Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin että olen aivan vääränlaisessa työssä
16.10.2010 |
Niin, tajusin jonkin aikaa sitten että olen ihan vääränlaisessa työssä.
Työni vaatii suurta tarkkuutta. Kyseessä ei nyt ole mikään hengenmeno kenelläkään jos hommat menevät väärin mutta tarkkana saa olla. Olen mm. raha- ja työsuhdeasioiden kanssa tekemisissä.
Työni vaatii myös suurta panostusta. Pitkiä päiviä (joskaan ei kokoajan), jatkuvaa itsensä kouluttamista, työssä (ja työpaikassa) odotetaan että kaikki haluavat edetä ja olla urakiipiöitä.
Olen tajunnut tässä syksyn aikana että mitä ihmettä minä tuolla teen. En todellakaan ole pikkutarkka ihminen. Minulle tuottaa suurta vaivaa pitää pikkunippelitietoa käsissäni niin että kaikki menee oikein. Sitä kuitenkin työni vaatii. Olen KTM ja kuten sanottu työpaikalla oletetaan että kaikki ovat urakiipiöitä mutta minä huomaan katsovani uusia tehtäviä joissa saisi vain mennä aamulla töihin ja iltapäivällä pois ja jättää koko moskan taakseen kun painaa työpaikan oven kiinni. Käyn isovanhempieni haudalla ja huomaan kadehtivani hautausmaan työntekijöitä.
Mutta miten tällainen 15v työuran jo tehnyt KTM siirtyy tehtäviin joissa vaativuustaso onkin huomattavasti alhaisempi? Mistä edes nykymaailmassa löytyy työtehtävä jossa ei tarvitse olla pilkun tarkka vaan suuremmat linjat riittävät? Missä on työ jossa ei ole jatkuvia kovenevia tulostavoitteita, itsensä kehittämistä ja urakiipimistä?
Minä olen tullut siihen tulokseen että työ ei ole itsessään minulle tärkeää. Olen töissä jotta saan rahaa ja voin tehdä kivoja juttuja elämässä. Todella "kätevää" että tätä varten kouluttauduin KTM:ksi.
Kommentit (31)
Sitten nämä turhautuneet heittäytyjät opiskelevat lähihoitajiksi ja ovat olevinaan taivaanlahjoja työyhteisölle. Olisivathan he kuitenkin voineet jatkaa kovapalkkaisessa ja haastavassa työssään, mutta suuressa laupeudessaan laskeutuivatkin tavallisen duunarin tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten nämä turhautuneet heittäytyjät opiskelevat lähihoitajiksi ja ovat olevinaan taivaanlahjoja työyhteisölle. Olisivathan he kuitenkin voineet jatkaa kovapalkkaisessa ja haastavassa työssään, mutta suuressa laupeudessaan laskeutuivatkin tavallisen duunarin tasolle.
irtaantuminen ihan kaikille ole mahdollista vaikka kuinka haluaisi. Siksi kyseistä teemaa käsittelevät artikkelit usein ärsyttävätkin: Sirkku-Mailikki jätti hyväpalkkaisen työn valtionhallinnossa ja siirtyi kasvattamaan nautakarjaa; nyt elämä hymyilee ja on aikaa lähimmäisille ja itsensä kehittämiselle. Ehkä tosiaan maksettu talo turvana ja tilillä hiukan varallisuutta kerättynä niiltä stressivuosilta. Mutta mitäs tekee lähiö-Anneli, jonka joka kirjanpitäjän penni menee kädestä suuhun? Paha siitä on irtaantua..
Arveletko, että suorittavan työn tekijät (känni vähän väliä, krapula, sairaita tai huonokuntoisia raskaasta työstä, ei koulutusta, tai muuten tympääntyneitä) olisivat sinulle hyviä juttukumppaneita?
Arveletko, että he pitäisivät sinua fiksuna, kun vaihdoit siistin sisätyön paskahommiin?
Arveletko, että voisit työpäivän lomassa käydä Internetissä vaikka hoitamassa pankkiasioitasi tai katsomassa uutisia suorittavana työntekijänä?
ja täydellisen kypsä työhöni. Sain kuitenkin juuri ylennyksen ja palkankorotuksen, mutta en koe siitä mitään iloa. Vastuut vaan kasvaa ja entisetkin hommat painaa päälle ihan vanhaan malliin. Valvon nykyään säännöllisesti öisin pari tuntia miettien työasioita, myös viikonloppuisin. Mietin jo, että pyydän yhteydet kotiini vain siksi, että voisin yöllä tehdä mieleen tulleet hommat ja voisin sitten jatkaa uniani...
Olen yrittänyt nyt kolme kertaa hakea työpaikkaa, jossa olisi samantyyppistä hommaa kuin nyt, mutta pienempi vastuu ja palkka. Ts. taloushommia mutta pienessä yrityksessä tms. Mä en pääse edes haastatteluun!!! Kun soitan perään, vastaus on aina sama: "Ei meillä ole haasteita sinun kaltaiselle hakijalle! Tämä on vaan tällainen pieni pulju, jossa ei pääse etenemään. Eikä meillä ole varaa palkatakaan sua."
Mä mietin myös opintoja, esim. opettajan pätevyyttä. Mutta sekin pitäisi suorittaa työn ohessa, mikä on tällä hetkellä aivan mahdottomuus.
Olen hajalla. Mietin, että menen työterveyslääkärille pyytämään unilääkkeitä, että saisin edes nukuttua. Ja olen sentään kahden lapsen äiti...
Moi,
siitä rahoituksesta, yksi (toki ehtojen täyttymistä edellyttävä) rahoitusmahdollisuus: http://www.koulutusrahasto.fi/?1;2;900;900.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42 v ja tajusin tässä taannoin, että vielä pitäisi paahtaa 20 v tässä tylsässä taloushallinnon duunissa. Ei kiitos.
Nyt olen varannut ajan työkkäriin psykologille ammatinvalintaohjaukseen ja katson mitä se tuo tullessaan. Kolmelle teini-ikäiselle tytölleni aion antaa elämänohjeeksi sen, että kuunnelkaa sydäntänne siinä vaiheessa kun mietitte jatko-opintoja. Mä en kuunnellut vaan valitsin "varman" ammatin, josta en kuitenkaan saa minkäänlaista iloa elämääni. Raha ei todellakaan tee onnelliseksi.
Mitä tarkoittaa alisuorittaja? Sen vastakohta on varmaan ylisuorittaja...
Mä olen luullut, että alisuorittaja on sellainen, joka ei selviä työstään, ts. tekee duunit "alle keskiarvon". Mutta tätä ketjua lukiessani menin hämilleni, että mistä muutamassa ketjussa oikein puhutaan, kun kirjoitetaan alisuorittamisesta.
Valaistusta siis, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etta ap:n ja monen muunkin tahan ketjuun kirjoittaneen perusongelma ei ole tyon taso tai vaativuus, vaan sen _sisalto_ ja ehka myos tyoilmapiiri. Eika se siksi parane matalapalkka-alalle siirtymalla. Itsellani on nimittain ollut hiukan sama kokemus, kadehdin yhdessa vaiheessa jopa puiston puluja, kun niilla oli mielestani niin huoleton elama... ;-) No, vaihdoin tyopaikkaa, en alaspain vaan sivusuunnassa, sisallollisesti minulle mielekkaampaan ja mika tarkeinta, hyvin johdettuun tiimiin. Teen edelleen paljon toita, mutta se ei haittaa minua ollenkaan, koska ymmarran miksi teen tyota, ja olen myos paassyt pois edellisessa tyopaikassani vaivanneesta surkeasta ilmapiirista paljon positiivisempaan. Sikali olen siis samaa mielta joidenkin muiden tahan ketjuun kirjoittaneiden kanssa siita, ettei kannata romantisoida matalapalkka-aloja, vaan yrittaa parantaa sita omaa tilannetta omalla alallaan.
Olen nyt 15 vuotta pyrkinyt työelämään. Mutta en kelpaa. Muuttaisin itseäni, jos te ääliöt kertoisitte viimeinkin, mitä muuta vikaa minussa on kuin ruma naama ja lyhyt varsi.
Nyt päätin lopettaa työnhaun. Olen ollut käytettävissä niin koulutustani vastaaviin kuin hanttihommiin. Ja ainoa mihin on kelpuutettu on palkatta tehtävä työ. Enköhän minä ole tälle yhteiskunnalle tehnyt palkatonta työtä sen verran, että voitte nyt elättää minua veroista, jotka maksatte oravanpyörä- tai downshift-töistänne. Kärsikää, perkeleet, tekin edes vähän, älkääkä mässyttäkö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi mielekkyyttä työstäsi;
-kokeile, miten voisit tehdä työsi paremmin tai tehokkaammin
-kuinka voisit nauttia työkavereidesi seurasta kahvitunnilla; ehdota edes jonkun verran sinua kiinnsotavia puheenaiheita
-työnantaja ei maksa huvista, muista se:
TYÖNANTAJA MAKSAA TYÖSTÄ. JOS TYÖ OLISI AINA KIVAA, SINÄ MAKSAISIT!
muista: saat palkkaa, ja hyvää!
Alue: Aihe vapaa
Jep.
Olen kouluttanut itseäni mutta päätynyt joskus tekemään "hetkeksi" rahaa tehtaalla ettei tartte työttömänä kotona olla ja sinne jäin.
Pomo työhaussa kysyi että mahtaako olla järkevää tulla hommiin kun on ylikoulutettu. Meillä on työssä paljon koulutettua väkeä: kätilöä, sairaanhoitajaa, kaikkea löytyy. ;)
Kun oikeasti ihmisen pitää TEHDÄ perustyötä niin ei se ole mitään kovin kummosta.
Samat päivät, samat naamat. Saman puun lehdet rapisee maahan. Ei sitä ihmiset oikeasti arvosta jos joku tyhjentää taloyhtiön roskakatoksen tai täyttää kaupan pakastealtaan.
Sydänkirurgille on tavanomaista aukasta ihminen ja korjata mutta kuka nyt pitää samana jos joku räpeltää autosi ehjäksi.
jos kirurgi kyllästyy työhönsä niin ei sitä tavallinen autonkorjaaja ymmärrä, vai ymmärtääkö?
Et sinä ap oikeasti voisi tehdä työtä perusduunissa, se jos alentaisit itsesi (sana jota en tajua) niin sitten toi on sun kohtalo.
20, tehdastyöläinen