No alkuun, minä en ymmärrä tätä vieressä nukuttmista ylipäätään. Siinä vaiheessa kun lapsen pitäisi siirtyä omaan sänkyyn, ollaan ongelmissa.

Ikään kuin se vauva olisi hylätty, jos se nukkuu omassa sängyssä!?!



No yhtäkaikki.Meillä ei ole vieressä nukuttamista ollut mutta silti tietyssä iässä alkoi tuo samanlainen peittelyrumba.



Illalla sanoin 2-3 vuotiaalle (siis noin 2,5 v) : yöllä nukutaan. myös äiti nukkuu. myös isi nukkuu. Jos peitto lähtee pois, vedä se itse päällesi, osaat kyllä. minä en tule laittamaan sitä peittoa, minä nukun.



Yksinkertaisin, selkein, konkreettisin lausein. Tämä siis iltasatujen ja pusujen jälkeen, kun peittelin lapsen, ystävällisesti, selkeästi, lasta silmiin katsoen.



Usko tai älä, mutta meillä tuo toimi.



Ja jos oli semmosta, että kävin parkuvalle laittamassa peiton, ilmoitin että nyt on yö, nyt nukutaan; en tule enää tänne laittamaan sulle peittoa..

Ja kas, niin se vaan tepsi.

Meillä lapsi tosin nukkuu eri huoneessa, mutta luulen että tilanne olisi sama vaikka nukkuisi samassa huoneessakin.



Tehdään siis illalla ennen nukkumaan menoa yölliset pelisäännöt selväksi.

Meillä viereen nukutus oli ainoa keino, että sain itsekin nukkua. Meillä lapsi oli puoli vuotta viikoittain korvatulehduksessa ja lapsi nukkui edes vähän paremmin vieressä.



Nykyään illat rauhoitettu. Syödään puuro, pestään hampaat, saa fluorinamin, luetaan satu, lapsi omaan sänkyyn nalle kainaloon, peitellään ja yövalo päälle. Nukahtaa siis hyvin, mutta aamuyöstä alkaa tuo peiton potkotus.



Kun tuo rumba alkaa sanon että on yö, nyt nukutaan. Lapsi on hetken hiljaa ja taas huutaa "äiti, peis". Sanon että nyt on oltava hiljaa isin ja äidin pitää nukkua. On hetken hiljaa ja taas huutaa, laitan peiton... jne...



Ensi yönä pitää vaan pysyä kovana ja käskeä laittamaan itse peittonsa. Ehkä se joskus oppii. Nyt on oltu vasta 1,5vko omassa sängyssä ja lapsi on kipeä taas, en tiedä vaikuttaako se yöheräämisiin.

Voi, ihan kuin minun kirjoitukseni! Sillä erotuksella, että kuopus on nyt jo syntynyt. Samaa kirjoittelin aikanaan tänne, että paljon sairasteleva vaativa esikoinen nukkunut aina huonosti, ollut paljon vieressä ja omassaan herätellyt kovasti. Olin huolissani, miten jaksan kun toinenkin valvottava lapsi syntyy.



Nyt meillä on niin, että lapsen sänky on isän puolella aivan kiinni, iltarutiinit on samat kuin teillä (meillä kenkkuillaan kovasti nukahtamaan käymisessäkin!) ja kun lapsi yöllä herää, mies laittaa kättään hänen päälleen ja sanoo että nukus nyt. Lapsi heittelee herkästi vaatteet pois, peitettä ei pidä, möyrii ja pyörii sängyssä. Jos on kipeä, saa tulla viereen nukkumaan, mutta muuten yritetään pitää omassa sängyssä. Jos kömpii viereen, sanotaan hetken päästä että tässä on hirveän ahdasta ja kuumaa, menes omaan sänkyyn ja ohjataan sinne. Tuota takaisin meidän sänkyyn ja omaan sänkyyn showta meillä kyllä on useina öinä. Joskus lapsi jo nukkuu rauhallisesti omassaan koko yön. Välillä nyt aloittanut sen, että kinuaa vettä tms. yöllä.

Joskun herään niin, että vauva nukkuu toisessa kyljessäni kiinni, esikoinen toisessa, siinä en uskalla itse liikahtaakaan ja voit uskoa että yöt ovat silloin aika valvottavia..

Pari yötä on menty nyt niin, että peittoa en laita, tyynyä en anna omasta sängystä, vettä ei saa, mutta silti lapsi kitissyt, vinkunut ja itkenyt. Vuoron perään hokenut äitiä ja isää, peittoa, tyynyä ja vettä. Viimeyönä lapsi heräsi kahdelta ja vasta neljän aikaan nukahti.



Itselläni meni kuuteen että sain taas unen päästä kiinni. Tuli vahva tunne että lapsella ei ole kaikki hyvin. Herättiin lopulta 10 aikaan ja soitin saman tien lääkäriin. Melkein suoraan sängystä saatiin sinne lähteäkin.



Sanoin että lapsi ollut to asti kuumeessa ja nuhassa. Lääkäri kurkkasi vain pikaisesti korvat ja sanoi että tärykalvot punottaa. Sitten passitti kotiin. Olin niin väsynyt etten tajunnut, ettei hän edes tutkinut kunnolla. Lapsella on nyt kuumetta, yskää ja nuhaa, muttei kuunnellut keuhkoja!? Korviin ei tullut kuuria, vaikka lapsi valittaa molempia korvia.



Huoh, kai se on pakko mennä huomenna päivystykseen, siellä yleensä osaavammat lääkärit.

Pari yötä on menty nyt niin, että peittoa en laita, tyynyä en anna omasta sängystä, vettä ei saa, mutta silti lapsi kitissyt, vinkunut ja itkenyt. Vuoron perään hokenut äitiä ja isää, peittoa, tyynyä ja vettä. Viimeyönä lapsi heräsi kahdelta ja vasta neljän aikaan nukahti. Itselläni meni kuuteen että sain taas unen päästä kiinni. Tuli vahva tunne että lapsella ei ole kaikki hyvin. Herättiin lopulta 10 aikaan ja soitin saman tien lääkäriin. Melkein suoraan sängystä saatiin sinne lähteäkin. Sanoin että lapsi ollut to asti kuumeessa ja nuhassa. Lääkäri kurkkasi vain pikaisesti korvat ja sanoi että tärykalvot punottaa. Sitten passitti kotiin. Olin niin väsynyt etten tajunnut, ettei hän edes tutkinut kunnolla. Lapsella on nyt kuumetta, yskää ja nuhaa, muttei kuunnellut keuhkoja!? Korviin ei tullut kuuria, vaikka lapsi valittaa molempia korvia. Huoh, kai se on pakko mennä huomenna päivystykseen, siellä yleensä osaavammat lääkärit.

Lapsi ensin kuntoon ja sitten loppuu yöpassaaminen. Karralla kokonaan. Ei joustoa ja lipsumista. Muutama yö voi mennä, mutta kyllä se lapsi oppii. Kärsi nyt ennemmin jokunen yös ja nauti sitten kunnollisista öistä!

Syntyi kuopus kun esikoinen oli 2v. Esikoinen nukkui makuuhuoneessamme omassa sängyssä koska oli huono nukkuja. Pari kuukautta ennen vauvan syntymää esikko siirtyi mieheni kanssa omaan huoneeseensa. Eli esikko nukkui omassa sängyssä ja mies patjalla lattialla. esikko ei suostunut olemaan huoneessaan yksin eikä yksinkertaisesti jaksettu huudattaa jne. Ajateltiin myös, että mieheni ja esikko saavat rauhassa nukkua kun vauva syntyy ja minä syötän makkarissa yöllä vauvaa jne. Näin saatiin kaikki nukuttua kun vauva syntyi. Onneksi oli heti alkuunsa hyvä nukkuja. Mies nukkuin esikkomme kanssa vajaan vuoden jolloin esikko kypsyi ajatukseen, että nukkuu omassa huoneessaan yksin. Pari suhde ei kärsinyt ja saimme kaikki nukuttua. Varmasti löytyy arvostelijoita tällekin järjestelylle, mutta meillä näin saatiin rauallinen ja levollinen vauva-aika kuopuksen kanssa. Nyt esikko nukku yksin huoneessaan ja kuopus omassa sängyssään meidän makkarissa.

Enkä voi ottaa nyt viereen, kun potkii minua öisin mahaan ja naamaan. Olen siis raskaana. Lapsen sänky on kuitenkin puolen metrin päässä meidän sängystä.

ap

Pari yötä on menty nyt niin, että peittoa en laita, tyynyä en anna omasta sängystä, vettä ei saa, mutta silti lapsi kitissyt, vinkunut ja itkenyt. Vuoron perään hokenut äitiä ja isää, peittoa, tyynyä ja vettä. Viimeyönä lapsi heräsi kahdelta ja vasta neljän aikaan nukahti. Itselläni meni kuuteen että sain taas unen päästä kiinni. Tuli vahva tunne että lapsella ei ole kaikki hyvin. Herättiin lopulta 10 aikaan ja soitin saman tien lääkäriin. Melkein suoraan sängystä saatiin sinne lähteäkin. Sanoin että lapsi ollut to asti kuumeessa ja nuhassa. Lääkäri kurkkasi vain pikaisesti korvat ja sanoi että tärykalvot punottaa. Sitten passitti kotiin. Olin niin väsynyt etten tajunnut, ettei hän edes tutkinut kunnolla. Lapsella on nyt kuumetta, yskää ja nuhaa, muttei kuunnellut keuhkoja!? Korviin ei tullut kuuria, vaikka lapsi valittaa molempia korvia. Huoh, kai se on pakko mennä huomenna päivystykseen, siellä yleensä osaavammat lääkärit.

Lapsi ensin kuntoon ja sitten loppuu yöpassaaminen. Karralla kokonaan. Ei joustoa ja lipsumista. Muutama yö voi mennä, mutta kyllä se lapsi oppii. Kärsi nyt ennemmin jokunen yös ja nauti sitten kunnollisista öistä!

Meilläkään ei lapsi vielä mene omaan huoneeseen ja syy on siinä että pelkää yöllä yksin oloa. Ei huudateta, vaan lapsi menee omaan huoneeseen kun on sen aika. Parisuhdetta emme muutenkaan hoida öisin, vaan sillon on nukuttava, että jaksaa.



ap