Kummilapsien "lahjomisesta"
Mulla on 4-vuotias kummityttö, joka asuu reilu 200 km päässä. Tapaamme vähintään 6 kertaa vuodessa, monesti useamminkin. Tapaamiset tapahtuvat lähes aina kummityttöni asuinpaikalla, harvoin tulevat meillä käymään.
Ongelmani liittyy nyt lähinnä lahjojen antamiseen. Olen joka joulu ja syntymäpäivä muistanut tyttöä isommalla lahjalla, mutta muuten käydessäni yleensä vienyt jotain pientä, esim palapelin tai pienen lelun, vaatteet tms sekä aina perheen äidille kukkia, leivonnaisia tms. Nyt mua on kuitenkin alkanut ärsyttämään se, että tyttö aina odottaa sitä lahjaansa, oikeen kysyy, että "onko sulla mylle yllätystä" vaativalla sävyllä. Viettekö aina joka kerta kummilapsellenne jotain? Tietenkin asiaan vaikuttaa se, miten usein lasta näätte. Toisaalta kummityttöni perhe ja lapsi itse arvostaa käyntejäni, ovat iloisia kun tulen. Kummilapseni perhe on myös pienituloinen, minkä olen ehkä ajatellut vaikuttavan asiaan, ja siksi on kiva viedä aina jotain tarpeellista tai ilahduttavaa. Kuitenkin, kun kummilapseni käy perheensä kanssa esim viikonlopun vietossa meillä, he eivät ikinä tuo meille mitään. En tarkoita, että mitään isoa pitäisi tuodakaan, mutta itselleni on opetettu, että on kohteliasta viedä jotain pientä. Ja kun ovat meillä, olettavat, että maksan kaikki kulut, jos esimerkiksi käymme kaupungissa kahvilla tai syömässä. Sama välillä myös silloin, kun olen heidän luonaan. Mielelläni maksaisin, jos me olisimme hyvin toimeentulevia, mutta ei meilläkään sitä rahaa liikaa ole.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (5)
kun tapaa. Sinä annat mielestäni paljon lahjoja. Mutta hyvähän se tietysti on jos ovat varattomia.
tuota, jos on aina saanut Sinulta jotain. Hän on varmasti iloinen näkemisestäsikin, mutta olet itse opettanut hänet odottamaan sinulta jotain.
Se, että olet päättänyt lahjoa kummilastasi ja hänen vanhempiaan ei poista sitä tosiseikkaa, että jos he tulevat luoksesi, niin heillä ei välttämättä ole varaa ostaa mitään tuliaisia.
toisekseen, voi olla hiljainen toive heiltä, ettet toisi aina tavaraa tullessasi, jos he eivät tuo Sinulle mitään.
saavansa sinulta jotain jos on aina saanut.
...kuin muille lahjottaville lapsille. Usein myös mennessäni vien jotain koska meilläkin välimatkaa niin paljon että nähdään harvoin. Mielestäni tuossa menee viimeistään raja, että jos ulkona syömässä käydään niin kukin maksaa omat ostoksensa.
Itsekin olen tottunut kylään mennessä viemään jotain pientä...se voi olla kukka, kynttilä, hyvää suklaata tms pientä.
Minusta sinun kannattaa miettiä miten itse haluat tehdä. Teet niinkuin sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Ihmisillä on erilaisia tapoja ja heistä ei kylään mennessä ole ehkä tarpeellista mitään viedä, eivätkä niin tee. Mietit itse miten halaut tehdä ja toimit niin. Ja jos viet niin viet sellaista ja sen arvoista, ettei jää harmittamaan ettet itse saa vastaavasti mitään.
Itsestäni lahjojen ja pienten yllätysten antaminen tuo itsellekin hyvän mielen, mutta toisten ruokia ravintolassa en nyt kuitenkaan lähtisi maksamaan.
ihan sen takia ettei lapsi opi odottamaan aina jotain. Olisi kiva jos odottaisi minua ihmisenä ja ystävänä, ei lahja-automaattina. Kiusaus on aina kova viedä jotain pientä, mä kun nappaan löytöjä kaupoista kaikkia ystäviä silmällä pitäen, niin kummityttöäkin tulee ajateltua yhtä automaattisesti kuin omia lapsia. Meillä välimatkaa 300km ja nähdään aika harvoin, jos asuisimme lähekkäin korvaisin materian omalla ajallani.