Onko Pupu Tupuna kirjat liian lapsellisia 10-vuotiallle?

kokemuksella sanon että jossain vaiheessa pieni lapsi rakastaa toistoa ja toistoa ja toistoa, ihan normaali lapsi.



Ainakin nuo minun kaksi, varsinkin se joka nykyisin lukee tiedotusoppia yo:ssa halusi aina saman hirvittävän tylsän yhtä toistoa olevan iltasadun joskus 3-4vuotiaana. En tiedä kuinka fiksu hänestä on tullut mutta ainakin äidinkielestä kirjoitti L:n vaikka toistoa lapsena rakastikin.

Usein niissä on myös käytetty oudosti välillä passiivia.

:D

Minä luin lapsena Pupu Tupunoita ja muistaakseni kyllä tykkäsin. Vieläkin on tallessa Pupu Tupunan aakkoset, siinä opeteltiin myös viikonpäiviä ja muuta tärkeää. Opin Pupu Tupunan ja Kotilieden Minttu-sarjakuvien kanssa lukemaan vähän alle 5-vuotiaana.



Nyt en tosin ole vuosiin koskenut noihin, joten en tiedä miltä ne aikuisen silmin näyttävät. Ajattelin silti lainata kirjastosta pari ja kokeilla tykkäisikö kohta 3v lapseni. Lapset kyllä usein pitävät toistosta, kuten tässä jo aiemminkin joku sanoi.

meillä 5 v on halunnut kuulla Kolme iloista rosvoa useaan kertaan.

Mutta ei lapsia kannata aliarvioida, nuo puput ja miinat ja manut ovat aika surkeaa tekstiä. Ja teennäisiä kuvia.

Muistan itse inhonneeni Pupu Tupunaa päiväkoti-ikäisenä, luultavasti juuri ärsyttävän tekopirteän kuvituksen ja pitkästyttävän kerronnan takia.

ei tosiaan 10-vuotias mitään Pupu Tupunaa lue.

vaarini osti niitä ja luki minulle.



Silloin ne olivat nidottuja, lyhyehköjä jatkokertomuksia. Yhden osan lopussa aina mainittiin että mitä sitten tapahtui, sen kuulet seuraavassa kirjassa. Tekstiä per sivu oli vähän ja se oli kirjoitettu tikkukirjaimin. Muistan, kuinka esim. Tupuna tupsahti sinne yhteen taloon savupiipusta ja mellasti siellä sen hiiren kanssa. Oikeasti ihan hauska tarina yhä edelleen ja olin tuolloin ehkä n. 5-6 vuotias? Meillä on mökillä nuo kirjat edelleen.



Sen sijaan omille lapsille on tullut lahjaksi noita kovakantisia, pidempiä Tupunoita ja jotenkin ne ovat olleet ihan piinaa, en vaan jaksa lukea niitä eikä lapset oikein jaksa kuunnella. Tekstiä on suhteessa tarinan juonen kulkuun on ihan liikaa. Eikä se ole edes sillä tavalla selkeää, kuten 70-luvun tupunoissa tuon toiston valossa ajateltuna.



Ja ap:n aloitukseen liittyen, ei kyllä 10-vuotias enää oikein Tupunalle lämpene. Meillä luetaan (9- ja 7-vuotias) Pottereita, Lindgrenin klassikoita, Ella sarjaa, Merja Jalon kirjoja ja muita helppolukuisia sarjakirjoja.

luettiin lapsena Tupunaa ja pidin kovasti ja omat lapseni ovat myös pitäneet. Uudemmat Tupunat ovat niin pöpejä (ja pitkiä!) etten niitä viitsi lukea. Kyllä muakin naurattaa se pellon poikki, aidan yli, portin ali ja renkaan läpi -juttu, mutta ne on lapselle kiintoisia käsitteitä. Mikään ei estä lukemasta lapselle monenlaista kirjallisuutta: meillä on luettu Disneyn Autot-juttuja ja Astrid Lindgreniä ja vaikka itsekin pidän jälkimmäisen laadusta enemmän, yritän opettaa lapsilleni avarakatseisuutta olemalla itse sellainen.

Häiritsevää on esim. virheellinen passiivinkäyttö, tyyliin.



"Puput menivät ulos. Peuhataan, riehutaan, leikitään lumessa."

ja tarinat ovat sellaista tekopirteaa lassytysta, joka aliarvioi lasta.

älyttömän tylsiä kirjoja.

Pupu Tupunaa, mutta oli ihan hyvä vitsi.



Toisekseen te vänkääjät: Nyrkkisääntö: Mitä tylsempi kirja aikuisen mielestä, sitä parempi lapselle. Ja tarkoitan ihan pientä lasta, 1v-3v.



Kolmanneksi: Kirjoja tulee lukea monenlaisia, siis vaihdellen. Niitä luetaan kuvaillen ja kertoen ja mitä pienempi lapsi sitä enemmän jutustellaan kuvista ja luodaan omaa tekstiä, ei tarvitse orjallisesti lukea painettua kirjoitusta.



Neljänneksi: Se "arkinen, pitkäpiimäinen lässytys" kiinnostaa lasta tuttuutensa takia. Sitä jaksetaan käydä läpi uudestaan ja uudestaan.



Pääasia on, että luette lapsille! Aivan sama oikeasti onko se Pupu Tupuna vai joku muu, kunhan luette, kerrotte, juttelette kuvista, olette yhdessä.