Lue keskustelun säännöt.
Onko Pupu Tupuna kirjat liian lapsellisia 10-vuotiallle?
14.10.2010 |
Veimme tutun lapselle syntymäpäivälahjaksi Pupu Tupuna kirjan ja nallen. Lapsi vaikutti aika pettyneeltä vaikka kiittikin lahjoista.
Kommentit (71)
siinä 6 sivun verran kerrotaan miten ensin pupu hyppää tuolille ja sitten hiiri. Ja sivullahan on siis useampia lauseita kuin yksi...
miksi ne on soopaa? Itse tykkäsin niistä kovasti lapsena, mutta en enää muista millaista sisältö oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska työskentelen lastenkirjallisuuden parissa. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että mainitsemasi teokset olisivat huonoa lastenkirjallisuutta, päinvastoin. Mutta ikätasoltaan ne eivät ole suunnattu pienille lapsille. Heille on tehty myös varta vasten heidän ikätasoaan vastaavaa hyvää kirjallisuutta.
Kyllä se puolivuotias tykkää vaikka Anttilan katalogista, kun sitä tarpeeksi "ilmeikkäästi" lukee.
Muumeista sopii lyhyiden lauseiden versiot, mutta romaanit liian vaikeita. Maisa taas on samantyylistä tekstiltään, mutta kuvat ovat "suttuisia". Tietenkin nuo mainitsemasi kirjat ovat äidille mieluisempaa luettavaa ja laadukasta kirjallisuutta, mutta nyt olikin kyse lapsen ikätasosta.
no mainitseppas nyt sitten niitä korkeatasoisia kirjoja, mitkä sopivat 3-4 vuotiaille! ...että osataan me vähemmän sivistyneemmätkin lukea hyviä kirjoja tenavillemme.
Muumit Janosch Kirsi Kunnas Richard Scarry (ei parasta laatua) Maisa Astrid Lindgren ym.
Janochista tykkäsi jo 1v, loruista ja runoista, Kunnaksesta tykkäsi jo alle puolivuotias. Kuvitettu Peppi oli suosikki kaksivuotiaana ja mato matalaa etsittiin myös kauan. Ehkä meillä on luettu ilmeikkäästi.
Ja lukemisen tarkoitus on olla vuorovaikutteista pitkälle kouluikään asti, jos et tiennyt. Kokeilepas lukea Pupu Tupunaa ilmeikkäästi.
oikeutta arvostella palkitun kirjailijan kirjoitustaitoja. Jos tuo on sinusta kunnollista suomea, niin en yhtään ihmettele...
Lisäksi sanajärjestys on vähintääkin outo! Tyyli on siis surkea.
Nuo pilkkuvirheet ja loputtomiin jatkuvat lauseet ärsyttävät. Usein niissä on myös käytetty oudosti välillä passiivia.
Väitän kuitenkin että lapset joille on luettu hyvää kirjallisuutta paljon, osaavat käyttää kieltä värikkäästi ja luoda paremmin omia tarinoita vaikkapa koulun alkaessa.
Joissakin kun on vain yksikin sana/sivu. Voi hurja!
siinä 6 sivun verran kerrotaan miten ensin pupu hyppää tuolille ja sitten hiiri. Ja sivullahan on siis useampia lauseita kuin yksi...
miksi ne on soopaa? Itse tykkäsin niistä kovasti lapsena, mutta en enää muista millaista sisältö oli.
samassa sarjassa kuin titinallet ja hellokitty lasten animaatio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasitko, että ketjussa keskustellaan pienten lasten kirjallisuudesta?
on nautinto lukea. Tuota ei ole. Mutta jos et erota hyvää ja huonoa, tästä on turha keskustella. Sinuhe esimerkisi ei ole loistelias tyyliltään ja Taru sormusten herrasta jopa surkea kuten Stieg Larssonin kirjat mutta saattaa johtua suomentajasta. Jaana kapari taasen on onnistunut erinomaisesti Pottereiden kanssa
-Beatrix Pottereita (eli Petteri Kaniini ja kumppanit)
-Minttu-kirjoja
-Aino-kirjoja
-Tiheikön väki-sarjaa
-Gittan-sarjaa (isä ruotsinkielinen, mutta tämä sarja on myös suomeksi, en vaan muista millä nimellä)
-Elsa Beskowin lyhyempiä satuja
-Mauri Kunnasta
Ja lukuisia muita joita en nyt jaksa tähän kirjoittaa. Tupunoita ei olla luettu, koska minusta ne ovat äärimmäisen rasittavia sekä juonellisesti että kielellisesti ja kuvitus rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä pupu hyppä tuolille ei tosiaan ole sieltä Pupu Tupunoiden parhaasta päästä.
Luepas esim se Maatila Pupu Tupuna tai Pupu Tupunan vuodenajat. Ovat mielestäni tosi kivoja.
Minä luen 2 kk vanhalle pojalleni juuri kirjaa väreistä :) Ei siinä ole loistavaa kielellä leikittelyä tai riimittelyjä, eikä taitavasti tehtyä juonta. Mutta niin vain pojalla on hauskaa :)
oikeutta arvostella palkitun kirjailijan kirjoitustaitoja. Jos tuo on sinusta kunnollista suomea, niin en yhtään ihmettele...
Lisäksi sanajärjestys on vähintääkin outo! Tyyli on siis surkea.
Nuo pilkkuvirheet ja loputtomiin jatkuvat lauseet ärsyttävät. Usein niissä on myös käytetty oudosti välillä passiivia.
Väitän kuitenkin että lapset joille on luettu hyvää kirjallisuutta paljon, osaavat käyttää kieltä värikkäästi ja luoda paremmin omia tarinoita vaikkapa koulun alkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti oli siinä, että Tupunoissa jankataan samaa asiaa aivan ylettömästi, esim. tuo että käytetään monta sivua aivan yksinkertaisen asian kertomiseen. Hyvässä kirjassa samalla sivumäärällä kerrotaan paljon parempi tarina (ja paremmalla kielellä).
Joissakin kun on vain yksikin sana/sivu. Voi hurja!
siinä 6 sivun verran kerrotaan miten ensin pupu hyppää tuolille ja sitten hiiri. Ja sivullahan on siis useampia lauseita kuin yksi...
miksi ne on soopaa? Itse tykkäsin niistä kovasti lapsena, mutta en enää muista millaista sisältö oli.
Mutta, jos lapsi tykkää Tupunasta, niin kyllä silloin sitäkin luetaan.
-Beatrix Pottereita (eli Petteri Kaniini ja kumppanit) -Minttu-kirjoja -Aino-kirjoja -Tiheikön väki-sarjaa -Gittan-sarjaa (isä ruotsinkielinen, mutta tämä sarja on myös suomeksi, en vaan muista millä nimellä) -Elsa Beskowin lyhyempiä satuja -Mauri Kunnasta Ja lukuisia muita joita en nyt jaksa tähän kirjoittaa. Tupunoita ei olla luettu, koska minusta ne ovat äärimmäisen rasittavia sekä juonellisesti että kielellisesti ja kuvitus rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joille toistot ovat tärkeitä. Kun Tupunoita alkaa katsastelemaan tästä alkuperäisestä tarkoituksesta katsoen, ymmärtää miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.
Pointti oli siinä, että Tupunoissa jankataan samaa asiaa aivan ylettömästi, esim. tuo että käytetään monta sivua aivan yksinkertaisen asian kertomiseen. Hyvässä kirjassa samalla sivumäärällä kerrotaan paljon parempi tarina (ja paremmalla kielellä).
Joissakin kun on vain yksikin sana/sivu. Voi hurja!
siinä 6 sivun verran kerrotaan miten ensin pupu hyppää tuolille ja sitten hiiri. Ja sivullahan on siis useampia lauseita kuin yksi...
miksi ne on soopaa? Itse tykkäsin niistä kovasti lapsena, mutta en enää muista millaista sisältö oli.
Ei niinkään se tarina vaan se että pupu tuolin PÄÄLLÄ, TAKANA, LAATIKON SISÄLLÄ, YLHÄÄLLÄ, ALHAALLA ym.
Siis kirja toimii apuna kun opetetaan / käydään läpi erilaisia käsitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niinkään se tarina vaan se että pupu tuolin PÄÄLLÄ, TAKANA, LAATIKON SISÄLLÄ, YLHÄÄLLÄ, ALHAALLA ym. Siis kirja toimii apuna kun opetetaan / käydään läpi erilaisia käsitteitä.
Ei niinkään se tarina vaan se että pupu tuolin PÄÄLLÄ, TAKANA, LAATIKON SISÄLLÄ, YLHÄÄLLÄ, ALHAALLA ym. Siis kirja toimii apuna kun opetetaan / käydään läpi erilaisia käsitteitä.
Luulen, että itse opin aikaisin lukemaan osittain juuri Pupu Tupunan ansiosta. Kun asioita toistetaan ja kerrotaan selkeästi, tulee löydettyä helpommin logiikkaa siitä kirjainsokkelosta.
Ei voi esim. kertoa että ensin pupu meni pöydän alle piiloon, sitten kiipesi tuolin päälle tähystämään, sen jälkeen etsi jotain kaapin takaa, mutta löysikin sen laatikon sisältä?
En lue tupunoita, koska ne ovat liian simppeleitä. Samat asiat saa kerrottua mielenkiintoisemminkin niin että lapsi ne ymmärtää, ainakin jos lapsi on normaaliälyinen.
Ei niinkään se tarina vaan se että pupu tuolin PÄÄLLÄ, TAKANA, LAATIKON SISÄLLÄ, YLHÄÄLLÄ, ALHAALLA ym.
Siis kirja toimii apuna kun opetetaan / käydään läpi erilaisia käsitteitä.
Ainakaan meillä ei olla tarvitu :) Luen vain kirjoja joissa on monipuolisuutta eikä liikaa toistoa, ja kovasti lasta on kehuttu käisekseen suuresta sanavarastosta ja monipuolisesta kielenkäytöstä vaikka on kaksikielinen ja esim. neuvolassa kehuivat aikoinaan että osasi poikkeuksellisen aikaisin värit (ei sinänsä kyllä mikään saavutus). Itse uskon siihen, että liian yksinkertaiset asiat eivät tarjoa lapselle tarpeeksi haastetta koska ne aliarvoivat lapsen kykyjä. Sopivasti vaikeutta niin lapsi kehittyy kohisten (olettaen taas ettei kyseessä ole mikään erityislapsi tms).
Muistan itse omasta lapsuudesta sen, että useimmat aikuiset selkeästi aliarvioivat lapsien älykkyyttä ja ymmärrystä.
Luulen, että itse opin aikaisin lukemaan osittain juuri Pupu Tupunan ansiosta. Kun asioita toistetaan ja kerrotaan selkeästi, tulee löydettyä helpommin logiikkaa siitä kirjainsokkelosta.
Sormusten Herrat ja Raamatun. Miltäs nyt tuntuu.
Meidän lapsi luki jo 5-vuotiaana Sinuhen
on nautinto lukea. Tuota ei ole. Mutta jos et erota hyvää ja huonoa, tästä on turha keskustella.
Sinuhe esimerkisi ei ole loistelias tyyliltään ja Taru sormusten herrasta jopa surkea kuten Stieg Larssonin kirjat mutta saattaa johtua suomentajasta. Jaana kapari taasen on onnistunut erinomaisesti Pottereiden kanssa