Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen kieli, jos parilla eri äidinkielet?
15.10.2010 |
Ei kosketa minua, mutta olen miettinyt, että voiko sellainen oikeasti toimia, että yhteisenä kielenä on molemmille vieras kieli (englanti)? Tämä toimii hyvin työelämässä yms. tuttavien kanssa, mutta jotenkin tuntuisi hupsulta sitten että rakkaan ihmisen kanssa puhuisi kieltä, joka ei ole kummankaan oma.
Eli onko parempi päättää, että jomman kumman äidinkieli otetaan yhteiseksi kieleksi ja toinen opettelee sitten sitä? Tällöinhän natiivipuhujan kanssa toinen pystyisi oppimaan sitä myös "tunnetasolla" paremmin kuin koskaan voisi englantia oppia.
Kommentit (39)
ovat niin suomalaisia etta ei niita muissa kulttuureissa edes tarvitse. Saksa taitaa suomen lisaksi olla 'vahingonilo' kieli.
Aamupuuroon minulla on selva konnotaatio englanniksi - I hate it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etta mika se on se tunnekieli, josta aina kohkataan ulkkis-keskustelupalstoilla. taalla sitten kerrottiin, ettei se olekaan tunteiden ilmaisua, vaan kahden eri kulttuurissa kasvaneen ihmisen merkityseroja eri sanoille esimerkiksi. eihan talla ole sinallaan kielen kanssa paljoakaan tekemista. kahdessa eri kulttuurissa ja maassa kasvaneilla ihmisilla ei ole sellaista yhteista pohjaa, niinkuin vaikkapa kahdella suomalaisella. mulla on siis ulkkis mies. olin kerran suomalaisten juhlissa asuinmaassani. suomalainen pariskunta joi siella vierekkain lapin kultaa, ne oli yhdessa raahattu suomi-lomalta matkalaukussa. silloin ajattelin, etta mun ulkkis miehen ja mun valilla ei olisi samalaista fiilistely niiden lappareiden kanssa. mutta tunnekieli.. ihan holmo ilmaus.
suomalaiset miehet vaan eivat puhu.
Schadenfreude = saksaa, muissa kielissa lainasana koska kielessa ei ole omaa sanaa tata tunnetta kuvaamaan.
Schadenfreude = saksaa, muissa kielissa lainasana koska kielessa ei ole omaa sanaa tata tunnetta kuvaamaan.
ovat niin suomalaisia etta ei niita muissa kulttuureissa edes tarvitse. Saksa taitaa suomen lisaksi olla 'vahingonilo' kieli.
Aamupuuroon minulla on selva konnotaatio englanniksi - I hate it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuollaista "ongelmaa", mutta ulkomailla asuvat kaverit puhuvat kotioloissa englantia, töissä saksaa/ranskaa ja äidinkieli on pariskunnista toisella suomi ja toisella joku muu kuin englanti... Tuntuisi vaikealta omalla kohdalla, en ehkä itse jaksaisi tuota jatkuvaa kielirumbaa, mutta hyvin he tuntuvat pärjäävän.
englannin kielen puhujat eivät tunne vahingoniloa tai myötähäpeää? Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
englannin kielen puhujat eivät tunne vahingoniloa tai myötähäpeää? Höpö höpö.
joka on syntynyt vuosien saatossa ja jonka molemmat osaavat yhtä hyvin. Sekoitetaan molempien äidinkieliä, englantia ja neljättä kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on syntynyt vuosien saatossa ja jonka molemmat osaavat yhtä hyvin. Sekoitetaan molempien äidinkieliä, englantia ja neljättä kieltä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pidgin
:)
etta mika se on se tunnekieli, josta aina kohkataan ulkkis-keskustelupalstoilla.
taalla sitten kerrottiin, ettei se olekaan tunteiden ilmaisua, vaan kahden eri kulttuurissa kasvaneen ihmisen merkityseroja eri sanoille esimerkiksi. eihan talla ole sinallaan kielen kanssa paljoakaan tekemista. kahdessa eri kulttuurissa ja maassa kasvaneilla ihmisilla ei ole sellaista yhteista pohjaa, niinkuin vaikkapa kahdella suomalaisella.
mulla on siis ulkkis mies. olin kerran suomalaisten juhlissa asuinmaassani. suomalainen pariskunta joi siella vierekkain lapin kultaa, ne oli yhdessa raahattu suomi-lomalta matkalaukussa. silloin ajattelin, etta mun ulkkis miehen ja mun valilla ei olisi samalaista fiilistely niiden lappareiden kanssa.
mutta tunnekieli.. ihan holmo ilmaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettelisi puhumaan toisen äidinkieltä ja toinen opettaisi puhumaan sitä.
Riippuisi kyllä tosi paljon siitäkin, missä maassa asuttaisiin.
Jos mä avioituisin vaikka ranskankielisen miehen kanssa ja asuisimme Ranskassa, olisi melko tyhmää että mieheni opettelisi suomenkielen ja koko perhe puhuisi sitten sitä, siellä Ranskassa siitä olisi tuskin paljon hyötyä mulle ja lapsille.
Oli miten oli, lapsille kumpikin mun mielestä voisi silti opettaa oman äidinkielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisolla on toinen kieli mutta hän haluaa puhua suomea ja osaa hyvin
Lähes kaikilla eri kieltä puhuvilla tuttavillani on valittu asuinmaan kieli yhteiseksi kieleksi.
Niillä parilla kolmella perheellä, joilla on valittu molemmille vieras kieli englanti yhteiseksi kieleksi, kärsijöiksi ovat jääneet lapset, joiden normaali kielenkehitys kärsii.
Meillä on yhteinen kieli enkku, mutta puhumme molemmat myös toistemme äidinkieliä. Miehen suomen kieli on nykyään melko hyvää. Mun kommunikointi miehen äidinkielellä on aika hataraa, vielä. Mies ei voi mulle omalla äidinkielellään kommunikoida kuin konkreettisia yksinkertaisia asioita. Jos tai kun puhun monimutkaisempaa asiaa suomeksi, käymme sen monta kertaa läpi. Siksi enkku on vieläkin mukana.
ja monesti siita kielesta tulee sen suhteen tunnekieli; on monesti todella vaikeaa vaihtaa kielta kun on kerran alkanut jollain kielella tietyn ihmisen kanssa kommunikoida.
Itsellani on sikali hyva tilanne, etta seka mieheni etta mina olemme englannin osalta kaksikielisia, joten kaytamme sita ihan sujuvasti myos tunnetasolla jo lahtokohtaisesti. Lisaksi minusta siihen, ettei puhuta kummankaan aidinkielta, liittyy myos tasa-arvonakokulma: molemmat ovat silloin ikaankuin smalla viivalla, eika kumpikaan joudu puolikielisena jotenkin heikompaan asemaan.
puolisolla on toinen kieli mutta hän haluaa puhua suomea ja osaa hyvin Lähes kaikilla eri kieltä puhuvilla tuttavillani on valittu asuinmaan kieli yhteiseksi kieleksi. Niillä parilla kolmella perheellä, joilla on valittu molemmille vieras kieli englanti yhteiseksi kieleksi, kärsijöiksi ovat jääneet lapset, joiden normaali kielenkehitys kärsii.
kielenkehityksessa. Meilla lapset ovat oppineet kylla ihan sujuvasti seka isan etta aidinkielta, etta ympariston kielta, ja lisaksi ymmartavat englantia (joka on siis vanhempien keskinainen kieli). Eli riippuu ihan lapsesta ja ehka myos vanhempien kiinnostuksesta panostaa kieleen...
Se on myös yksi asuinmaamme kielistä.
Varmastikin jos asuisimme jomman kumman alkuperämaassa olisi ollut helpointa omaksua suomi tai miehen kieli, mutta meidän tapauksessa neutraali ranska toimii parhaiten.
Myös laten vahvin kieli on ranska, ovathan he täällä syntyneet ja käyvät koulua ranskaksi.
Tässähän ei ole kysymys kielitaidosta tai kielen oppimisesta. Kuka tahansa voi oppia kielen täydellisesti oleskelemalla kohdemaassa, lukemalla, kuuntelemalla ja puhumalla. Kyse ei myöskään ole siitä, että eri kielillä ei voisi ilmaista samoja tunteita. Toinen juttu on sitten se, mikä kaikki kieleen on sidoksissa: historia, kulttuuri, tavat, käytännöt, yhteiskunta jne. Natiivipuhujan konnotaatiot sanoista eivät koskaan ole samoja kuin aikuisiällä kielen oppineen, jonka äidinkieli on jokin muu kieli. Suomalaiselle esimerkiksi sanat "joulu", "Venäjä", "sota" ja "aamupuuro" synnyttävät tiettyjä, suomalaiselle kulttuurille tyypillisiä konnotaatioita. Englanninkieliselle taas "Russia" tarkoittaa jotain muuta, samoin muut sanat. "I love you" ja "Minä rakastan sinua" eivät tarkoita täsmälleen sanaa, koska täydellisesti toisiaan vastaavia käännöksiä ei ole. Nuo kaksi tarkoittavat näennäisesti sanaa, niitä voi käyttää toistensa vastineina, mutta niiden käyttötilanteet eri kulttuureissa ovat totaalisen erilaiset. Toki löytyy myös käsitteitä, joita toisessa kielessä ei yksinkertaisesti ole, vaikkapa "vahingonilo" tai myötähäpeä".
Saahan tästä olla eri mieltä, mutta yritin vain vähän selventää, mitä muut ehkä ajoivat takaa. Itse en koskaan voisi olla pitkässä suhteessa ihmisen kanssa, joka ei haluaisi oppia suomea ja jonka äidinkieltä minä en opiskelisi. Sehän on kuin ei toista ihmistä ja hänen kulttuuriaan tuntisi lainkaan.